Haluan keinotekoista kivennäisvettä!

Voi, kunpa asuisin Helsingissä vuonna 1892. En joutuisi valitsemaan karpalolla tai vadelmalla maustettujen kivennäisvesien välillä vaan voisin pähkäillä Hartwallin keinotekoisten kivennäisvesien valikoiman äärellä. Vuoden 1892 esitteessä listaus kuului

Adelheidsquelle
Apollinaris
Bilin: Josephquelle
Eger: Franzensbrunn & Salzquelle
Ems: Kränchen, Kessel & Victoriabrunn
Fachingen
Friedrichshall (Bittervesi)
Giesshübler
Homburg: Elisabethbrunn
Karlsbad: Mühlbrunn
Kissingen: Rakoezy
Kreuznach: Elisenquelle
Lithion-vesi
Marienbad: Ferdinands & Kreuzbrunn
Neuenahr: Victoriaquelle
Obersalzbrunn
Porla
Püllna (Bittervesi)
Pyrmont: Saltzquelle & Stahlbrunn
Saidschütz (Bittervesi)
Schwalbach: Stahlbrunn
Sedlitz (Bittervesi)
Spaa: Pouhon
Tarasp
Vals S:t Jean
Vichy: Célestins & Grande Grille
Weilbach
Wildungen: Salz & Stahlbrunn

Jokaisen pääkylpyläkaupungin tarjonta kotikaupungissa pullotettuna? Helsingin Kinnekullassa (?) sijainnut Helsingin Uusi Virvoitusjuomatehdas tarjosi lähes yhtä laajan valikoiman vielä vuonna 1900. Sittemmin unohdimme, että vesillä on eroja?

Molemmat tuote-estteet löytyivät Kansalliskirjaston digitoimista pienpainatteista.

Sain yhteyden Äimälään

Yrjö Kotivuori ystävällisesti ilmoitti minulle lisänneensä Ylioppilasmatrikkeliin Kokemäeltä käräjätietoja. Latasin kaikki ylioppilaat, joissa moista mukana, ja aloin käydä läpi. Kaikenlaista kivaa löytyi.

Kustaa Äimälän kohdalla käräjäteksti kertoi, että isänsä, kuuluisan kamariviskaali Antti Äimälän, ”swåger” oli kihlakunnanvouti Sigfrid Jacobsson. Sigfrid oli tammikuussa kokoamani ”Paistilan Köönikkä” kaavion päällimmäisenä. Raavin hetken päätäni ja muodostin hypoteesin, että Sigfridin vaimo Brita Hansdotter oli Antti Äimälän vaimon sisko.

Näin oli syytä kaivaa esiin Y. O. Ruuthin artikkeli Kamariviskaali Antti Jaakonpoika Äimä (Hist. Ark XXII, I, 2), jossa kerrottiin vaimosta ”Margareetan sisar, Briitta Hannuntytär, oli naimisissa Ala-Satakunnan voudin Sigfrid Jaakonpojan, Paistilan omistajan kanssa.” Kaukaa piti taas hakea oman kirjahyllyn sisältöä. Ruuthin mukaan Britan ja Margaretan isä oli Kiettareen talon omistaja Hannu Hermanninpoika, joka kuoli vuoden 1615 tienoilla (Hannu näkyy SAY:ssä 1604-1616) ja leskensä meni naimisiin Matti Jaakonpojan kanssa (Matti SAY:ssä samassa talossa 1617-1618, 1620-1639, 1634-1647). Matin poika Johan Ketarmannus kirjottautui opiskelemaan Turun akatemiaan syksyllä 1640 ja toimi Antti Äimälän poikien kotiopettajana.

Kiettareen Matti Jaakonpoika oli syytettynä käräjillä vuonna 1645 erään kala-apajan luvattomasta käytöstä. Mutta Matillapa oli näyttää tuomiokirje vuodelta 1450, jonka mukaan pala maata ja sitä myöten kalastusoikeus kuului hänelle. Ei kannata vanhoja papereita hävittää. (Lähteenä Seppo Suvannon Vanhan Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571)

Käräjillä vuonna 1647 (ks Johan Karhia) todetaan Sigfrid Jacobssonin vaimolla Brita Hansdotterilla olevan perintöoikeus tilaan Kiettareessa. SAY:ssa näkyy vuonna 1634 Mattsin lisäksi vaimo Margareta Sigfridsdotter ja Brita Hansdotter. Brita on merkitty ilman partronyymiä tyttäreksi 1635, 1637 ja 1638 ja 1639 henkiverolistan aloittaa Sigfrid Jacobsson, jolla vaimo Brita. Eli mallaa hyvin.

Käräjäjutun varsinaisena sisältönä oli Paistilan Köönikän kolmas lainhuuto. Sanoja ei ole montaa, mutta tulkintani jää kuitenkin arvaukseksi. Britan perintöoikeus vaihdettiin Paistilan Köönikkään, jonka Jacob Mattsson Kiettareesta on ostanut. Ja Sigfrid Mattsson on Jacob Mattsonin vävypuoli? Katsaus Paistilaan SAY:ssä näyttää, että Köönikän kohdalla on maakirjassa 1635-1642, 1646 ja 1648 Matts Jacobsson eli ilmeisesti käräjäpöytäkirjassa on etunimi ja patronyymi vaihtaneet paikkaa. Isäpuoli oli järjestänyt itselleen nimettömäksi jäävät Kiettareen tilan, ja Brita ja Sigfrid muuttivat Paistilaan.

Kylän laiskin mies

Mökkiläisten Matti Karjaluodon (s. 1798 k. 1855) ja Klara Roosin (s. 1789 k. 1868) poika Jaakko (s. 1836) pääsi Päivärinnan "kylän laiskimmaksi mieheksi" kertomukseen Omistaan eläjiä, jota ei valitettavasti vielä löydy verkkoaineistona. Ilmari Havun kirjasta Pietari Päivärinta, kirjallisuushistoriallinen tutkimus (1921 s. 142-143) löytyy ehkä arvokkaampaa tietoa, eli muistitietoa näistä todellisista ihmisistä.

Havun tietojen mukaan Jaakkoa kutsuttiin Sauna-Jaakoksi eli Laaran-Jaakoksi, äitiään Roosenklaaraksi. Klaara oli työssä kaupungissa, pesi lapset aamulla ja pani pienimmän pankolle, mistä otti sen tullessaan.

Jaakko oli laiska, korkeintaan teki jotain helppoa työtä kalassa. Häntä sakotettiin tierauhan rikkomisesta ja tappelusta 1861, 1869 hengenvaarallisen aseen paljastamisesta ja 1877 juopumuksesta.

Jaakon vaimo Anna Liisa Ojankangas (s. 1835 k. 1918) oli sairaalloinen ja vähänäköinen. Kerjuulla käydessään tarvitsi taluttajaa. Pariskunnan poika hukkui merillä ja Anna Liisa eli elämänsä loppupuolella köyhäinhoidossa Poikajoen talossa. Tyttäret kävivät häntä katsomassa ja maksoivat talolle, että äitiä hoidettaisiin hyvin.

Karjaluotojen asuma mökki sijaitsi Niemelän puustellin lähellä muutamia kilometrejä Raahesta Saloisten emäkirkolle päin. Se seisoi vielä 1900-luvun alussa. Seinät olivat turpeista, osa majaa maan alla. Katolla puinen savutorvi. Ovi oli vanhoista veneen kappaleista, ikkunat kurjia.

Jaakon vanhemmista ja sisaruksista löytyy Hiskistä seuraavia päivämääriä:

Mäkitupalainen Matts Karjaluoto ja Clara Ruus (s.n. 1796-1801), vihitty 9.12.1819 Raahe, lapsia
- Henrik s. 9.5.1821 Saloinen
- Matthias s. 30.3.1823 Saloinen
- Britha Cajsa s. 25.12.1824 Saloinen
- Carl Gustaf s. 13.1.1827 Saloinen
- Sophia Gustafwa s. 27.3.1829 Saloinen
- Clara Mathilda s. 1.4.1831 Saloinen
- Fredrica s. 8.10.1833 Saloinen
- Jacob s. 11.2.1836 Saloinen
- Johan Abraham s. 3.6.1838 Saloinen
- Niclas s. 20.5.1840 Saloinen

SSHY:n rippikirjoista perhe löytyy myös
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/saloinen/rippikirja_1839-1845_mko34-37/73.htm
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/saloinen/rippikirja_1846-1855_mko38-41/81.htm
Ja Jaakon oma perhe
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/saloinen/rippikirja_1878-1882_mko12-17/131.htm

Kesälomaa suunnittelevalle...

... tiedoksi, että "Perin mukavan kävelymatkan voi Jyväskylästä, itseään vähääkään rasittamatta, tehdä läheiselle Laajavuorelle. Matka vie noin kolme tuntia, eikä se siis vaadi mitään erikoisia valmisteluja. Korkeintaan muutama voileipä ja virvokejuomapullo mukaan ja niine eväine taipaleelle."

Yksityiskohtainen reittiselostus löytyy vuoden 1914 julkaisusta
Matkailija : tietoja Keski-Suomessa matkustaville. Ulkomaaneläville vuonna 1906 suunnattu Finland: the land of a thousand lakes a new holiday resort antaa vinkkejä muuallekin Suomeen.

Viisikymmentä vuotta aikaisemmin mainos hupireissusta Tallinnaan ei kaivannut kuvitusta. Oli muuten 24 tunnin risteily!

Projektikatsaus

Ei ikinä enää "nopeita, sivuprojekteja"! Kun niitä ei ole olemassa. Taannoisella pääsiäisen jälkeisellä lomalla ryhdistäydyin kuukausien tauon jälkeen ja otin esiin Flachsenius-käsikirjoituksen, joka (tietenkin) oli huomattavasti enemmän hajalla kuin muistin. Ei (enää) kuitenkaan vastavalla tasolla kuin Abraham Abrahamsson Hülphersin (1734-1798) esitys yllä. Samannäköisiä lappuja on kyllä omissakin arkistoissa, sellaista on sukututkimuksen kehitys. (Hülphersin sukututkimukset on indeksoitu ja digitoitu Västeråsin kaupunginkirjaston sivuille. )

Vapun pidentämänä viime viikonloppuna piti jatkaa reippaasti. Olin jopa vapunaattona ostaa päräyttänyt uuden tietokoneen, kun edellinen ei jaksanut oikein enää kuvien lisäämisen jälkeen käsitellä käsikirjoitustiedostojani. Osottautuikin tehokkaaksi, mutta kovalevyltä löytyi valitettavasti myös niitä pieniä pelejä, joita pelatessa tuhraantuu tunteja... että se siitä edistyksestä.

Kuninkaana esiintynyt

Miksi parhaat jutut jäävät aina kesken? Google Booksista löytyi vuonna 1767 julkaistu kokoelma Historiska Märkwärdigheter till Uplysning af swenska Häfder, joka aloitti lupaavasti tarinalla Lappeenrannassa syntyneellä miehellä, joka väitti olevansa kuningas Kaarle XII



mutta seuraavat sivut - tietenkin - puuttuivat digitoidusta kappaleesta. Tunteeko joku tarinan muusta lähteestä?

Kiikeri-Kaisa

Suomen naisyhdistyksen vuonna 1896 julkaisema kirja kertoo Katariina Peltolasta:

"s. 21.6.1804 Jalasjärvellä. Vanhemmat: Juho Peltola ja Juliana Tuomaantytär.
Kaisa osoitti jo lapsena suurta taipumusta lukemiseen ja sai ripille päästessään 1820 raamatun palkinnoksi. 1833 muutti hän vanhempiensa kuoltua Ilmajoelle, jossa hänellä oli hyvä ystävä, torpanvaimo Lena Korpikoskelta, jonka lapsia hän hoiti ja opetti lukemaan. Vähitellen otti hän vastaan muitakin oppilaita. ”Kiikeri-Kaisan” koulu tuli kuuluisaksi ja lapsia tulvasi sinne omasta ja naapuripitäjistä, niin että hänellä toisinaan oli 40:kin oppilasta. Kun kansanvalistuksen harrastuksesta tunnettu rovasti Karl Rudolf Forsman tuli Ilmajoelle 1852, huomasi hän, että se pieni metsäkylä, jolla ”Kiikeri-Kaisan” koulu oli, oli ainoana valokohtana muuten surkeaan tietämättömyyteen ja raakuuteen vajonneessa seurakunnassa. Kaisa oli hänelle myöskin suurena apuna, kun hän koetti edistää lukutaitoa, ja hänen välityksellään sai tämä hippakunnan piispalta kauniisiin kansiin nidotun raamatun palkinnoksi hänen väsymättömästä toiminnastaan. ”Kiikeri-Kaisan” koulu oli kaiketi olemassa noin 35 vuotta. Väsyneenä työstä ja vaivoista nukkui hän ikuiseen lepoon 30.6.1870. Moni ei ole niinkuin hän pannut parhaimman osan elämäänsä huonosti palkattuun, näennäisesti kiittämättömään työhön, jonka siunausta tuottavan merkityksen kuitenkin nyt jo kiitolliset pitäjäläiset ymmärtävät. "

Kaisa/Katarinan syntymätieto löytyy Jalasjärven kastettujen listasta oikealla päivämäärällä (Hiski). Isän sukunimenä on tosin tässä, kuten muidenkin perheen lasten kohdalla, Peltomäki. Johan ja Juliana näkyvät Peltomäen uudisviljelijöinä vuodesta 1797. Rippikirjassa annettujen syntymäaikojen perusteella Johan oli syntynyt Kauhajoella 25.11.1770 ja Juliana 27.1.1770. Sopiva avioliittokin löytyy Kauhajoelta 11.10.1795.

Matrikkelissa mainittu kuolintietoa ei Ilmajoen hautauslistassa silmiini erotu. Alla Ebaysta aikanaan kaapattuja postikorttikuvia Ilmajoelta.

Vaatteista

Nyt jo lähes unohtuneella lomalla kävin vihdoin (ja viime tingassa) katsomassa englantilaisen 1700-luvun rikkaita kuvaavan elokuvan Herttuatar, jota eräs bloggaaja odotti pukujen takia jo tammikuussa. Puvut olivat hienoja, kampaukset vielä upeampia ja naisen asema kamala. Amerikkalaiselta sivustolta löytyy moderneja muotikuvia saman ajan vaatteista, verkkopeli tytön pukemisesta sekä tietoa 1700-luvun vaatteista.

Filmi edusti ulkomaan kermaa, päivän vignettikuva taas väittää olevansa suomalainen tyttö vuodelta 1768. Löytyi NYPL Digital Gallerysta. Maanläheisempää 1700-lukua löytyy myös suomalaisen ompelimon tarjonnasta (alareuna).

Tutkittua tietoa pukeutumisesta on Seija Johnssonin gradussa Kalminkkiliivi, silkkihuivi - silti vain lehmä ja pari lammasta... Pukeutuminen 1700-luvun talonpoikaisnaisten varallisuuden ja aseman vertauskuvana Kokkolan pitäjässä. Siihen on kirjattu perukirja lähteenä mm. Isokylän Sipolan talon miniän Margareta Mattsdotterin (1748-1775) vaatevarasto: "11 hametta, 7 röijyä ja 1 sininen lampaannahkainen sisäturkki. Lisäksi vaateluettelossa oli 4 liiviä (näiden joukossa kalminkkiliivi), 6 esiliinaa, 4 silkkihuivia, 3 servettiä, 4 puuvillahuivia, 5 tykkimyssyä, 9 paitaa, 1 nenäliina, 2 paria villasukkia, 2 paria hanskoja ja 2 paria kenkiä. Margaretan kallein vaatekappale oli punainen regami (puuvilla röijy, jonka arvo oli 21 taaleria." (s.59)

Tuoreehkot linkit

Mimmi vasemmalla edusti vuonna 1856 Oulun lääniä. Vastaus eiliseen arvoitukseen: Kuopio / Mikkeli / Turku-Pori/Uusimaa & Oulu / Häme / Vaasa / Viipuri.

Agricolan viestin kautta löytyi oululaisten historianopiskelijoiden lehti Havina, jossa henkilöhistoriaa: Elisabeth Blomqvist – tyttöjen ja naisten koulutuksen kehittäjä 1800-luvun Suomessa ja paikallishistoriaa: Kurikan Museonmäki kokoaa paikkakunnan rakennusperinteen yhteen

Seurantaloista kertovan kirjan Yhdessä Rakennetut voi ladata verkkosivulta.

Reijo Valta on kirjoittanut Kuningas Kristiinan hautajaisista, Cedervallin leskestä ja pojasta ja kustantaja Johanna Cedervallista.

Tillman kertoi Etelä-Amerikkaan perustetusta utopiayhteisöstä.

Kirlah kirjoitti vanhojen kirjojen käsittelystä.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Kivisen pellon kyntö rouva Alec Tweedien kirjasta Through Finland in carts (1897) .

Alla kesäinen ulkokeittiö samasta kirjasta.