Perjantaina järjestettiin yhtäaikaa Kalevalaseuran vuosikirjan 100-vuotisjuhlaseminaari ja Tuomiokirjahaun ja Karjala-tietokannan julkaisuseminaari. Olin aikonut osallistua jompaan kumpaan paikan päällä, mutta päätöksenteko oli niin vaikeaa, että jätin molemmat väliin. Onneksi saataville tuli tallenteet ja paikkasin tilannetta eilen. Antoisammaksi osoittautui Kansallisarkiston tilaisuus.
Sen aloitti Tytti Voutilaisen katsaus Katihan kehitysvaiheisiin. Nekin olivat mielenkiintoiset ja yllättävän pitkät, mutta oudoin yksityiskohta tuli heti aluksi:
"Eli idea Karjala-tietokannan kaltaisesta tutkimusta hyödyttävästä tietokannasta syntyi itse asiassa 1980-luvun alussa Jyväskylän yliopiston historian laitoksella. Eli historian laitoksella oli tutustuttu ruotsalaiseen Uumajan yliopiston yhteydessä toimivaan Demografiska databas -hankkeeseen, jossa kirkonkirjatietoja saatettiin tietokoneella luettavaan muotoon, jotta niitä olisi helpompaa hyödyntää tutkimuksessa. Ja jyväskyläläiset innostuivat Uumajan tietokannasta ja onnistuivat perustamaan työllistämisvaroin hankkeen, jossa tallennettiin Petäjäveden seurakunnan kirkonkirjatiedot. Tämä hanke hiipui rahoituksen puutteeseen."
Ikinä kuullut ja minä kun olen kuvitellut perehtyneeni digitaaliseen historiantutkimukseen myös sen historian osalta. Ilmiselvästi siinä on vielä paljon dokumentoitavaa. Toivottavasti myös Voutilaisen Katiha-tiedot tulevat julkaistuksi muuallakin kuin YouTubessa.
Kaupunkien tuomiopiiriasia on aika selkeä, mutta maaseudulla se on vaihdellut tosi paljon - eri pitäjien eri osat ovat kuuluneet eri käräjäkuntaan eri aikoina. Että meillä on ihan sellaisia hyviä hakemistoja missä nämä pienet poikkeukset on lueteltuna, mutta ei oikeastaan sellaista luetteloa, milloin ne on muutunut. Eli on tieto, että joku kylä tuolla Jaalassa on kuulunut aikoinaan ensin [...] taikka, että Someron tietyt osat siirrettiin Hämeen oikeudelliseen hallintoon 1875. Meillä on tällaisia hajatapauksia, mutta kaikista ei tiedetä ja sen takia uskalleta tehdä ikään kuin sellaista kokoovaa luetteloa niistä. Mutta me ollaan tehty Tuomiokirjahakuun tällainen havainnollistava tuomiokuntakartta, eikä käräjäkunta. Se on tehty 20 vuoden välein ja sen muutokset on selitetty siellä tekstiosassa.
Olin tiedostanut (käytännön kokeen kautta) haasteen käräjäkuntien esittämisessä rakenteellisena datana, mutta en ollut ymmärtänyt, että tietoa puuttuikin. Toisenlaisesta tiedon puutteesta oli kyse hieman myöhemmin, kun Mattila selosti Turun palossa menetettyä.
Sen lisäksi, mikä selvisi meidän tutkimuksissa - ehkä joku muukin on tiennyt tän aikaisemmin - kaikkien silloin toimivien tuomiokuntien ilmoitusasiat ovat palaneet. Ne on ilmeisesti olleet jonkinlaisessa kansliassa ja lakkautuneiden tuomiokuntien aineisto siirretty sinne holviin, jossa tuomiokirjat ovat säästyneet. Mutta 1827 taaksepäin niin ilmoitusasioissa koko Etelä-Suomessa on vaihtelevan pituinen aukko.
Tätä olen epäillyt yrittäessäni löytää esi-isäni holhouksen alaiseksi hakemista. Mutta asia on jäänyt "pitää joskus selvittää pinoon". Toivottavasti seuraavan kerran mieleen tullessa muistan kuulleeni puutteesta.
Tuomiokirjahakua demosi Jan-Erik Engren. Oli kiva, että hän oli valinnut esimerkiksi haaksirikkoutuneen laivan eikä henkilöä. Keissi osoitti erinomaisesti, että tutkijan oletukset tuomiokirja-aineiston hyödyllisyydestä eivät pitäneet paikkaansa. Vain hakemalla tietää ja tuomiokirjahaku tekee testauksesta hyvin huomattavasti helpompaa. Mutta tietenkin Ihan Oikeassa Tutkimuksessa pitää huomioida myös mahdollisuus, että haku ei tartu kaikkeen mahdolliseen. Petri Talvitie kertoi omassa osuudessaan tehneensä vertailua tuomiolistaan konseptituomiokirjoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti