Renki Kalle Otto Ottosson (s. 1852) asui vaimonsa Maria Lovisa Fredrikdotterin (s. 1849) kanssa Kiusalan Anttilassa poikansa Frans Vernerin syntyessä 17.8.1877. Seuraavana vuonna he muuttivat Sonnilan Mäki-Mustalaan, jossa syntyi poika Viktor Adolf 22.3.1879. Vuonna 1883 muutettiin Ylistaron Kuusinaiseen ja 1888 Krootilan Ossaan, jossa syntyivät tytär Hilja Amanda 18.10.1888 ja poika Weini Julius 5.4.1892. Vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä Kallelle ilmaantuu kirkonkirjaan sukunimi Tanskila.
Frans Werner Tanskila otti passin Amerikkaan 20.05.1903. Hän saapui Bostonin satamaan 10.6.1903 Liverpoolista lähteneellä Ivernialla. Vastaanottajana oli serkku Kalle Rostedt osoitteella Minneapolis, Minnesota. Hän otti USAn kansalaisuuden vuonna 1913. Vuoden 1920 väestönlaskennassa Frans Werner on leski ja taloudessa asuu hänen lisäkseen 12-vuotias tytär Helmi sekä veli Victor Salovaara. Frans Werner kuoli Minnesotassa 18.3.1958.
Viktor Salovaara eli edellä mainittu Viktor Adolf oli tullut New Yorkin satamaan 27.4.1907 Lucania-laivalla Liverpoolista. Vastaanottajaksi oli merkitty Verner-veli. Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia täytettäessä hän oli kadunlakaisija.
Hilja Tanskila saapui Bostonin satamaan 24.5.1909 Cymric -laivalla Liverpoolista ja ilmoitt vastaanottajakseen veljensä Viktor Salovaaran. Hilja avioitui Emil Hookin kanssa ja heille syntyi ainakin kolme lasta Oregonissa: Senia Amanda 13.1.1912, William 14.9.1913 ja Irene vuoden 1915 paikkeilla. Vuonna 1920 perhe asui Montanassa. William kuoli koulupoikana hukkuen Washingtonin osavaltiossa 8.3.1923. Samoihin aikoihin perheeseen syntyi poika Eddie.
Weini Tanskila tuli New Yorkin satamaan 22 Apr 1913 Glasgowsta lähtenellä laivalla Columbia. Hän merkitsi vastaanottajakseen veljensä Viktor Salovaaran. Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia täytettäessä hän asui Minnesotassa, josta löytyy vuoden 1930 väestönlaskennassa oikean ikäinen Suomessa syntynyt Weini Danski. Tämä oli mennyt kymmenen vuotta aikaisemmin mennyt naimisiin Hildan kanssa. Tämä pariskunta päätyi Oregoniin, jossa Weini Danski kuoli 6.5.1959.
Lähteet:
Kokemäen rippikirja 1869-1879 s. 365, 588, 1881-1890 s. 302, 406, 436, 1891-1900 s. 572
Siirtolaisuusinstituutti - passiluettelo
Siirtolaisuusinstituutti - matkustajaluettelo
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Runeberg, Becker, Minnesota; Roll T625_823; Page: 7A; Enumeration District: 13; Image: 810)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Williamsburg, Silver Bow, Montana; Roll T625_977; Page: 9A; Enumeration District: 252; Image: 141.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Aberdeen, Grays Harbor, Washington; Roll 2488; Page: 1A; Enumeration District: 1; Image: 3.0)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Eagle, Carlton, Minnesota; Roll 1081; Page: 5A; Enumeration District: 14; Image: 740.0)
National Archives. Minneapolis Naturalizations, 1890-1965
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. Boston Passenger Lists, 1820-1943
Ancestry.com. Minnesota Death Index, 1908-2002
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards
Death Certificates of Finns in Grays Harbor County, Washington, 1907-1947
FamilyHart Database: Senia Amanda HOOK
lauantai 12. syyskuuta 2009
Tänään historiassa...
... taitaa olla kuluneimpia palstan täytteitä kautta aikojen. Sven Gabriel Elmgren kokosi kokonaisen kirjan Finska efämerider, josta ote tässä.
 |
perjantai 11. syyskuuta 2009
Haminan rauhaa juhlimaan!
Surffasin Helsingin Wanha Waruswäen ja Kaupungin Hywien Asukkaiden sivulle ja huomasin oikeasta reunasta linkin Kalenteri – kaikki historian harrastajien leirit . Näköjään tulossa juhlat, joita en ollut ollenkaan noteerannut.
Haminan rauhan 200-vuotisjuhlaviikonloppu 17.9.2009 - 20.9.2009 sisältää monenmoista ohjelmaa, tarkemmat tiedot linkitetyltä sivulta. Lauantaina klo 12-16 "Wanhan Ajan Markkinat, Pyörävarasto. Käsityöläismarkkinat, ohjelmalavalla esityksiä. Ole osa ohjelmaa ja pukeudu historialliseen asuun!"
Itse en taida lähteä. Haminassa olen yhtenä pimeänä talvipäivänä ollut. Juoksemassa tuolloisen Lappeenrannan Teknillisen KorkeaKoulun teekkariupseerien naisista kootussa viestijoukkueessa. Saatiin jaettu viimeinen sija kun joku herrasmiesupseeri jättäytyi ankkurimme seuraan. Näin ainakin asian muistan. Ja ymmärtääkseni me olimme ensimmäinen naisjoukkue kyseisessä RUK:n perinteisessä kilpailussa, naiset kun eivät tuolloin vielä armeijassa olleet. (Jos joku voisi ystävällisesti kommentoida kyseisen kilpailun nimen, joka on minulta unohtunut, niin olisi kiva. Juostiin siis kaupungin kaduilla. Iso ympyrä?)
Haminan julkisten rakennusten fasaadeja ja pohjapiirroksia löytyi alle kuvitukseksi arkistolaitoksen digitaaliarkistosta. Museoviraston sivuilta löytyy Haminan kaupunkiarkeologiasta tietoa.
Haminan rauhan 200-vuotisjuhlaviikonloppu 17.9.2009 - 20.9.2009 sisältää monenmoista ohjelmaa, tarkemmat tiedot linkitetyltä sivulta. Lauantaina klo 12-16 "Wanhan Ajan Markkinat, Pyörävarasto. Käsityöläismarkkinat, ohjelmalavalla esityksiä. Ole osa ohjelmaa ja pukeudu historialliseen asuun!"
Itse en taida lähteä. Haminassa olen yhtenä pimeänä talvipäivänä ollut. Juoksemassa tuolloisen Lappeenrannan Teknillisen KorkeaKoulun teekkariupseerien naisista kootussa viestijoukkueessa. Saatiin jaettu viimeinen sija kun joku herrasmiesupseeri jättäytyi ankkurimme seuraan. Näin ainakin asian muistan. Ja ymmärtääkseni me olimme ensimmäinen naisjoukkue kyseisessä RUK:n perinteisessä kilpailussa, naiset kun eivät tuolloin vielä armeijassa olleet. (Jos joku voisi ystävällisesti kommentoida kyseisen kilpailun nimen, joka on minulta unohtunut, niin olisi kiva. Juostiin siis kaupungin kaduilla. Iso ympyrä?)
Haminan julkisten rakennusten fasaadeja ja pohjapiirroksia löytyi alle kuvitukseksi arkistolaitoksen digitaaliarkistosta. Museoviraston sivuilta löytyy Haminan kaupunkiarkeologiasta tietoa.
Nimiasiaa
Suometar julkaisi 3.3.1848 Viipurin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikertomuksen, johon sisältyi perustajajäsen Adam Vilken muistokirjoitus. Hän oli syntynyt Lappeella Lensulan kylässä Lensun talossa, vanhempinaan Juhana Kiiski ja Liisa. Muistokirjoituksen mukaan Adam oli opettajan ehdotuksesta vaihtanut talonpoikaisen sukunimen herraskaiseksi. Ja opettaja sai sen myös valita. "Tarkkaan nyt pojalta hänen kotinsa maanpaikkoja ja tiluksia sekä niiden nimiä ja näköä kuulustelevalle, pisti Lensulan kylän rajoilla olevan Vilkjärven nimi niin mieleiseksi korvillensa, että siitä pian katkaisi poika-huonolle uuden nimen, näin Vilken Kiiskistä tehden."
Että näin niitä nimiä tehtailtiin. Nimistä puheenollen...
Harma Järvisen lisensiaattitutkielma on Isoisältä pojalle, isoäidiltä tyttärelle. Suvun nimen antaminen ja nimenmääräytymistapa esikristilliseltä ajalta nykypäiviin.
Jaana Heinosen gradu on nimeltään "Nimi kertoo kaiken"Keskisuomalaisten henkilönnimiin liittyvät stereotypiat
Eija-Helena Kettunen on tutkinut Etunimiä ja nimikäytäntöä Joensuun ortodoksisessa seurakunnassa
Reetta Oksasen gradu on "Se nimen määrää kenen lapsi on"Sukujen etunimistä ja nimeämismalleista Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun
Jaana Tokolan otsikko kuuluu Etunimi - merkki yhteisöllisyydestä vai yksilöllisyydestä? Etunimi maatalousväestön maailmankuvan ja perhekäsityksen heijastajana 1800-luvun Kalajoella
Että näin niitä nimiä tehtailtiin. Nimistä puheenollen...
Harma Järvisen lisensiaattitutkielma on Isoisältä pojalle, isoäidiltä tyttärelle. Suvun nimen antaminen ja nimenmääräytymistapa esikristilliseltä ajalta nykypäiviin.
Jaana Heinosen gradu on nimeltään "Nimi kertoo kaiken"Keskisuomalaisten henkilönnimiin liittyvät stereotypiat
Eija-Helena Kettunen on tutkinut Etunimiä ja nimikäytäntöä Joensuun ortodoksisessa seurakunnassa
Reetta Oksasen gradu on "Se nimen määrää kenen lapsi on"Sukujen etunimistä ja nimeämismalleista Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun
Jaana Tokolan otsikko kuuluu Etunimi - merkki yhteisöllisyydestä vai yksilöllisyydestä? Etunimi maatalousväestön maailmankuvan ja perhekäsityksen heijastajana 1800-luvun Kalajoella
torstai 10. syyskuuta 2009
Arkkitehti Ahvenanmaalta
Gradut ovat hauskoja ja monipuolisia tiedonlähteitä. Mutta henkilöhistoria on harvemmin varsinainen tutkimuksen kohde ja siihen käytetyt lähteet eivät aina parhaita mahdollisia. Tämä havainto tuli (jälleen) tehtyä, kun avasin Saija Silénin tutkimuksen Finnish-American architecture and architects in Northern and Eastern parts of the United States of America 1850-1950 - from rural tradition to urban ideal. Minnesotan Duluthissa toimineesta arkkitehdista A. Werner Lignellistä todetaan sivulla "There is no information available about his birth or his arrival in the United States."
Samalta istumalta loikkasin ancestry.com:in aineistoihin, joista löytyi muutamassa minuutissa väestönlaskentoja, joista sain ensimmäiseksi nimeksi Anton. Sitten Anton Lignellin paluu Hawajin reissulta mantereelle, jossa syntymäpaikaksi ilmoitetaan Oland, Finland. Hyppäys Googleen, joka paljasti Lauri Kiviniemen kirjaaman perhetaulun. Tämä sopi hienosti Amerikan tietoihin, joten kokonaiskuva on:
Pehr Anton Lignell ja Ingeborg Ahlstedt menivät naimisiin 28.12.1866 ja heille syntyi Jomalassa pojat Anton Verner 7.11.1867 ja Leonard Hugo 12.11.1868. Perheen isä kuoli 3.12.1871.
Anton Verner saapui Amerikkaan vuosien 1887-88 paikkeilla. Äiti ja veli seurasivat perässä vuonna 1893. Hugo ja Ingeborg kirjattiin väestönlaskentoihin vuosina 1900 ja 1905 paikassa Superior, Douglas, Wisconsin. Anton otti Amerikan kansalaisuuden Minnesotan Duluthissa 15.10.1902 ja kolme vuotta myöhemmin hän oli mennyt naimisiin ja asui edelleen Duluthissa. Antonin avioliitosta Montanan osavaltiossa vuoden 1870 paikkeilla syntyneen Eva Strasburgerin kanssa syntyi ainakin neljä lasta: Virginia 19.4.1904, Jack ~1906, Bina ~1908 ja Lois Ingeborg 4.6.1911.
Antonin äiti muutti Minnesotaan vuoteen 1920 mennessä ja kuoli siellä 26.6.1930. Veli Hugo oli väestönlaskennassa 1920 myös Minnesotan Duluthissa, mutta vuonna 1930 Chicagossa, jonka suunnalla hän kuoli 4.10.1952. Anton teki kaksi matkaa Hawajille 1950 ja 1951 eli oli tuolloin vielä elossa. Vaimo Eva oli kuollut 28.4.1943. Lapsista ainakin Lois Ingeborg peri isänsä kuvallista lahjakkuutta, sillä hän on kuvittanut useita kirjoja. (Hänen aviomiehensä Walter Ryerson Johnson kirjoitti lastenkirjojen lisäksi lännentarinoita.)
PÖH. Vasta kirjoitettuani ylläolevan silmäni osui Silénin alaviiteeseen kunnolla. Siinä lukee "The Finnish HISKI-database of the church files cites one A.Verner Lignell. He was born in Åland 7.11.1867. His father was captain Pehr Anton Lignell and his mother Ingeborg Ahlstedt. This Anton Verner Lignell could have been the architect Lignell who started his career in the United States in the late1890s. With the help of his father it would have been easy for the architect to journey overseas. There are still Lignell-families living in Duluth."
Oikein arvattu, mutta kuolleen merikapteenin avulla ei valtamerta ylitetä. Merikapteeni Lignellin kuolemasta kertoi Sanomia Turusta 29.12.1871: "Tämän kuun alussa on ankaran tuulen ja lumimyrskyn raivotessa Öland-nimisen saaren itäisellä rannalla kaatunut laiva, joka on Ahvenanmaalta ja jota johdatti kapteeni Lignell. Laivan keulalla on löydetty kaksi viluun kuolletta merimiestä. Minne laivan muu väestö on joutunut ei ole tiedossa, mutta arvattavasti kaikki ovat jääneet meren ja myrskyn omiksi." Haaksirikosta annettiin tarkempia tietoja ruotsinkielisissä sanomalehdissä (Åbo Underrättelser 28.12.1871, Helsingfors Dagblad 30.12.1871, Folkwännen 3.1.1872, Björneborg 5.1.1872). Alla näkyvä kuolinilmoitus julkaistiin Åbo Underrättelserissä 1.2.1872.
Samalta istumalta loikkasin ancestry.com:in aineistoihin, joista löytyi muutamassa minuutissa väestönlaskentoja, joista sain ensimmäiseksi nimeksi Anton. Sitten Anton Lignellin paluu Hawajin reissulta mantereelle, jossa syntymäpaikaksi ilmoitetaan Oland, Finland. Hyppäys Googleen, joka paljasti Lauri Kiviniemen kirjaaman perhetaulun. Tämä sopi hienosti Amerikan tietoihin, joten kokonaiskuva on:
Pehr Anton Lignell ja Ingeborg Ahlstedt menivät naimisiin 28.12.1866 ja heille syntyi Jomalassa pojat Anton Verner 7.11.1867 ja Leonard Hugo 12.11.1868. Perheen isä kuoli 3.12.1871.
Anton Verner saapui Amerikkaan vuosien 1887-88 paikkeilla. Äiti ja veli seurasivat perässä vuonna 1893. Hugo ja Ingeborg kirjattiin väestönlaskentoihin vuosina 1900 ja 1905 paikassa Superior, Douglas, Wisconsin. Anton otti Amerikan kansalaisuuden Minnesotan Duluthissa 15.10.1902 ja kolme vuotta myöhemmin hän oli mennyt naimisiin ja asui edelleen Duluthissa. Antonin avioliitosta Montanan osavaltiossa vuoden 1870 paikkeilla syntyneen Eva Strasburgerin kanssa syntyi ainakin neljä lasta: Virginia 19.4.1904, Jack ~1906, Bina ~1908 ja Lois Ingeborg 4.6.1911.
Antonin äiti muutti Minnesotaan vuoteen 1920 mennessä ja kuoli siellä 26.6.1930. Veli Hugo oli väestönlaskennassa 1920 myös Minnesotan Duluthissa, mutta vuonna 1930 Chicagossa, jonka suunnalla hän kuoli 4.10.1952. Anton teki kaksi matkaa Hawajille 1950 ja 1951 eli oli tuolloin vielä elossa. Vaimo Eva oli kuollut 28.4.1943. Lapsista ainakin Lois Ingeborg peri isänsä kuvallista lahjakkuutta, sillä hän on kuvittanut useita kirjoja. (Hänen aviomiehensä Walter Ryerson Johnson kirjoitti lastenkirjojen lisäksi lännentarinoita.)
PÖH. Vasta kirjoitettuani ylläolevan silmäni osui Silénin alaviiteeseen kunnolla. Siinä lukee "The Finnish HISKI-database of the church files cites one A.Verner Lignell. He was born in Åland 7.11.1867. His father was captain Pehr Anton Lignell and his mother Ingeborg Ahlstedt. This Anton Verner Lignell could have been the architect Lignell who started his career in the United States in the late1890s. With the help of his father it would have been easy for the architect to journey overseas. There are still Lignell-families living in Duluth."
Oikein arvattu, mutta kuolleen merikapteenin avulla ei valtamerta ylitetä. Merikapteeni Lignellin kuolemasta kertoi Sanomia Turusta 29.12.1871: "Tämän kuun alussa on ankaran tuulen ja lumimyrskyn raivotessa Öland-nimisen saaren itäisellä rannalla kaatunut laiva, joka on Ahvenanmaalta ja jota johdatti kapteeni Lignell. Laivan keulalla on löydetty kaksi viluun kuolletta merimiestä. Minne laivan muu väestö on joutunut ei ole tiedossa, mutta arvattavasti kaikki ovat jääneet meren ja myrskyn omiksi." Haaksirikosta annettiin tarkempia tietoja ruotsinkielisissä sanomalehdissä (Åbo Underrättelser 28.12.1871, Helsingfors Dagblad 30.12.1871, Folkwännen 3.1.1872, Björneborg 5.1.1872). Alla näkyvä kuolinilmoitus julkaistiin Åbo Underrättelserissä 1.2.1872.
Kansanrunousarkiston antia Kauvatsalta
Toiveenani KRA:ssa käydessä oli löytää joku pätkä rikastuttamaan kauvatsalaisten juurieni kuvausta. Selasin aika suuren osan Kauvatsan matskusta läpi, mutta ei tullut jättipottia.
Lohdutusvoitto sentään. J. N. Mikolan (VK 61) vuosina 1892-3 kirjaamat tarinat ja sadut eivät minua kiinnostaneet, mutta hän oli tavallista tarkemmin esitellyt tiedonantajiaan ja nämä jäljensin omiin papereihini.
J. N. Mikola eli Juho Nestor Ala-Mikola (s. 1877) oli Kauvatsan lukkarin Gabriel Limnellin jälkeläinen ja mummoni äidin serkku. Toivo Väinölä toteaa hänestä Limnell-suku kirjassa (s. 68) "Hän oli opiskellut teologiaa mutta ei antanut vihkiä itseään papiksi, vaan eleli kotipitäjässään postinhoitajana ja pankinkamreerina. Hänen harrastuksenaan oli sukututkimus ja perimätietojen keräily."
Ja tällaisia kauvatsalaisia hän tunsi ollessaan lyseolainen:
"Adolf Mäenpää, Yttilän kylä, 26 v. vanha. Hyvin pieni, ilonen ja sukkela mies. Hyvin vaarin ottavainen kaikista asioista. Ja pistää kyllä naulan siehen kun toinen läven tekkee, eikä sanoissa anna itsiänsä solmeta."
"Kalle Kujala, Yttilän kylä, 16 v. vanha. Hyvin tyhmän näköinen päältä katsellen, mutta kyllä kans toisen kanssa jotenkin tulee aikaan kaikissa sukkeluuksissa, ja hyvin vallaton poika junkkari. "
"Nestor Ala-Mikola, Yttilän kylä, 37 v. vanha. Jotenkin vakava mies ja koittaa käyttäytyä hyvin taitavasti, vaikka ei se aina juuri luonistu. Mutta hyvin reeru mies kaikissa asioissansa ja ymmärtäväinen."
"Juho Massa, Kauvatsan kylä, 15 v. vanha. Viisaimpia ja älykkäämpiä poikia mitä löytyy sen ikäsiä ja jotenkin vakava."
"Ville Haavisto, Yttilän kylä, 21 v. Haavisto on hyvin vähäpuheinen ja kirjallisuutta rakastava [?] mies, eikä paljon juuri juttele satuja."
"Taavetti Hässäri, 37v. On oikein aika lipilaari puhumaan, vaikkei ne jutut aina niin luonikkaita tule niin nauraa hän niitä itse kumminkin retkottaa aikalailla."
"Ester Jaakkola, Yttilän kylä 73 v. vanha. Hyvin lempeä ja kohtelias vanhus kaikkia kohtaan, sekä hyvin siistiä ja puhdasta haluava."
Väinölällä oli käytössään Ala-Mikolan kokoamaa ja kirjoittamaa sukututkimusmateriaalia 1970-luvun alussa, minnekähän ovat päätyneet?
Lohdutusvoitto sentään. J. N. Mikolan (VK 61) vuosina 1892-3 kirjaamat tarinat ja sadut eivät minua kiinnostaneet, mutta hän oli tavallista tarkemmin esitellyt tiedonantajiaan ja nämä jäljensin omiin papereihini.
J. N. Mikola eli Juho Nestor Ala-Mikola (s. 1877) oli Kauvatsan lukkarin Gabriel Limnellin jälkeläinen ja mummoni äidin serkku. Toivo Väinölä toteaa hänestä Limnell-suku kirjassa (s. 68) "Hän oli opiskellut teologiaa mutta ei antanut vihkiä itseään papiksi, vaan eleli kotipitäjässään postinhoitajana ja pankinkamreerina. Hänen harrastuksenaan oli sukututkimus ja perimätietojen keräily."
Ja tällaisia kauvatsalaisia hän tunsi ollessaan lyseolainen:
"Adolf Mäenpää, Yttilän kylä, 26 v. vanha. Hyvin pieni, ilonen ja sukkela mies. Hyvin vaarin ottavainen kaikista asioista. Ja pistää kyllä naulan siehen kun toinen läven tekkee, eikä sanoissa anna itsiänsä solmeta."
"Kalle Kujala, Yttilän kylä, 16 v. vanha. Hyvin tyhmän näköinen päältä katsellen, mutta kyllä kans toisen kanssa jotenkin tulee aikaan kaikissa sukkeluuksissa, ja hyvin vallaton poika junkkari. "
"Nestor Ala-Mikola, Yttilän kylä, 37 v. vanha. Jotenkin vakava mies ja koittaa käyttäytyä hyvin taitavasti, vaikka ei se aina juuri luonistu. Mutta hyvin reeru mies kaikissa asioissansa ja ymmärtäväinen."
"Juho Massa, Kauvatsan kylä, 15 v. vanha. Viisaimpia ja älykkäämpiä poikia mitä löytyy sen ikäsiä ja jotenkin vakava."
"Ville Haavisto, Yttilän kylä, 21 v. Haavisto on hyvin vähäpuheinen ja kirjallisuutta rakastava [?] mies, eikä paljon juuri juttele satuja."
"Taavetti Hässäri, 37v. On oikein aika lipilaari puhumaan, vaikkei ne jutut aina niin luonikkaita tule niin nauraa hän niitä itse kumminkin retkottaa aikalailla."
"Ester Jaakkola, Yttilän kylä 73 v. vanha. Hyvin lempeä ja kohtelias vanhus kaikkia kohtaan, sekä hyvin siistiä ja puhdasta haluava."
Väinölällä oli käytössään Ala-Mikolan kokoamaa ja kirjoittamaa sukututkimusmateriaalia 1970-luvun alussa, minnekähän ovat päätyneet?
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Kansanrunousarkiston antia Satakunnasta (2/2)
Satakunnan nuorisoseurojen liiton materiaalista vielä toinen sisällysluettelo (Satakunnan Nuorisoseurojen Liitto 3 249-318). Muutamat tekstit löytyvät myös liiton julkaisusta Nuori Satakunta, mutta eivät ehkä kuitenkaan kaikki. Jos joku näistä löytää kiinnostuneen lukijan niin oikea osoite jatkotiedusteluille on SKS:n kansanrunousarkisto, jossa materiaalin saa luettavakseen. En tiedä onko sieltä mahdollista tilata kopioita, näistä olisi ainakin yksinkertaista ottaa.
- Alpiranta, M: [Tyrvään] Lopenkolman viljelyshistoriaa Mv. T. Junnilan muk.
- Futtari, Hanne: Öykkärin koski - Kokemäki
- T. J.: Euran pitäjän emäkirkon alusta helmik. 1897
- T. J.?: Krouvila - Eura
- Jaakkola, Adele H: Piirimielisairaala Harjavallassa
- Juti, H: Kokemäen ja Harjavallan pappain Närppöön reisu
- Juti, Väinö: Muistiinp. Harjavallan koskien myllyistä
- Juti, Väinö: Jutin talosta ja sen pitäjistä - Harjavalta
- R. R.: Rantalan Johannan koulu - Eura?
- Rantala, Elli: Kauppilan talon alkuvaiheista - Kauvatsa
- Karjalainen, J: Harjavallan ensim. kansakoulun historiasta
- Karjalainen, J: Harjavallan kunnallisesta elämästä
- Koitto, Kustaa: Suontaustan kylän astushistoriaa ja asuttajien elämäkert. - Keikyä
- Kossila, Jenny: Kotini vanhimpia muistoja
- A. L.: Arkistojen kätköistä (asiakirja v:lta 1648 Euran kirkonarkistossa)
- Lempinen, Väinö: Suoniemen Sarkolan talojen asiakirjojen luettelo. Muistitietoja nälkävuosilta.
- Muistitietoja sota-ajoilta (Satak. Osak. retk. 1929)
- Linnainmaa, J: Harjavallan seurakunnan vaiheista
- Metsälä, Aino: Kotini alku - Kauvatsa
- Mikola, Nestor: Kauvatsasta ja kauvatsalaisista
- Numminen, Aleksi: Koiviston torppa - Kauvatsa
- A. P.: Kettulan maantie - Harjavalta
- Prehti, Oskari: Piirteitä Piilijoenmaan Prehtistä Kauvatsalla
- Raimoranta, R.: Opetus- ja kouluoloista Harjavallassa viime vuosina
- Tuominen, Alli: Tattaralaisten ransaaki juustomeijeristä (vuoropuhelu)
- [tuntematon]: Jalonojan vanha mylly
- [tuntematon]: Asutustarina Kauvatsan Prehtistä
- [tuntematon]: Muistelmia nälkävuosilta 1866 - Harjavalta
- [tuntematon]: Asutustarinoita Kauvatsalta
- [tuntematon]: Asutustarina (historiikkia) - Kiikka?
- [tuntematon]: Katsaus kunnalliselämään ja sen kehitykseen Kauvatsalla
Punaista verta
Amerikkalainen sukututkimusbloggaaja The Genealogue eli Christopher Dunham otsikoi tekstinsä eilen "My Blood Runs Red". Hän oli internethaulla päätynyt keskelle Arkistolaitoksen Sotaturma-tietokantaa, josta löytyi hänen isoäitinsä isoisän tiedot. Tämä kuoli Suomenlinnan vankileirillä 2.7.1918. Hakuun osui varmaan myös lista Santahaminassa ja Iso-Mjölössä haudatuista, joka toivottavasti on linkitetty myös jonnekin Arkistolaitoksen sivuilla.
Yhdysvaltojen tämänhetkistä poliittista keskustelua sivuten Chris totesi olevansa ylpeä siitä, että esi-isä kuoli yleisen terveydenhuollon puolesta. Mikä kuullosti korvaani hieman kevyeltä heitolta. Mutta rakentavampi reaktio kuin lähteä kauhistelemaan tapahtumia tai syyttämään vastapuolta?
Kommentoin kirjoitukseen kertoen Työväen keskusmuseon sivuilta löytyvästä muistomerkkiselvityksestä. Ottaen huomioon, että Sotaturma-tietokanta saa olla vapaassa internetissä (mistä kiitos, ei tarvetta muutokseen!) en ymmärrä miksi näistä muistomerkkien kuvista piti hämärtää nimien luettavuus. Samaa kivien kumartelua kuin hautakivien kuvien panttaus?
(Yleisradion Elävässä arkistossa ohjelmanpätkiä Verisestä veljessodasta.)
Yhdysvaltojen tämänhetkistä poliittista keskustelua sivuten Chris totesi olevansa ylpeä siitä, että esi-isä kuoli yleisen terveydenhuollon puolesta. Mikä kuullosti korvaani hieman kevyeltä heitolta. Mutta rakentavampi reaktio kuin lähteä kauhistelemaan tapahtumia tai syyttämään vastapuolta?
Kommentoin kirjoitukseen kertoen Työväen keskusmuseon sivuilta löytyvästä muistomerkkiselvityksestä. Ottaen huomioon, että Sotaturma-tietokanta saa olla vapaassa internetissä (mistä kiitos, ei tarvetta muutokseen!) en ymmärrä miksi näistä muistomerkkien kuvista piti hämärtää nimien luettavuus. Samaa kivien kumartelua kuin hautakivien kuvien panttaus?
(Yleisradion Elävässä arkistossa ohjelmanpätkiä Verisestä veljessodasta.)
tiistai 8. syyskuuta 2009
Metsäsuomalaisia linkkejä
Siirtolaisuusinstituutin sivuilla käydessäni huomasin heillä nyt olevan "tietokanta, jossa on tietoja yli 1 500:sta Ruotsin ns. kaski- eli metsäsuomalaisesta 1500- ja 1600-luvuilta."
Tämän kunniaksi internetistä löytyneet kaksi vanhaa kirjaa aiheesta:
Ruotsin radiossa lähetettiin vuonna 1938 ohjelmasarja Lort-Sverige, jossa päiviteltiin alkeellisissa oloissa eläviä ihmisiä. Ote radio-ohjelmasta tehdystä kirjasta:
Tämän kunniaksi internetistä löytyneet kaksi vanhaa kirjaa aiheesta:
- Gustaf Schröder: Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa. Kuvauksia Ruotsin suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä Wermlannin ja Taalain metsäseuduilla
- Petrus Nordmann: Finnarne i mellersta sverige (1888)
Ruotsin radiossa lähetettiin vuonna 1938 ohjelmasarja Lort-Sverige, jossa päiviteltiin alkeellisissa oloissa eläviä ihmisiä. Ote radio-ohjelmasta tehdystä kirjasta:
Jag frågade alltså min förste interlokutör, ingenjör och affärsman och sydsvensk, vi sitta på radiostationen i Luleå, en kall, blåsig majsöndags eftermiddag:
Du, som farit på skidor och sportat och rest omkring så mycket i dessa trakter, frågade jag till en början, du har väl en hel del minnen från landet och folket här?
- Nå, det sitter nog kvar en del, som man har fått se under årens lopp, och jag kan väl tala om lite för dig. Jag minns, en gång var en god vän och jag ute på en långtur på skidor, vi hade skidat hela natten och kom på morgonen till en isolerad finnbygd. Vi var ganska trötta, och vi ville ha litet nya krafter på morgonen, så vi gick till en av de bästa gårdarna och knackade hövligt. Ingen svarade. Vi klev in - dörren var öppen - och satte oss, som seden är häruppe i översta Lappmarken, tyst och stilla vid dörren. Ja, det var ju ingen, som observerade oss, fastän dom nog märkte, att vi kom in, utan först om en tio-femton minuter, då rörde det sig i de bäddar, som var placerade runt stugans golv, och rätt som det var, kastades en stor fårskinnsfäll undan, och en kvinna steg upp, klädd i en ganska unik nattkostym, tyckte jag, åtminstone på den tiden. Hon var nämligen klädd i en stickad yllekjortel, röd var den så det skrek i ögonen på mig, och för övrigt hade hon ingenting på sig. Fötterna var bara, och överkroppen var bar. Ja, vi hälsade förstås, »päive päive», goddag goddag, då märkte hon oss och hälsade tillbaka, och så framförde vi våra önskemål att få köpa litet kaffe. Och det gick ju så småningom riktigt bra.
- Nå, men säg mig, ligger dom alltså nästan nakna i dessa fårskinnsfällar?
- Ja, i de flesta fall, kan man säga. Dom ligger i sina underkläder, det vill säga karlarna ligger i sina underkläder och kvinnorna har en del av sina underkläder på sig under fårskinnsfällarna.
- Det vill säga: karlarna i kalsongerna och fruntimmerna i underkjolarna.
- Ja, just det!
- Och det är alltsamman?
- Ja, och det är säkert varmt och gott.
Kansanrunousarkiston antia Satakunnasta (1/2)
KRA:n aineiston julkaisuun pitää pyytää erikseen lupa, joten lomakäynnin tuloksia pääsen esittelemään vasta nyt. En ihan ymmärrä miksi lupa pitää pyytää ihan joka asiaan, mutta jos minulle kerrotaan säännöt niin noudatetaan. Daivaan kiitos ettei Kansallisarkistossa ole vastaavia, menisi elämä ihan hankalaksi.
Ensimmäisenä eränä sisällysluettelo nidoksesta "Satakunnan Nuorisoseurojen Liitto 2 212-248", jonka tekstit olivat elämäkerrallisia. Jos joku näistä löytää kiinnostuneen lukijan niin oikea osoite jatkotiedusteluille on SKS:n kansanrunousarkisto, jossa materiaalin saa luettavakseen. En tiedä onko sieltä mahdollista tilata kopioita, näistä olisi ainakin yksinkertaista ottaa.
Ensimmäisenä eränä sisällysluettelo nidoksesta "Satakunnan Nuorisoseurojen Liitto 2 212-248", jonka tekstit olivat elämäkerrallisia. Jos joku näistä löytää kiinnostuneen lukijan niin oikea osoite jatkotiedusteluille on SKS:n kansanrunousarkisto, jossa materiaalin saa luettavakseen. En tiedä onko sieltä mahdollista tilata kopioita, näistä olisi ainakin yksinkertaista ottaa.
- Eskola, Frans: Maanraivaja Matias Forssi - Harjavalta
- Futtari, Hanne: Seppä Juho Fahlström - Kokemäki
- H-A: Naistamon Taata - Harjavalta
- Haunio, Aino: Maanraivaaja Antti Juurakko - Tyrvää?
- Heikkilä, Suoma: Frans Kartano-Suomela - Huittinen
- Heikkilä, Suoma: Johannes Sammaljoki - Kokemäki
- Heikkilä-Katara, Ilmari: Maanraivaaja Paulu Huhtala - Tyrvää
- Heinonen, M: Leikkuun Tommi (Tuomas Helisevä) - Kiikka
- Hiunu, Aino: Maanraivaaja Matti Pajulahti - Keikyä
- Juti, Väinö: Jooseppi Hoppu-Dahlberg - Harjavalta
- Juti, Väinö: Kauniinmäen torpan pitäjiä - Harjavalta
- Juti, H: Kansansoittajia Näyhälästä - Harjavalta
- Järvistö, Eino: Maanraivaaja Tiitus Lähteensuo - Kiukainen
- J. K.: Maanvilj. Maurits Piri - Harjavalta
- Kivimäki, Yrjö: Maanraivaaja Mikko Tamminen - Kiukainen
- Koitto, Kustaa: Jooseppi Haila - Kiikka
- Koitto, Kustaa: Antti Absalom Sato - Kiikka
- Koitto, Kustaa: Maanraivaajan muistelmia I-II (omaelämänkerrall.)
- Kuusisto, Lasse V.: Maanraivaaja Fredrik Kuusisto - Harjavalta
- Kuusisto, Lasse V.: Maanraivaaja Lars Henrik Kuusisto - Harjavalta
- Laiho, Lauri: Merimies ja raivaaja Matts Paulin - Rauma
- Lindroos, Aino: Muuan Harjavallan poika (Nikodemus Hauvonen)
- Massa Yrjö: Maanraivaaja Juha Kustaa Kuusisto - Kauvatsa
- Rantala, Hilja: Maanraivaaja Kustaa Lindroos - Honkilahti
- Rautakallio, Yrjö: Maanraivaaja Malakias Uusi-Erkkilä - Punkalaidun
- J. O. J: Maanraivaaja Kalle Rutomäki - Keikyä
- Seppä, Impi: Taatin torpan asukkaat - Kiikka
- Sumelius, K: Muistelmia Emil Nervanderista - Harjavalta
- Sumelius, K: Muistitietoja Mikkel Froomista - Harjavalta
- Torpo, Felix: Maanraivaaja Juhan Kustaa Riipinen - Keikyä
- E. N: Suutari Vestin - Harjavalta
- [tuntematon]: Maanraivaaja Johan Fredrik Granlund - Huittinen
- [-ö -a]: Maanraivaaja Frans Vihtori Koivisto - Kauvatsa
maanantai 7. syyskuuta 2009
Tieteiden talolla lauantaina
Ensimmäisen loman jälkeisen työviikon jälkeen oli ihana nukkua pitkään, mutta ei sentään niin pitkään etten olisi ehtinyt kuuntelemaan Tieteiden talolle paneelikeskustelua "Nainen historiassa". Paneelikeskustelu muodostui lähinnä rivihaastatteluksi enkä saanut juuri mitään irti. Ehkä oma vikani.
Mielenkiintoisimmat vastaukset tulivat viimeiseen kysymykseen tulevista naishistoriaa sivuavista projekteista. Kirsi Vainio-Korhonen on saanut rahoitusta 1600-luvulla (ja 1700-luvulla?) kätilöiksi koulutettujen naisten tutkimiseen. En ole moisista kuullut, en edes muista mainintoja kaupungeissa toimineista kätilöistä. Oletettavasti mimmit eivät ole aatelisia, joten tästä voi irrota jotain suurten massojen elämästäkin. Jee!
Tuomas Hoppu taas kertoi tekevänsä yhtä projektia ensi kevääseen ja sen jälkeen jotain muuta, jossa taisi olla naisten mukanaolon mahdollisuus. Mutta eikös Hopulla pitäisi olla työn alla Kokemäen historian jatko-osa? Puolet pitäjäläisistä naisia, mutta ei naishistorian potentiaalia?? Sentään meijerikoulukin oli. Ja mestaruuspesäpallojoukkue.
Asia olisi jäänyt tähän, mutta ulos päästyä olin vielä kuuloetäisyydellä kun Hoppu ja paneelikeskustelussa kolmantena esiintynyt Marjo T. Nurminen tulivat jalkakäytävälle. Kuultuani maagisen sanan (jota eri tarvinne tähän toistaa) hyökkäsin Hopun kimppuun. Kyllä, hän tekee juuri Kokemäen historiaa ensi kevääseen, jolloin rahoitus loppuu. Kirjan varsinainen valmistuminen voi mennä vuoden 2011 puolelle.
Lyhyessä keskustelussa tuli selväksi, että kirjoitustyölle oli määritelty pituus ja aikataulu. Joustavaksi elementiksi jää laatu eli läpikäydyn lähteistön määrä ja sen analyysiin käytetty aika. Näin olin ainakin ymmärtävinäni. Ja mainittujen lähteiden perusteella tulossa paremminkin kuntahallinnon kuin kuntalaisten historia.
Kuvituksena kokemäkeläisiä yhteiskoululaisia, mummoni valokuva-albumista kaapattuna. Ilmeisesti 1930-luvun loppupuoliskolta. Kuvaaja minulle tuntematon.
Mielenkiintoisimmat vastaukset tulivat viimeiseen kysymykseen tulevista naishistoriaa sivuavista projekteista. Kirsi Vainio-Korhonen on saanut rahoitusta 1600-luvulla (ja 1700-luvulla?) kätilöiksi koulutettujen naisten tutkimiseen. En ole moisista kuullut, en edes muista mainintoja kaupungeissa toimineista kätilöistä. Oletettavasti mimmit eivät ole aatelisia, joten tästä voi irrota jotain suurten massojen elämästäkin. Jee!
Tuomas Hoppu taas kertoi tekevänsä yhtä projektia ensi kevääseen ja sen jälkeen jotain muuta, jossa taisi olla naisten mukanaolon mahdollisuus. Mutta eikös Hopulla pitäisi olla työn alla Kokemäen historian jatko-osa? Puolet pitäjäläisistä naisia, mutta ei naishistorian potentiaalia?? Sentään meijerikoulukin oli. Ja mestaruuspesäpallojoukkue.
Asia olisi jäänyt tähän, mutta ulos päästyä olin vielä kuuloetäisyydellä kun Hoppu ja paneelikeskustelussa kolmantena esiintynyt Marjo T. Nurminen tulivat jalkakäytävälle. Kuultuani maagisen sanan (jota eri tarvinne tähän toistaa) hyökkäsin Hopun kimppuun. Kyllä, hän tekee juuri Kokemäen historiaa ensi kevääseen, jolloin rahoitus loppuu. Kirjan varsinainen valmistuminen voi mennä vuoden 2011 puolelle.
Lyhyessä keskustelussa tuli selväksi, että kirjoitustyölle oli määritelty pituus ja aikataulu. Joustavaksi elementiksi jää laatu eli läpikäydyn lähteistön määrä ja sen analyysiin käytetty aika. Näin olin ainakin ymmärtävinäni. Ja mainittujen lähteiden perusteella tulossa paremminkin kuntahallinnon kuin kuntalaisten historia.
Kuvituksena kokemäkeläisiä yhteiskoululaisia, mummoni valokuva-albumista kaapattuna. Ilmeisesti 1930-luvun loppupuoliskolta. Kuvaaja minulle tuntematon.
 |
Kirjan pelastamisesta
Loppukeväästä selatessani Kansalliskirjaston Pelasta kirja -hankkeen aikaansaannoksia tuli mieleen, että voisin itsekin lahjoittaa työhön jonkun summan. Kuvittelin, että tarjolla olisi mahdollisuus nopeasti maksaa pienehkö summa - internet-ajan tyyliin.
Ehei. Useimmissa kohteissa olisi vaadittu huomattava sijoitus. Tämä kun on arvokasta puuhaa. Mutta löysin itselleni sopivasta kohteesta 333. Yleinen liikennekartta 1921-1928 mahdollisuuden vain (!) 200 euron sijoitukseen.
Maksutiedot eivät suinkaan tulleet heti eteeni vaan vasta parin viikon kuluttua sain puntan painavaa paperia kotiini. Pitää nimittäin allekirjoittaa Lahjakirja. Ihan kuin olisi tekemisissä vuonna 1640 perustetun instituution kanssa... no, sitähän tämä on.
Lahjoitusten keruuseen on monta eri tekniikkaa ja Kansalliskirjasto on valinnut tällaisen. Ei varsinaisesti vedonnut minuun, mutta kun paperit olivat koko kesän pyörineet pöydillä, tuli asia vihdoin hoidettuakin.
Ehei. Useimmissa kohteissa olisi vaadittu huomattava sijoitus. Tämä kun on arvokasta puuhaa. Mutta löysin itselleni sopivasta kohteesta 333. Yleinen liikennekartta 1921-1928 mahdollisuuden vain (!) 200 euron sijoitukseen.
Maksutiedot eivät suinkaan tulleet heti eteeni vaan vasta parin viikon kuluttua sain puntan painavaa paperia kotiini. Pitää nimittäin allekirjoittaa Lahjakirja. Ihan kuin olisi tekemisissä vuonna 1640 perustetun instituution kanssa... no, sitähän tämä on.
Lahjoitusten keruuseen on monta eri tekniikkaa ja Kansalliskirjasto on valinnut tällaisen. Ei varsinaisesti vedonnut minuun, mutta kun paperit olivat koko kesän pyörineet pöydillä, tuli asia vihdoin hoidettuakin.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Elokuulta jäänyttä
Viehättävä rouva on klassisen Max ja Moritz-kirjan kuvitusta.Raaseporin arkeologisilta kaivauksilta tiedotusta: Raseborg – tutkimuskohde vaihtuu kylästä linnaan,
Malmen – tie linnaan?
Yleisradion Kuinkas kävikään sarjassa on kerrottu Teljan kaivauksista 1960-luvulla.
Arkiston reunamerkinnöissä oli juttua erikoisesta avioliittotodistuksesta. Ruotsalaiset taas löysivät ulkoasiainministeriön arkistosta Romanovien koruja (poimittu Nättidningen Svensk Historiasta).
Reijo Valta kirjoitti Täyssinän rauhan mahdollisesta rajapyykistä.
Ruotsissa kaivellaan Birger Jaarlin luista DNA:ta.
Keskiaikaa tavoittelevia tapahtumia käsittelevä artikkeli julkaistiin Ennen ja nyt-verkkolehdessä.
Petteri Järvinen on julkaissut kirjan nimeltä Digiarkistointi - säilytä muistot ja tiedostot , josta luulisi löytyvän hyödyllistä tietoa.
Amerikkalainen Dick Eastman oli soveltanut internet-hauista kirjoitettua artikkelia ja otsikoi "Sukututkimus: kuin kokaiini, amphetamiini ja muut stimuloivat aineet". Huumeista mediasta opitun perusteella ei kovinkaan kaukaa haettua.
