.jpg)
Maaliskuun alussa 1863 useat lehdet kertoivat, että "Dawid Tuovinen" ja ylioppilas Adolf Theodor Forsell oli määrätty valta-maanviljelyneuvojan Hornbostelin apulaisiksi.[5] Painovirhe sukunimessä on jäljitettävissä turkulaiseen sanomalehteen, johon David Tuominen viittasi korjatessaan sukunimensä ohella tittelinsä: "niinikään sen nimityksen "kartanon vouti", vaikka oikiastaan olen vaan maanviljely-oppilas, enkä koskaan ole sitä virkaa toimittanut, kuin sanottu lehti ilmoituksessaan julisti".[6]
Työpaikan myötä David Tuominen muutti Sippolaan, jonka hän esitteli Helsingin Uutisten lukijoille toukokuussa 1863 pitkällä kirjoituksella. Se alkoi näin:
Sippola on vähäinen kappeli, pohjan-puolelta rajoitettuna niin kutsuttavalta Saiman harjulta, joka Lappeenrannaitse juoksee päin länttä läpi Luumäen ja jakaa edelleen tämän puheena olevan kappelin eteläiselle ja Valkialan pitäjän pohjaiselle puolellen. Lännessä on Kymin-joki, etelässä Hamina, idässä Vehkalahti ja Luumäki. Yltänsä maan luontoisuus on jyrkeä, vaan toisaalta mieltäteroittava näkö-ala. Nuo sorakylkiset vuoret, mitkä loivemmilla kaltaillaan pitkissä ryhmänteissä, mitkä jyrkillä seinustuksilla yksinäisinä seista töröttäin, kohotteleivat kurkistelemaan luonnon avarata piiriä. Näiden ympäristöt kasvaa männykköä; onpa puut toisinaan varpaansa sovitelleet vuoren kolohinkin ja siinä seisonnallaan kaunistavat niiden ijän=ikuisten patterien harmaita seiniä, vieläpä on muutama vuoren harjallenkin kiivennyt, kuitenkaan päätään korkiallen nostamatta, peläten tuulten tuimia hyökäyksiä.[7]
Vuoden 1863 aiempaa vähäisempää sanomalehtikirjoittelua selittää osaltaan se, että elokuussa 1863 ilmestyi David Tuomisen mukaillen suomentama "Kierto- tahi Vuoro-viljelys Ruotsissa. Sovitellut vähempiin viljelysaloihin Edward Nonnen."[8] Tekstejä jäi myös julkaisematta ja palaute tästä oli julkista: "D. T—selle Sippolassa. Runonne "Maamiehille" on Uutisille liian pitkä ja liian höysteinen. Liha ja voi, lanta ja — niin edespäin — owat laihinsa hyviä aineita, mutta runo-aineiksi ei oikein sopivia." ja "— D. T—selle. — Teidän kirjoituksenne on liian pitkä ja muutenki sopimatoin palstoihimme. Jos tahdotte sen muille sanomalehdille tarjota, tahi jos tahdotte sen takasin lähetettäväksi, niin antakaat meille siitä tietoa."[9]
Joulukuussa kerrottiin julkisesti, että David Tuominen oli lähettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle "kustannettavaksi alun suomennosta Berlin'in kirjasta: "Läsebok i Naturkunnigheten", joka teos lykättiin Tutkijakunnan arvosteltavaksi".[10] (Aikanaan siitä julkaistiin arvio, jonka mukaan "Kieli on siinä kankeaa ja lauseiden puolesta virheellistä.", mutta kielteinen julkaisupäätös perustui ensisijaisesti SKS:n kustannuslinjauksiin.[11])
Tammikuussa 1864 David Tuominen meni naimisiin Wilhelmina Sakin (s. 3.12.1838) kanssa.[12] Samassa kuussa Suometar julkaisi David Tuomisen paikalliskirjeen Sippolasta, mutta myös pohdinnan Mietteitä Rautateistä sekä Matkamuistelmia Itä-Suomelta, jotka liittyivät työhönsä [13]
Männyt vuosi on lähin aika nykyiseen ja siksipä sen muistotkin ovat lähisemmässä mieli-juohteessa viehättämään yhtä ja toista kertoilemaan. Siitä syystäpä annastaunkin piirustelemaan niitä matkojani, jotka viime kesänä valtamaaviljelyneuvojan h:ra C. Hornbostel'in seurassa täällä itäisellä maamme ranteilla tein. Noita pintapuolisia silmäyksiä seuraten en kuitenkaan saata antaa mitään merkillistä, eikä arvokasta lukian tarkaskeltavaksi, vaan yhtä ja toista maan suhdetta ja kansallis-elämän vaihetta.
Lähdettyvämme Sippolasta Toukokuun lopulla tulimme ensiksi Anjalaan Muhoniemen kartanoon, jota Parooni Wrede hallitsee. Oltuamme täällä pari päivää, peltoloilla veden punnituksessa eli maapinnan tasavuutta tarkastamassa ja tiilitorviojia viitottamassa, palasimme taas takasi Sippolaan. Mutta ennen Sippolaan pääsemistäni teki mieleni katsastamaan tuota ihanata Anjalan koskea, jossa vuoren jyrkänteessä putoava vesi kohottaa suihkuvavan höyryn kesä-aamusen auringon sätehissä kirkkaaksi kiiltelemään ja sen rannalla olevata kaunista säteri kartanota, vaikka nyt rapiolle joutunutta, joka ennen kuningas Kaarle IX:ltä tuli Lihviläiselle Henrik Wredelle lahjoitetuksi; ja nyt on se ruhtinas Menschikoville annettu.
Jos tässä asuisi itse isäntä kotona, joka pitäisi järjestyksen ulkonaisissa talouden suhteissa, niin se olisi ihanampia maamme kartanoita; sillä se on ympäröity komealla kasvutarhalla, jonka itäpuolla on äsken mainittu koski, länteen päin tasavat pellot, rajoitettu tuuheilla metsillä, pohjoseen koskeen virevä virta rannisto-vuorinensa ja metsinensä ja etelään välkky koskesta levenevä virta rannallansa olevinen kylinensä ja vilja-vainioinensa; mutta nykyisessä tilassaan jakaa tässä luonto matkastajalle ihailemisia, vaan entisten valmisteittin rapistuminen ikävällisiä mietteitä. Se on siis melkoinen epäkohta, että maamme paraat tilat ja maat ovat näin lahjoitettu vieras-maalaisille ja sen kautta niiden tuotteet juoksevat vieraisiin maihin, sekä pysyvät huonossa viljelyksessä, kun myöskin niiden alustaan kuuluvat maan viljelijät ovat ikään kun orjallisessa tilassa.
Päästyvämme yli Kymin tulimme taas Sippolaan...
[1] Tapio 13.09.1862 no 37
[2] Tapio 08.11.1862 no 45
[4] Tapio 29.11.1862 no 48
[5] Esim. Suomen Julkisia Sanomia 02.03.1863 no 17
[6] Tapio186302.05.1863 no 18
[7] Helsingin Uutiset 11.06.1863 no 46 ja 15.06.1863 no 47
[8] Tapio 29.08.1863 no 35
[10] Suomen Julkisia Sanomia 10.12.1863 no 95
[12] Sippolan rippikirja I Aa:6 1858-1867, 48