Valmistellessani esitystä toukokuulle kaivoin esiin vanhan blogitekstini Torwiggestä ja sisuunnuin: Hollolan Paimelasta on oltava jossain (kirjastoon lähtemättä) lisätietoa.
Kansalliskirjaston digitoinnit jäivät ehkä pari vuotta testaamatta. Nyt niistä löytyi Etelä-Suomen sanomien (23.4.1931) artikkeli Paimelanlahden rannoilta. Se kuvastaa verkkosivujen vähäistä kiinnostusta Paimelan "kartanoon" lyhyellä kappaleellaan
Seudun vanhaa kulttuuria ja viljelystä osoittaa myös Paimelan säterirustitila Paimelanjärven rannalla. Kuuluttuaan aikoinaan Torvigge, Vilchman ja v. Heideman suvuille oli se viime vuosisadalla Lönnqvist ja Bonden sukujen (v:sta 1857) hallussa. Vanha päärakennus uusittiin v. 1920.
Vuoden 1932 tilannetta edustava Suomen maatilat tuntee Paimelasta Kartanon, joka on ollut emännän (o.s. Bonden) suvulla n. 70 v., sekä Uusi-Kartanon, jonka omistaja vuodesta 1928 oli V. Bonden, jonka suvun hallussa tila on ollut 70 v. Jälkimmäisen kuvauksessa luetellaan samat kolme sukunimeä kuin sanomalehtijutussa.
Koska Paimela oli käräjäpaikka ja kylä, jossa oli muitakin tiloja, Kansallisarkiston Tuomiokirjahaku tuotti osumia enemmän kuin tarpeeksi. Käymättä niitä kovin huolellisesti läpi löysin Hollolan tuomiokunnan renovoi... Varsinaisten asioiden pöytäki... 1825 (KO a:73) sivulta 209 jutun, jossa selitetään leskirouva Erika Gustafva Nordanwehrin (o.s. Wikman) myyneen säterirusthollin vänrikki Georg Reinhold von Heidemanille.
Googlaillen löytyy Genistä ja Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista varatuomari Erik Volter Nordanwehr, joka kuoli Paimelassa 1821, ja, jolla oli vaimo Erika Gustava Wilchman (1787-1865). Erikan isä Eric Wilchman oli Hollolan rippikirjassa Paimelassa samalla aukeamalla kuin tutkimani Torwiggen leski. Heidän välillään omistus lienee siirtynyt kaupalla.
Jäätyään toista kertaa leskeksi Erika Gustava oli vielä suhteellisen nuori nainen ja meni kolmannen kerran naimisiin Georg Johan Reinhold von Heidemanin (1797-1843) kanssa. Joko vahingossa tai jollain tarkoituksella tämä mies vaimoineen ja tyttärineen (Amanda Olivia Fredrika s. 23.3.1827) puuttuu Adelsvapenin sukutaulusta. Ei ole siis yksinkertaisesti tarkistettavissa oliko hän vänrikki edellä mainitun tilakaupan aikaan. Todennäköisesti. Paimelassa hän joka tapauksessa kuoli.
 |
| Borgå tidning 25.10.1843 |
Etelä-Suomen sanomien tiedon Lönnqwististä vahvistaa yksi lehti-ilmoitus. Kurkistus Tuomiokirjahakuun laajentaa omistajan nimen muotoon "Ägodelningsrätts Secreteraren Herr August Vilhelm Lönnqvist".
 |
| FAT 13.9.1856 |
Nimellä Bonden tilan omistuksen siirtoa vuoden 1857 paikkeilla Tuomiokirjahaulla tuskin olisi löytynyt, mutta Lönnqwist toi esiin Iitin tuomiokunnan renovoidut... Varsinaisten asioiden pöytäki... 1857 (KO a:27) s. 1163, josta käy ilmi, että kaupat olivat tehneet Adam Karlsson ja Elias (oik. Esaias) Adamsson Marjaniemi eli sittemmin Kartano. Miehet eivät siis edes tässä vaiheessa käyttäneet myöhempää sukunimeä, jolla etunimen kera löytyy kuitenkin muita oikeuspöytäkirjoja, joten Tuomiokirjahaku selvästikin sekä helpottaa suku- tai tilatutkimusta että tuottaa entistä enemmän luettavaa ja mietittävää. (Yksinkertainen tapa kopsata täydellinen lähdeviite olisi kiva lisä sivustolle.)
Kansalliskirjaston digitoinneista haku nimellä tuotti täysosuman lehdestä Lahti 28.1.1922
... Esaias Bondén (vanhempi). Hän oli syntynyt viime vuosisadan alussa Heinolan Marjoniemessä ja sieltä tullut tuohikontti selässä ja sitten huutokaupassa ostanut Hollolan Paimelan Kartanon suuren säteritilan. Hänellä tietysti oli suuri viinapannukin. Mutta kun hän oli lukenut tuon "Paloviinan kauhistus" -nimisen kirjan, niin toi hän sen suuren vaskisen viinapannunsa, työväkensä päivällisellä ollessa, keskelle asuintupansa lattiaa ja piti sille näin kuuluvan puheen:
"Sinä suuri lurjus olet niin monta pahennusta, kirousta ja kurjuutta matkaansaattanut, että se rangaistus, minkä minä nyt sinulle voin antaa, on kyllä liian lievä, mutta minä kuitenkin teen voitavani." Sitten hän otti kirveen ja hakkasi viinapannunsa mäsäksi, minkä sitten myttyyn hakattuna vei Heinolaan ja möi kuparisepälle.
Esaias Bondén (vanhemmasta) on toinenkin hauska tarina. Hän oli erään kerran joutunut sanakiistaan kenraali Ehrnrothin kanssa ja kenraali uhkasi antaa hänelle korvapuustin. Silloin Bondén tyynesti lausui: "No, paneeko herra kenraali kätensä niin alas, että lyö talonpoikaa?" Kenraali leppyi ja lausui: "Sinä olet viisas mies, minä annan sinulle ryypyn!" Bondén vastasi: "Kiitos tarjouksestanne, herra kenraali, mutta minulla ei ole tapana ottaa ryyppyjä." Silloin sanoi kenraali: "Se on kumma! Sinä olet todellakin viisas mies, kun et huoli ottaa ryyppyä, vaikka minä tarjoan."
Vastaavassa raittiusasian historiaa esittelevässä tekstissä Bondén esiteltiin myös Kylväjässä 24-25/1912. Lahteen kirjoittanut on virheellisesti yhdistänyt Bondéniin Lönnrotin läpikulun Paimelassa 1830-luvulla ja lehdessä Sanomia Turussa 8.11.1853 julkaistun tarinan Paimelan ukko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti