Tähdessä julkaistiin 31.8.1866 lähetetty teksti Onpa tuomin naimista, joka on kirjoitettu kuin tilanne U:n talossa K:n pitäjässä olisi ollut parhaillaan käynnissä. Alun kuvaus talon hunnigolle joutumisesta on niin tavanomainen, että epäilykset fiktionaalisuudesta heräävät. Naimakaupantekokin on niin erikoinen, että kelpaisi kokonaisen romaanin aiheeksi, mutta sisältää ehkä kuitenkin jotain todellisuuttakin.
Hunningolle joutuneessa U:n talossa nähtiin pojan naimakaupat taloutta parantavana tekona. Isän usutuksesta kohteeksi valikoitui naapurikylästä "rikas piika, joka on tupelle tullut, venyn't vaimo vartalolle". Ensitöikseen poika meni yöllä tytön makuuhuoneen ikkunan taakse pyytämään sisäänpääsyä "selittäen asian sitä vaativan ja niintavon paremmin menestyvän". Tyttö ei osoittanut kiinnostuksen merkkejä.
Eräänä kesäpäivänä, jolloin taivaan heltevä aurinko aivan kuumasti paisti, oli tämä sama tyttö oman rusthollin pellolla ulkotöissä. Tämän äkkäsi U—n isäntä toiselta puolelta järveä. Kas nyt mä hänen kuitenkin nuottaani vedän, oli U—n päätös ja lähti heti paikalla tytön luoksi. Ensimmäisellä ruuhella, mikä edessään rannassa oli, sousi U—järven poikki. Ehdittyään tytön luo rupeisi hän kohta neitoa imartelemaan ja viekottelemaan, ikäänkuin mieletön huilakoitsia, sekä houkutteli tyttöä suostumaan hänen pauloihinsa ja tulemaan kanssansa U—n alhaiseen mutta rakkaudesta ja onnesta rikkaaseen taloon. Niin oli isän sanat. Viimein täytyi tytön puoli väkisinkin suostua noihin hourun päiväsiin rukouksiin ja mennä tuohon runolliseen U—n taloon.
"Nyt sonnustettiin Jussi morsiamellensa. Kasvonsa pestiin, hiukset harjattiin ja sulhais-vaatteisiin puettuna vietiin hän morsiantansa katsomaan." "Kylän akat ja kaikki väki, mitkä irti saatiin, kutsuttiin tänä iltana U—n taloon. Koska oli kutsuttu kansa koossa niin tarjoi Jussi itseänsä tytölle sulhaksi, josta tyttö rukka niin äimistyi, ettei tainnut mitään vastata."
Erilaisin keinoin tyttö saatiin viipumään U:n talossa 2 viikkoa, kunnes kirkkoherra lähetettiin hakemaan häntä kotiin, jossa tyttö tajusi tulleensa petetyksi ja vain rahojensa takia kihlatuksi. Vain muutaman viikon kuluttua hän solmi vanhempiensa siunauksella kihlat uuden sulhasen kanssa.
Eräänä lauvantaina mentiinkin jo Pappilaan kuulutus-kirjaa teettämään, mutta kuin U—n talon isäntä oli tästä huhua kuullut, niin riensi hän tota pikaa kirkkoherran puheille ja pyysi estää tämän tytön ja Jaakon kuuluttamista, mutta kun ei hän saanut tähän tarpeellisia esteitä, niin päättipä kirjottaa tuomiokapituliin ja pyytää siellä lailista estettä tytön ja Jaakon kuuluttamiseen. Jos hän tämän päätöksen täytti, emme tiedä, mutta ei myös kuulutuskirjaakan Jaakolle tehty. Alakuloisena ja surullisena tuli Jaako Pappilasta takasin.
Seuraavana päivänä eli sunnuntaina
Kirkon mäellä kohtasi U—n isäntä poikinensa tytön, jonka kimppuun kohta armottomastin ruvettiin sekä seliteltiin minkä kauhean onnettomuuden petolliselle ystävälle Herrakin on suopa, ja vakuutettiin ettei Jumala myös tätäkän tyttöä jätä kostamata, jos hän waan aikoo entisen ylkänsä hyljätä. Pian olikin tämä yksivakainen tyttörukka taas hunningoille saatu ja viety U—n komeihin huoneisiin onnellista elämää viettämään. [...] Tyttö on jo taas pari viikkoa ollut näkymättömissä ikäänkuin vangittuna U—n talossa, josta hän ei enää hyvillä mielin taida poijeskaan päästä.
Kertoja esittää tytön petettynä, mutta tapahtumat voisi nähdä toisinkin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti