keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Konnuus kostaa Ittiänsä

Runo on julkaistu Oulun Wiikko-Sanomissa 2.1.1830. Kansalliskirjaston kappaleeseen on käsinkirjoitettu nimi G. Toppelius eli hänet on tiedetty tai luultu runon kirjoittajaksi. Toimituksessa on arveltu, että runon porvari Sulikka "Taitaa olla' sama entinen varakas kauppamies Oulusa, jota myös kuttuttiin Suliiniksi, arviolta Ruottin kielen." 

Todenmukaisuuteen tai ainakin tarinan lokalisoitiin viittaa se, että toimituksessa nähtiin myös tarpeelliseksi selittää loppupuolen säettä "Teit tuijon tolvanasta": "Tuijoksi kuttutaan meijän puolesa koska leikillä eli konnuuella, niinkuin täsä tilasa, väki asettaupi kehään yhen ympärille, jota he sitten joka haaralta, yritti se mihin päin hyvänsä, lykkivät toiseen laitaan, ja niin edes ja takasin. Pojilla on erinomattain tapana tällä tavalla kurittaa' tovereitansa, joita he eivät muutoin saa' kuontumaan tuumiinsa, eli jotka ovat eripurasia."

Ja runo kuuluu näin

Oli ennen asujanna 
Oulun olleesa kyläsä 
Muuan Porvari pohatta, 
Edes muista mainittava, 
Vanha Sulikka varava.
Tällä kauppaa ja kalua, 
Matkamiehiä majasa, 
Joukottaitten joutuvia 
Toinen toisensa perästä.

Oli talosa tapana, 
Ynnä muitten muhkioitten, 
Että penkit peitteillä, 
Sievimmästi siivottuna, 
Aina piettiin puhassa. 
Näki tätä, neuvotellen 
Häijyn mielensä halulla, 
Muuan rosvo muukalainen, 
Maalta matkansa tekiä.
Kiitellen kumarteleksen 
Talon hyvyyttä hyväillen; 
Siihen istumaan asettu, 
Laskeusi lavittalle; 
Väänsi veitten vyotäseltä, 
Viilsi polvensa välistä 
Koko mutkan myötähänsä; 
Käytti kairan kiirehellä, 
Vanhan varkahan varalla, 
Pyörähytti povehensa.
Meni sitten matkahansa, 
Tilan saatua somahan, 
Saaliineensa salaisesti.
Oli ilo ilkiällä, 
Lystin lyyli juuttahalla.
Kuin nyt kehu kumpaneille, 
Tavatuille tovereille, 
Onniansa erinäistä, 
Tuuman miehen menestystä: 
"Kävin suotta Sulikalla", 
Hirnu herja höyhenellen, 
"Penkki vaattehen perillä. 
Siellä vaatetta valilla, 
Kelpo kauppa kankahalle.
Sieltä seuras senkilainen 
Helman paikaksi palanen, 
Takki rievun tarpeheksi".

Vaan kuin siinä käännähteli, 
Ylön hulluna hyräili, 
Turskut tutut, toverinsa 
Naurustansa nääntyviksi: 
"Jopa paikaksi palasen 
Näkys takkis tarvittevan"
Syyti siinä koiran silmä 
Heilutellen helmahansa; 
Sillä koko kappalehen 
Oli takista omasta 
Herja vienyt veittellänsä.

Tästä juttu juuttahalle 
Synty synkästä ilosta.
Kuttu nauru kulkioita, 
Virhi viivytti väkiä, 
Pojat joukkohon johatti, 
Kylän konnat kaikkinaiset. 
Jo nyt konnan keli kävi; 
Mikä veti, mikä vaati, 
Mikä visko viekkahasti; 
Teit tuijon tolvanasta, 
Pedon pyörälle panivat, 
Syysit, sorsit sinne tänne, 
Nykit nuttua hajalle; 
Kiitit aina kumarrellen, 
Palan saattua somahan 
Kangas-kaupasta vähäsen.
Kyllä juutas joutuneensa 
Tiesi tulleensa tilalle, 
Kuin niin joutu joutusasti 
Joukon joutavan käsihin.
Minne käänty, minne väänty, 
Minne juoksunsa johatti, 
Aina seura sekanainen, 
Aina konnat kantapäillä 
Hyväilevät häikiötä.
Mikä takista talutti 
Eli hoiti helmuksesta; 
Aina halosta hitusen 
Konna kaappas kappalehen 
Takki rievun tarpeheksi. 
Jopa suuttua' surahti, 
Käydä' uhkasi käsiksi! 
Tästä lystin lisäystä, 
Uusi pula pöykiälle - 
Vaan jo juttua jotaki 
Kyllä kuultu kynsikkäästä, 
Halpasesta häikiöstä.
Tästä saatu sananlasku, 
Neuvo väätty vastaseksi: 
Varas, vaatetta varoten, 
Ällös takkiis tartuoko'!

Ei kommentteja: