perjantai 4. huhtikuuta 2008

Porista ja keväästä

Kansallisarkistosta löytyi kaksi Porin karttojen tonttilistaa konekirjoitettuna. Naputtelin eilen vuoden 1799 listaa kolmisen tuntia tekstinkäsittelyohjelmaan ja pääsin peltoihin asti. Ihan mielenkiintoisiakin yksityiskohtia löytyi, mm. KAKSI "kornetin puhaltajaa".

Kahta vanhempaa tonttilistausta kävin katsomassa viime vuonna Satakunnan museon arkistossa, jossa kartoista on kokonaiset kopiot. Kuvasin silloin tontinhaltijalistoja käsivaralta, mutta valitettavasti kuvien tarkkuus ei riitä puhtaaksikirjoitukseen. Edelleen toivon (aikanaan SatakuntalaisetSuvut-listalla huhuilin), että löytyisi joku Porin suunnalta joku kuvaamaan listat kunnolla tai jopa kirjoittamaan puhtaaksi.

Kevät on tällä viikolla tullut Etelä-Suomeen (ja huomenna on sopivasti SSS:n kevätkokous) eikä arkistoihin lähtö auringonpaisteessa huvita. Nyt aamulla oli kuitenkin sateisen oloista, eli ehkä kuitenkin saisin vielä jotain aikaan ennen kesäaukioloaikojen (hui!) voimaantuloa.
Aila Nissisen kirjan Palleroisille iloksi kuvitusta

torstai 3. huhtikuuta 2008

Koiramäelle

Ylen Areena-palveluun on tiistaina ladattu 13 jaksoa Koiramäki-animaatioita. Suunnilleen viiden minuutin jaksot olivat minusta hauskoja pyrähdyksiä Länsi-Suomen 1800-luvulle, tiedä sitten mitä aikuisemmat ihmiset ajattelevat.
  1. Ongella
  2. Kaupunkimatka
  3. Hääkonvehdit
  4. Markkinoilla
  5. Puolukka-aarre
  6. Leivontapäivä
  7. Iltapuhteita
  8. Kananmunat kadoksissa
  9. Elonkorjuu
  10. Riihikummitus
  11. Kerppu-lammas karkuteillä
  12. Omaa voita
  13. Suuri pyykkipäivä

Palvelu pelaa taas

Muutama tiedustelu on mennyt mönkään viime aikoina, mutta ei pidä lannistua... Bongasin Genealogiska Föreningenin sivuilta listan sukunimiä, jotka esiintyvät Stockholms Veckobladetissa 1700-luvulla. Marraskuussa hutkitut Hjellmanit tulivat mieleen. Lähetin eilen tiedustelun ja vastaukseksi s-postilla tänään:

Hielman, Christina, jungfru, död 1758 årgång 1758 nr 51 2/12-9/12
Hielman, kryddkrämare, änka död 1760 årgång 1760 nr 37 30/8-6/9

Hiellman, Pehr, kammarskrivare, död 1758 årgång 1758 nr 16 1/4-8/4
Hiellman, Eric Magnus, handelman, död 1760, 65 år årgång 1760 nr 36
23/8-30/8
Hiellman, Lars, gardessoldat, död 1764 avsk. gardessoldat årgång 1764 nr 21 18/5-25/5 dödsförsamling: Maria


Eli Pehrille irtosi tarkempi kuolinaika ja löytyi mahdollisesti täysin ylimääräinen Lars. Tukholman kaupunginarkiston sivut on pistetty uuteen uskoon ja historiakirjojen hakemistoa vaikea paikallistaa... mutta löytyi sittenkin. Maria Magdalenan haudattuja tosin ei ole kirjoitettu puhtaaksi vuodelta 1764, joten ei siitä sen enempää.

(GF:n yleinen sukunimihakusivu on osoitteessa: http://www.genealogi.net/soka.htm)

Perttu Antinpoika Koiwulahdesta

Viikin tiedekirjasto on digitoinut maa- ja metsätalouteen liittyvää kirjallisuutta. Joukosta löytyi minua kovasti viehättänyt noin 30-sivuinen kertomus Toimellinen ja rehellinen Suomen talonpoika : eli elämänkertomus Perttu Antinpoika Koiwulahdesta . Se on elämäkuvaus 1700- ja 1800-luvun vaihteesta tai 1800-luvun alusta. Tekstin mukaan pohjalla on todellinen omaelämänkerrallinen muistiinpano.

Valitettavasti yksityiskohtia on häivytetty (yksilön tietosuojan nimissä?) niin paljon, että henkilöstä en ole saanut kiinni. Olettaen, että yksityiskohtia ei ole muutettu, mahdollisen kandidaatin sopivuus olisi tarkistettavissa sisarusten ja lasten elämästä annetuilla tiedoilla. Kirjasen alussa sanotaan, että se on käännetty, mikä viittaa ruotsinkieliseen alkutekstiin. Mainitut puulajit viittaavat etelään... kun ei vaan olisi kuitenkin napattu tekstiä Ruotsin puolelta.


Male & female finlander. Digital ID: 826934. New York Public Library

(Suomalainen nainen ja mies esitettynä vuonna 1855 painetussa kirjassa The Natural history of man. New Yorkin kaupunginkirjaston kokoelmista.)

Sukututkijaa mahdollisesti kiinnostavia tekstejä Viikin valikoimissa ovat myös:

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Uskoisiko uutiseen?

Sanomia Turusta kertoi 19.6.1874:
Saita akka. Muutamia viikkoja takaperin kuoli Halkomäen torpassa Paakkolan kylässä Asikkalan pitäjässä vanha vaimo, jolla luultiin olevan vähäisiä säästöjä, vaikka hän aina sanoi olevansan kurjan köyhä. Hän tuskin raatsi syödä huonointakaan ruokaa ja hänen vaatteensa olivat niin repaleiset, ettei kerjäläinenkään olisi tahtonut niitä käyttää. Auttavaisuus ei ollut akan avuja; jos häneltä tahdottiin lainata langan-päätä tai vähän jauhoja puolivalmiiseen taikinaan taikka muuta sellaista, huokaili ja puhkaili hän tuskissaan ja valitti ettei hänellä mitään ollut: ”hän tuskin taisi verhota kurjaa ruumistaan!” Kun hän oli kuollut, löydettiin kuitenkin hänen aitassaan, jossa hän kävi ainoastaan hämärässä tai yöllä ja jonka avainta hän tarkimmalla huolella säilytti, useita tynnyrejä vanhoja jyviä, jotka katon vuotamisen kautta olivat jotenkin pilaantuneet, suuret joukot pahentunutta voita ja lihaa, talia, 7 isoa heinäkoria, jotka olivat täynnä villoja, suuret määrät villa- ja pellais-lankaa, jota rotat ja koi oli osaksi turmelleet, palttinaa y. m. Vielä löydettiin seinä-raoista ja muista piilopaikoista useita kymmeniä hopea- ja vaskirahoja, vanhoja hopearuplia ja pienempiä rahoja, sekä vanhoja Ruotsin taalarin seteleitä. Pankkoruplan seteleitä löydettiin ”puoli pytyllinen”, mutta niitä olivat rotat syöneet aivan rikki taikka olivat ne muutoin revenneet ja murentuneet pieniin palasiin. Puoli tuntia ennen kuolemaansa ilmoitti akka että hän oli voinut säästää sen verran kuin hänen puetukseensa tarvittiin sekä että siihen tarvittava valkea palttina säilytettiin hänen arkussaan tuvassa. Nämä olivat hänen viimeiset sanansa elämässä.
Uutinen oli käännetty Hufvudstadsbladetista, jossa se oli julkaistu 6.6.1874 ja ajoitettu tapahtuneeksi ”muutamia viikkoja sitten” . Mielenkiintoinen tarina ja lukuisat yksityiskohdat herättivät minussa mielikuvan ”urbaanista legendasta.” Asikkalan rippikirjasta kuolinvuoden kohdalta en löytänyt Hirsimäen torppaa Paakkolan kylästä. Haudattujen listassa vuonna 1874 lähimpänä oli 2.5. kuollut 72-vuotias torpparin leski Maria Kaarlentytär Niinimäen torpasta Paakkolan kylästä. Torpilla voi hyvin olla rinnakkaisnimiä, joten ehkä sittenkin…

Tositarinoita Asikkalan historiasta löytyy Lauri Murasen sivuilta. Hän on julkaissut myös kirjoja; viime kesänä näin enollani tuoreen sisävesilaivakirjan, joka oli todella kaunis ja informatiivisen oloinen.

Matkalla Suomessa vuonna 1896

Kotiin päästyä eilinen iltani kului rouva Alec Tweedien seurassa. Hän vei minut ulkomaalaisen silmin matkalle Suomeen vuonna 1896. Todella hauskaa tekstiä ja mielenkiintoista samankaltaisuutta tuorempiin Suomen kuvauksiin. Nukkumatti tosin vei minut ennen kuin ehdin Itä-Suomea pohjoisemmaksi.

Kirja on luettavissa sekä ladattavissa verkosta alkuperäisellä kielellä ja (kauko)lainattavissa kirjastoista suomeksi nimellä Matkalla Suomessa 1896. Alla oleva kuva kaapattu verkkoversiosta.


maanantai 31. maaliskuuta 2008

Tuokollinen tuomiokirjakortistosta

Lauantaina käytin arkistoaikani kahden tuomiokirjakorttilaatikon kanssa. En tehnyt suuria löytöjä, mutta kokemusta on kertynyt nyt sen verran, että tohdin esittää arkistoluettelosta ja kokemuksistani (Länsi-Suomen aineiston parissa) opitun.

Tuomiokirjakortistoja on tehty 1600-luvun tuomiokirjoista Länsi-Suomessa Ala-Satakunnan tuomiokunnasta, Pohjois-Suomessa Pohjois-Pohjanmaan tuomiokunnassa ja Itä-Suomessa Lappeen, Kymin, Rannan, Jääsken ja Äyräpään kihlakunnista (tarkat pitäjäluettelot Kansallisarkiston luetteloissa 220:1 ja 220:2). Kortistot tehtiin palvelemaan useita erilaisia tieteenaloja, mutta ei suoraan sukututkimusta.

Sukututkija hakeutuu ehkä ensisijaisesti Henkilökortiston sekä Suku- ja liikanimikortiston pariin. Henkilökortistosta löytyvät säätyläiset, mutta myös toimihenkilöitä kuten nimismiehet (lauta-, neljännes-, kuudennes- ja yökuntamiehiä ei ole otettu mukaan). Koska sukunimet olivat 1600-luvulla vasta syntymässä, henkilöitä kannattaa hakea sekä etunimen että sukunimen mukaan. Luettelon mukaan ”hyvin usein esiintyvät” henkilöt saavat kortin vain ensimmäisen ja muiden merkittävien juttujen kohdalla.

Suku- ja liikanimikortistosta voi hakea rahvasta eli esim. talollisia, joilla (Länsi-Suomessa !) talonnimi alkoi esiintyä sukunimenomaisesti. Periaatteessa kortistoon on merkitty ensimmäinen esiintymä, mutta koska jokainen kirjoitusasu on eritelty, niin samasta henkilöstä löytyy usein useampia kortteja. Kirjoitusasujen joustavuuden vuoksi kortteja kannattaa katsoa laajemmin kuin myöhemmin vahvistuneen muodon kohdalta. (Talollisia koskevia juttuja voisi varmaan löytyä myös Paikannimikortiston kautta, mutta sitä en ole itse vielä katsonut.)

Edellämainituihin henkilökohtaisisin kortteihin en merkitty aina nimi ja viite yhteen tai useampaan käräjäpöytäkirjan kohtaan. Lisäksi saattaa olla mainittuna asuinpaikka, jutun yhteydessä mainittu titteli tai rooli sekä erittäin satunnaisesti tietoja sukulaisuussuhteista.

Henkilökorttien lisäksi kannattaa ainakin vilaista hakusanastoluetteloa. Sieltä löytyy kohtia esim. tilojen omistussuhteisiin liittyville käräjäjutuille. Itse päädyin katselemaan näitä siksi, että viime viikolla aloin katsella Kokemäen lukkareiden tietoja (kun vanhat projektit on kesken pitää aloittaa uusia... ). Hakusanastosta löytyi kohta lukkarit, joten tilasin kyseisen laatikon. Yhdestä lukkarista löytyikin mielenkiintoinen juttu, mutta samassa laatikossa oli myös luokat lääninrovasteille ja papeille, joista löytyi viitteitä tutuille papeille. Näissä korteissa oli se hauska puoli, että jutusta oli viitteen lisäksi lyhyitä muistiinpanoja.

(Käkisalmen läänin kortisto(a?) on tallennettu internettiin.)