Syrjäisyydestä ja perheen isän vuonna 1845 tapahtuneesta kuolemasta huolimatta Antoinetten kaksi sisarta pääsivät pitkälle. Isosiskosta Victoriasta tuli taidemaalari ja pikkusiskosta Kittystä Euroopassa koulutettu opettaja.
Antoinette puolestaan pääsi vapuksi 1847 Mäntyharjun pappilan vieraspitoihin. Tyttärelleen myöhemmin kerrotun mukaaan pappilassa Karjalasta käymässä ollut nuori pappi Magnus Ingman ihastui Antoinetten silmiin ja tämä puolestaan nuoren miehen ryhtiin, että he kihlautuivat oitis. Ingmanin oli virkavelvollisuuksiensa vuoksi lähdettävä kotiseurakuntaansa jo parin päivän päästä eikä hän ehtinyt käydä tapaamassa tulevaa anoppiaan, jolta ei siis myöskään kysytty lupaa avioliittosuunnitelmiin.
Oli määrä viettää häät elokuun keskivaiheilla tahi lopulla ja isoisäni piti toimittaa ilmoitus tästä ajoissa Uudellekirkolle. Mutta postinkuljetus oli siihen aikaan siksi hidasta ja epävarmaa, ettei sulhanen ehtinytkään saada täsmällistä tietoa hääpäivästään. [...] Isäni ei tiennyt, kuten sanottu, hääpäivää, vaan arveli sen olevan 19-20 p:nä elokuuta. Niinpä hän melkeinpä onnen kaupalla ajaa nytkytteli Mäntyharjun kirkolle ja tuli kun tulikin juuri "kreivin aikaan" perille, päästäkseen mukaan venekyytiin, jolla vieraat, rovasti etunenässä, tekivät lähtöä häätaloon. Jos hän olisi saapunut puolisen tuntia myöhemmin, ei hän olisi ehtinyt omiin vihkiäisiinsä!Nuori morsian oli luottavaisena odottanut häihin valmistuvassa talossa vakuuttaen äidilleen "Ei hätää, kyllä hän tulee!"
Lähde ja lainaukset:
Naëmi Starck (Ingman): Laulajattaren muistelmia. 1928
P. S. Mäntyharjusta puheen ollen muistutus virtuaalimuseostaan. Tekstissä mainitussa pappilassa toimii se varsinainen, jossa vierailin kesällä 2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti