Nordiska Museetin pitkillä käytävillä unohdin täysin mikä oli alkuperin suunniteltu syy vierailuun. Napsin kuvia 1600-luvun lopun lavastetuista ruokapöydistä. Toinen kattaus, kolmas kattaus, mihin jäi ensimmäinen? Pakitin taaksepäin, mutta esillä olikin 1500-luvun (melko askeettinen) pöytä. Mutta sivupöydällä - Bielke-suvun poitsun (joka oli esi-isäni veli, jos muiden tekemät tutkimukset ja oma lukutaito eivät ole pettäneet) ja vaimon sukuvaakunoilla koristeltu iso puumalja. Ei mitään erikoiskylttejä eli ellen olisi pari kuukautta sitten löytänyt sitä kuvaavaa artikkelia verkosta ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia ymmärtää merkityksellisyyttä.
Sain ikkunan läpi todennäköisesti mustavalkoista skannattua kuvaa selkeämpiä otoksia. Ja vaikka artikkelissa oli maljan mitat, oli eri asia nähdä luonnossa ja tajuta että kädet tuskin riittäisivät ympäri. Varsinainen statussymboli.
Iltapäivällä tutustuin Tukholman kaupunginmuseoon, jossa oli kiva 1700-luvun loppua kuvaava näyttely. Vaikka meni tämän hetkisestä kiinnostuksesta ohi tuli taas uusia juttuja mieleen. Enkä muista koska olisin museossa nähnyt saavillisen tekoulosteita. Matkailu avartaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti