Kapteeni Gisselkorsin elämästä

Matrikkelitietojen [1] mukaan Joachim Gustaf Gisselkors syntyi 18.11.1730 Lappeenrannassa. Isänsä Gustaf Gisselkorss oli Pohjanmaan jalkaväkirykmentin vänrikki, jonka virkatalo oli Laihialla eli lienee ollut jollain komennuksella? [2] Komppanian vaihdon jälkeen isän virkatalo oli Uudenkaarlepyyn pitäjässä ja niinpä viitisen vuotta myöhemmin syntyneet sisarukset kastettiin Uudessakaarlepyyssä. Kun Uudessakaarlepyyssä helmikuussa 1736 pidettiin rovastintarkastusta, kirjattiin huomautus

”Dock måste man med ängslan förnimma, att här äro några, som vikit ifrån sann trones lära: nemligen länsmannen härstädes Lorens Nordmans hustru Catharina Asplund och herr fänriken Gustaf Gisselkors.”[5]

Isä Gustaf oli saanut virallisesta linjasta poikkeavat uskonnolliset ajatuksensa vuonna 1736 maasta karkotetuilta Eerikinpojilta. Siitä omaksuiko poika isänsä separatistisen uskon ei ole tietoa. Ainakin Joachim seurasi isänsä uraa armeijaan kirjautuen vapaaehtoisena Närpiön komppaniaan maaliskuussa 1750, erosi toukokuussa 1754 ja värväytyi Cronhielmin rykmenttiin tammikuussa 1755. Mahdollisesti/ilmeisesti tämän rykmentin riveissä Joachim lähti (isänsä tavoin) Pommerin sotaan, jossa hän kesällä 1757 vaihtoi takaisin Pohjanmaan rykmenttiin.[1&2]

Posttidingar 31.3.1783

Pommerin sodan ruotsalaisissa ees-taas taas-ees -vaiheissa Joachim oli vuonna 1758 viholliskontaktissa Demminissä sekä Eggesinissä. Hän jäi vihollisen vangiksi Peenemünden skanssilla vuonna 1759 ja pääsi vapaaksi vasta vankien vaihdossa 7.8.1761. Hän ehti vielä lisäämään taistelujensa listaan Neu-Kalenin 1762. Mahdollisesti sotakokemuksen ansiosta uransa eteni sitten arvosta toiseen, kunnes Joachim sai viimeisen ylennyksensä kapteeniksi erotessaan armeijasta 53-vuotiaana 19.3.1783.[1&2]

Joskun vuoden 1773 jälkeen Joachim oli mennyt naimisiin Catharina Christina Asplundin (s. 1744) kanssa. (Sitä oliko vaimo sukua pietisteihin kuuluneelle Catharina Asplundille (s. 1690), en ole onnistunut selvittämään. Ennen avioliittoansa Catharina Christina asui ainakin Närpiössä [6].) Avioliitossa syntyneet lapset kuolivat pienokaisina ja ilmeisesti kahdestaan muutettiin viimeisestä virkatalosta eli Lapuan Liuhtarista Kangasniemelle Pöyhön kylään [3]."Miehuutensa iällä oli hän kuuluisa, suuren voimansa tähen; sillä hän oli niitä vanhan kansan uroja, joilla olivat kourat kuin karhun kämmenet."[4]

Mahdollisesti päätyminen Itä-Suomeen liittyi siihen, että Joachim oli vielä kerran Kustaan sodassa kirjautunut armeijan palvelukseen ja "Porrassalmen tappelussa Mikkelin Pitäjässä läpi-ammuttiin hänen reitensä."[4] Pöyhöllä samassa taloudessa asui isosiskopuolensa Ulrica aviomiehensä kanssa. Joachimin vaimo - oltuaan jonkin ajan ollut sokea - kuoli 4.9.1802 ja Ulrica 29.12.1802.[3]

Tämän jälkeen Joachim on muuttanut Kangasniemen Kutemajärven kylään. Todennäköisesti siellä

eksyi hän kerran ongella ollessansa suureen syvänmaahan, ja oli siellä ilman ruuata kolmatta päivä kauheassa sateessa, ennenkuin hän sieltä hakemalla löyttiin. Pari vuotta sen jälkeen paloi hänen kartanonsa, muun väen kirkossa ollessa. Tämän kautta joutui hän melkein suureen köyhyteen, jota kuitenkin huojensi hänellen Ruotista maksettu pensioni. Hän oli erinomaittain jumalinen, siveä käytöksestänsä, ei polttanut tupakkata eikä ryypännyt viinaa jonka tähen hänellä myös oli aina kuolema-päivänsä asti sangen hyvä terveys ja niin tarkka näkö, että hän vielä vimeisillä ajoillansa taisi ilman varasilmitä kirjoittaa ja lukea hienoakin kirjaa.[4]

Joachim Gustaf Gisselkors kuoli 90-vuotiaana kesäkuussa 1820.

[1] C-B. J. Petander: Kungliga Österbottens regemente under Gustaf III:s tid. Arkiv för svenska Österbotten nr 13 / Skrifter utgivna av svensk-österbottniska samfundet nr 32. 1975, s. 215
[2] Kaarlo Wirilander: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810. Virkatalonhaltijain luettelot. Suomen historiallinen seura, käsikirjoja III. 1953 (Gustaf Gisselkors: #822, #823, #783, #768, #774, #766, #812; Joachim Gustaf #817, #799, #822, #813)
[3] Lapuan rippikirja 1769-93 s. 70, Kangasniemen rippikirja 1790-1796, s. 227, 1797-1803, s. 230, 1804-1814, s. 122, 1815-1825, s. 155
[4] Turun Wiikko-Sanomat 15.7.1820
[5] André Swanström: Separatistledare i 1700-talets Österbotten. 2004 (pdf)
[6] Närpiön rippikirja 1767-1772 (Teir)?, 1771-1776 s. 193, 1774-81 (Kåtanas)