tag:blogger.com,1999:blog-2386501475304894027.post4300285038078507033..comments2024-03-27T13:42:57.087+02:00Comments on Sukututkijan loppuvuosi: Sotaisia uutisia touko-kesäkuulta 1715Kaisa Kyläkoskihttp://www.blogger.com/profile/06600668662158114014noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-2386501475304894027.post-9582765898343928162011-12-22T20:10:29.379+02:002011-12-22T20:10:29.379+02:00Hei!
Jatkan tällä "väärällä" sivulla :)
...Hei!<br />Jatkan tällä "väärällä" sivulla :)<br />Kirjan nimiluettelon mukaan S. A. Hohenthal mainitaan sivuilla 139 ja 196.<br />Eino Hohenthal sivulla 197 ja<br />Lennart Hohenthal sivuilla 56, 74, 75<br />170, 171, 198, 203 ja 215<br />Aselaiva John Grafton<br />K-G Olin<br />Kustantaja :ASe-lehti<br />Painettu Forrssan Kirjapaino 1994<br />302 sivua<br />V. RoosVilho Roosnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2386501475304894027.post-71023912302233530992011-12-22T07:20:55.374+02:002011-12-22T07:20:55.374+02:00Kommenttisi viittasi tekstiin Aktiviteettia arkist...Kommenttisi viittasi tekstiin <a href="http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2011/12/aktiviteettia-arkistossa.html" rel="nofollow">Aktiviteettia arkistossa</a>. Toivottavasti mainitsemasi muistiinpanot säilyvät paikassa, jossa niistä on vielä jollekin (suku)tutkijalle iloa. Täytyykin tuo kirja joskus tarkistaa ja katsoa oliko Samuli päässyt siihen mukaan.Kaisa Kyläkoskihttps://www.blogger.com/profile/06600668662158114014noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2386501475304894027.post-71866696856961900352011-12-21T21:25:20.684+02:002011-12-21T21:25:20.684+02:00Hei! Lainaus blogistasi 21.12.2011:
"Olisi lä...Hei! Lainaus blogistasi 21.12.2011:<br />"Olisi lähdettävä eläinlääkäri Millerin siellä olevaan huvilaan. Hohenthal oli heti valmis. Mukaan lähtivät myös Miller, Strengell, satamakapteeni Strömbäck y.m"<br /><br />Kyse aselaiva Graftonin lastista.<br />Eläinlääkäri Bruno Miller on anoppini isä, joka kuoli 1936. Hän oli jättänyt toiselle tyttärelleen muistikirjansa niiltä ajoilta säilöön. Vaimoni täti uskalsi näyttää ko. muistiinpanoja tyttärelleen vasta noin 2003, kun hän sai tietää, että aiheesta oli julkaistu kirja. Tämäkin yksi esimerkki siitä miten paljon meillä on vaiettuja asioita suvuissamme. Parhaita tarinoita emme ehkään koskaan kuule.<br />Terveisin<br />Vilho Roos<br />vbroos(at)pp.inet.fiVilho Roosnoreply@blogger.com