Linnoitusten ympäristöstä

Hentoisin viivoin on ylle piirretty vuonna 1776 kartta Lappeenrannan ja Taavetin välialueista ja ympäristöistä. Se löytyi polulta VeSA linnoitus- ja rakennuspiirustukset > VeSA Lappeenrannan linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto > Lappeenrannan linnoitus- ja rakennuspiirustukset . Samassa paikasta löytyy myös Ikalaisten kylän kartta vuodelta 1814, jos sellaista joku sattuisi kaipaamaan.

Lappeenrannan lisäksi digitoitua aineistoa on Iisalmesta, Turusta, Vaasasta ja Sortavalasta.

Rakennuspiirrustuksien lomasta löytyy IK Turun kaupungin ja ympäristön asemakaava. 1854-1854 (4), IK Turun linnoitus. Asemapiirustus. 1821-1821 (1), IK Turun linnoitus. Osa yleisasemakaavaa Turun kaupungin ja linnan välillä. 1851-1851 (2). Iisalmesta puolestaan Paloisten kirkonkylästä karttakuvia.

Kuvitusta ja tutkimusta 1600-luvulta

Jostain keskustelupalstalta muistan valitusta siitä, miten hankalaa on köyhästä suvusta tehdä sukukirjaa, kun ei ole vanhoja valokuvia. Ei ole mikään este. Muuten jäisi sukukirjat ajoista ennen valokuvan keksimistä kokonaan tekemättä.

Kieltämättä kuvituksesta tulee välillä vähän tekemällä tehtyä. Olen itse kuitenkin kerännyt kaikkea mahdollista ja jos niille ei lopulta ole järkevää paikkaa niin jätän pois ja säästän seuraavaan projektiin.

Kirjasta Orbis sensualium pictus = Then synlige werlden löytyy ammattikuvia ja vähän muutakin. Kirja on painettu Ruotsissa, mutta osa kuvista on euroopplaista tekoa, eikä niiden näin voi suoraan väittää olevan kuvia "suomalaisesta 1600-luvun kaupungista". Mutta sinne päin.

O. W. Ålundin kirjassa Gustaf II Adolf. Ett trehundraårsminne on kuvitusta 30-vuotisesta sodasta, jos se on jollekin relevanttia, ja myös kartta Euroopasta sen jälkeen. Puolan koko yllättää.

Kuninkaiden kuteet tuskin olivat niinkuin kaikilla muilla, mutta eivät myöskään aivan erilaisia kuin muilla? Kuvat kirjasta Bilder av märkligare föremål i kungl. livrustkammaren

Kertyneitä linkkejä 1600-lukua koskeviin tutkimuksiin:

Hanna Kietäväinen-Sirén: Hyväksytty ja kielletty aviollinen väkivalta 1600- luvun loppupuolen itäsuomalaisissa maaseutuyhteisöissä

Mari Välimäki: "Kevytmielisellä intohimolla ei kenenkään tule itseään saastuttaman." Yliopisto-opiskelijoiden esiaviolliset suhteet ja avioliitto 1600-luvun Ruotsissa

Mia Korpiola: "The Fall and Restoration of Elin Tönnesdotter": Land, Noble Property Strategies and the Law in Early Seventeenth-Century Sweden

Petri Karonen: "Raastuvassa tavataan" Suomen kaupunkien hallinto- ja oikeuslaitoksen toimintaa ja virkamiehiä suurvalta-aikana

Susanna Eskola: Rajamerkkien vartijat : Maariidat Helsingin ja Sipoon pitäjissä 1630 - 1669

Mari Immonen: ”MITAS SINÄ ANNAT WASICAS CUOLA, COSKA JUMALA COTONA ON” - Noidan maine ja sen vaikutus talonpojan asemaan 1600-luvun paikallisyhteisössä (Tutkimuskohteena punkalaitumelainen talonpoika, Markku Matinpoika Kouvo)

Seppo Kärpänen: Esivalta, pappi ja paikallisyhteisö: Pernion kirkkoherrat Perniön pitäjäyhteisössä 1645-1700

Mikko Huhtamies: Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot : Taloudellis-sosiaalinen tutkimus sijaissotilaiden käytöstä Ala-Satakunnan väenotoissa vuosina 1631-1648

Pekka Toikkanen: Sanelupolitiikkaa vai vuorovaikutusta. Turun maistraatin ja porvariston suhteet keskushallintoon itsevaltiuden ajan Ruotsissa

Kierrätyskassista

Äiti toi Helsingissä käydessään kolme tuoreehkoa Suomen kuvalehteä, joissa kaikissa oli jotain noteerattavaa.

SK 34 / 21.8.2009 kunnioitti salolaista lumppuri Kustaa Suomentähteä (aik. Wass), joka löysi useita kivikautisia asuinpaikkoja Suomusjärveltä ja lähetti talteen yli 300 esinettä vuosina 1899-1912. Juha Kauppinen kirjoittaa koulutettujen arkeologien näkökulmasta ja mainitsematta jää mm. Suomentähden ikä, kuolinvuosi oli 1912. Lähes artikkelia vastaavat tiedot Suomentähdestä löytyvät Tiina Ynnilän tekstistä.

SK 36 / 4.9.2009 muisteli kansikuvalla ja jutulla Kurun haaksirikkoa 7.9.1929 Näsijärvellä. "Saveensekaiseen hiekkapohjaan vajonnut Kuru oli vienyt mukanaan 138 matkustajaa ja miehistönjäsentä. Tarjanne oli noukkinut kyytiin 15 haaksirikkoista, kaikkiaan vain 22 pelastui." Verkosta löytyy menehtyneiden lista, mutta SukuForumin keskustelijat eivät olleet paikallistaneet pelastuneiden nimiä.

SK 37 / 11.9.2009 oli valinnut Hän-haastatteluun Mirkka Lappalaisen, joka markkinoi tietenkin syksyn kirjaansa Susimessu. Valokuvan taustalla näkyvät taulut eivät näytä tutuilta, missähän on kuvattu? Lappalainen aikoo seuraavaksi perehtyä 1690-luvun nälkävuosiin. Vapaa-ajan vietosta jutussa on sitaatti "En harrasta historiaa, en innostu vanhoista dokumenttifilmeistä. Ja että luppoajalla tekisin sukututkimusta? Ei onnistu sekään." Onko omaa huonoa itsetuntoani, että kuvittelen tällaiset kommentin tulleen lausutun äänensävyllä mikään ei ole suurempaa ajanhukkaa kuin sukututkimus? Todennäköisesti. Lappalaisella on oikeus olla harrastamatta historiaa siinä missä minulla olla ottamatta yhtään vapaaehtoista juoksuaskelta.

Seuraa kaveria

Kirjoitin jokin aika Erik Jaakonpoika Pentselstiernasta. Hänen elämäänsä jäi keskivaiheille isohko aukko, josta en paljoa välittänyt.

Jos olisin, niin näköjään oikea strategia täyttämiseen olisi ollut "seuraa kaveria". Selatessani nimittäin Turun tuomiokapitulin pöytäkirjoja (Consistorii ecclesiastici Aboënsis 1658-61) osui sivulla 383 silmiin peräkkäin nimet Sass ja Penselstierna. Sass löytyy myös blogipalasestani, hän omisti Kokemäellä tilan, jossa Penselstierna oli voutina.

Pöytäkirjan perusteella Penselstierna vaikutti Perniössä ainakin Pyhän Tuomaan päivänä 1659.

Perniön kiistoista voi lukea Seppo Kärpäsen gradusta Perniön kirkkoherrat Perniön pitäjäyhteisössä 1645-1700. Näihin liittyen Penselstiernaa ehtotettiin kirkonisännäksi, mutta vastustajien mielestä hän asui liian kaukana kirkosta ja oli liian usein matkoilla sopiakseen toimeen (CeA s. 504-505).

Perniön SAY:stä en löytänyt Penselstiernaa. Näkyi monta ihmisetöntä säteriä eli ilmeisesti verovapauden tms. takia ei nimiä ei kirjattu niiden kohdalle.

M. A. Knaapinen ja Helmer Salonen-Salo ovat kirjoittaneet kirjan Perniön pitäjä, jossa esitellään vuonna 1661 sovittu kirkon penkkijärjestys (s. 255-260). Erik Pentzelstierna on saanut miesten puolella paikan 4. penkiltä ja rouvansa ja tyttärensä naisten puolelta 8. riviltä.

Lintsaava rehtori

Flachsenius-käsikirjoituksessa oli pätkä:

Artjärven kasteluettelosta löytyy 9.8.1751 syntyneen Catharinan vanhempina rehtori Jonas Krook ja Charlotta Flachsen. Catharina kuoli 20.9.1751 ja haudattiin Artjärvellä. Asuinpaikaksi oli merkitty Kinttula, jota emännöi tuolloin Jonaksen leskeksi jäänyt äiti.

En löytänyt pariskuntaa Kinttulan sekavalta sivulta. Mutta Kinttulan vetovoimasta löysin tekstiä Ernst Lampénin kirjasta Suomea maitse ja meritse (s. 134-135 ), joka käsittelee Jonaksen veljeä Bengtiä :

Kaksi vuotta hän mitenkuten sai aikansa kulumaan Rantasalmella, mutta jo vuonna 1751 tuli ikävä Kinttulaan, ikävä A. Äidin ja Armasten sisarien luo, liian ylivoimaiseksi. Hän jäi sanaakaan sanomatta pois koulusta kokonaiseksi lukukaudeksi.

- Missä rehtori Krook majailee? kysyttiin Porvoon tuomiokapitulista. - Kerrotaan, ettei hän ole saapunut kouluun.

Koulun inspehtori, korkea-arvoinen Rantasalmen rovasti Georg Helsingius, vastasi:

- Missä K. K. Maisteri Krook nykyään oleilee, sitä en toden totta tiedä. Täällä häntä ei ole nähty sitte viime kesän. Niin paljon on kuultu, että hän kuuluu käyneen Kinttulassa.

Että oppilaat kaikkina aikoina ovat "kraapanneet" koulusta, on järkähtämätön totuus, mutta että rehtori kraapaa kokonaisen lukukauden, hiiskahtamatta sanaakaan, se on kerrassaan nykymaailman aikaan saavuttamaton ennätys.

Seuraavaksi lukukaudeksi hän vihdoinkin saapui. Tuomiokapituli vaati häneltä sairaustodistusta - aivan niinkuin meidän oppilailta vaaditaan perusteellisen kraapaamisen perästä.

Rehtorin vastaus on kuin ilvenäytelmästä lainattu: - Mahdotonta hankkia sellainen. Makasin heikkona sairaana Armaan Äitini ja Armasten sisarieni luona Kinttulassa, mutta eiväthän he, niin läheiset sukulaiset, voi antaa pätevää todistusta.

Tuomiokapituli näkyi tyytyneen tähän rehtorin selitykseen. Mutta kohta jäi Krook myötämöisin pois.

Tietovirrasta ongittua

Kaksi kalastajaa on noukittu vuonna 1893 ilmestyneestä julkaisusta Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi

Eveliina raportoi Turusta "Viestintää syksyn tuo myös tällä viikolla alkanut Historian verkkojulkaiseminen - nettikurssi. Kursiin aikana harjoitellaan historia-aiheisten uutisten muokkaamista tieteellisemmästä tekstistä, kirjoitetaan ryhmän yhteistä harjoitusblogia ja loppujen lopuksi hiotaan pitempi artikkeli suomalaisiin historia-aiheisiin verkkolehtiin tarjottavaksi." Jään odottamaan luettavaa.

Tiedeuutiset raportoivat Suvianna Seppälän väitöksestä otsikolla Halot ja humala kelpasivat veroiksi Kustaa Vaasalle.

Reijo Valta paljasti, että rekisterikilpiä voi käyttää valokuvien ajoittamisessa.

Ville Nyyttynen muisteli rakennustoimia Raumalla sodan aikana.

Peeter oli miettinyt Suomen rakennushistorian renesanssia.

Anu Lahtinen on aloittanut blogin Vita Historica.

Varalla-blogissa oltiin vaihteeksi sukututkimuksen parissa ja käytiin esivanhempien pihassa.

Tillman sai postia sukulaiselta Australiasta.

Lukutikku arvioi Pirjo Tuomisen historiallisisa romaaneja Kotiopettaja ja Naistenvalssi.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Suomalainen perunasadon korjaaja vuosien 1905 ja 1915 väillä, valokuvaajana Sergei Mikhailovich Prokudin-Gorskii. Alla saman valokuvaajan otos suomalaisesta huvilasta. (LC-DIG-prok-01993, LC-DIG-prok-01996, Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 USA )