Ihastuksessani pappien ahneuteen maksukeräyksessä ja seurakuntalaisten huonoon käytökseen jumalanpalveluksissa on minulta päässyt unohtumaan pappien työn ja vastuun monipuolisuus. Tähän heräsin selatessani Artur Siegbergin (Alku Siikaniemi) kirjaa
Vuoden ovat vierineet. Kulttuurikuvia 1870-luvulta. Siegberg syntyi 1862, joten Kirvun pappilassa vuosikymmenen loppupuolella :
Kansliassa saimme myös nähdä vakavia ja hauskoja kohtauksia, kun pitäjäläiset saapuivat pappilaan asioille. Milloin sinne tuli vanha riitelevä aviopari, joka kertoi kaikki epäsovun salaiset ja julkiset syyt papillensa, meidän kuunnellessamme ovenraosta hyvinkin naurettavia episodeja; toisella kertaa joku renkimies ja piikatyttö ilmoittautuivat vihille, kun morsiamelle oli ennen aikojaan syntynyt lapsi, josta hän vaati sulhasta tilille. Taikka joku vanha ämmä kielevässä lausunnossa kertoi kotikylän juoruja siinä tarkoituksessa, että pääsemällä papin suosioon saisi siitä joitaikin etuja, esim. lievän kohtelun pelätyissä kylänluvuissa taikka papin puoltosanan, kun pitäjän jyväaitasta oli annettava jyväosuuksia köyhille ja vaivaisille. (s. 79)
Pidempi ja värikkäämpi kuvaus on
Pekka Pietarinpojan kertomus Päivä provastin kansliassa, joka julkaistiin Savo-karjalaisen osakunnan albumissa Koitar 4 (1885). Ote:
Jopa kopisi porstuassa taas ja ovi loksahti auki eikä siitä tulija saanut ennen hyvää päivää sanotuksi, kun sai oven kiini pysymään, joka aina loksahti auki niinkuin se tavallisesti teki. Provasti ei väsynyt sanomasta jokaiselle että „painaa vaan sitä, niin kyllä se pysyy".
„Minä tulin semmoiselle asialle että jos herra rovasti ois hyvä että meillä ois nyt semmoinen tarvis että minä tarvitseisin sukurikesteriä", sanoi tullut talonisäntä hiljaisen kähisevällä äänellä ja pää vähä kallellaan, seisoen hajalla säärin ja sarkatakki auki.
Tällä lailla se näkvi seisovan kauvan aikaa, kun provasti kirjoitti sukuluetteloa etsien useista vanhoista pölyttyneistä kirjoista nimiä ja vuosilukuja. Vielä sittenkin näki kyökkikammarin ovelta sen siinä uskollisesti seisovan, kun oli ennättänyt käydä siellä ja täällä ja vielä vähiin muuallakin ja tulla montakin kertaa takaisin ja nähdä aina sen uudestaan. Ja ruustinna sanoi siellä että mikähän asiamies se on.
Kuva: Heimo Aspelin, Tuulispää 46/1913
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti