tiistai 3. joulukuuta 2019

Lääketieteen ja seksin historiaa

Viime perjantaina lääketieteen historian seura piti perinteistä syysseminaariaan koko päivän. (Perinteen pituudesta ei ollut selvää käsitystä. Olin itse paikalla 2015, jonka ymmärsin ensimmäiseksi.)

Väitöskirjansa lähes valmiiksi saanut Elina Maaniitty kertoi tartuntatautien torjunnasta 1700-luvun Ruotsissa. Olinkohan koskaan tullut ajatelleeksi, että tuolloin tarjolla olleet vähäiset opit ja keinot saatettiin kokea sekaantumisena Jumalan määräyksiin? Mutta valistusaika jylläsi ja kun hallinto näki kansantaloudellisesti järkevänä lapsikuolleisuuden vähentämisen, niin papit eivät suuremmin mutisseet vastaan.

Ja vaikka olen rokon ymppäyksestä monesti maininnut, en tiennyt tai olin unohtanut, että siihen saattoi kuolla. Mikä jossain määrin hillitsi käyttöönottoa. Lääkärit suhtautuivat myös varauksella siihen, että toimenpide annettiin muiden tehtäväksi.

Väitöskirjatutkimuksensa äskettäin aloittanut Iida Luukkonen jatkaa gradunsa Oikeuslääketieteelliset kuolemansyyntutkimukset Jämsän käräjäkunnassa 1894—1917 aiheesta laajentaen alueellisesti ja ajallisesti. Häntä kiinnostaa lääkärin asiantuntija-asema ja tutkimustulosten vaikutus käräjäkäsittelyssä. (Näköjään olen joskus törmännyt arkistossa lääkärien laskutuksiin ruumiinavauksista, mutta tutkimuspöytäkirjoihin ei ole ollut koskaan syytä tarttua. Mutta siellä nekin odottaisivat arkistossa. Luukkosen näyttämien esimerkkien perusteella ovat pelkkää tekstiä.)

Aina niin ihana tilastoanalyysi näytti nurjat puolensa Sakari Saaritsan esityksessä, jossa etsittiin kunnanlääkärien (vähentävää) vaikutusta kuolleisuuteen. Oli paljon vaikuttavia tekijöitä, joita ei ollut helppo ottaa huomioon ja kuolleisuustiedot karkealla tasolla. Saaritsan mainitsemasta Aalto-yliopistossa käynnissä olevasta hankkeesta kerätä tietokantaan kuntien historiallista tilastotietoa olisi kiva kuulla lisää.

Kruununhaasta siirryin sitten Kamppiin, jossa Goethe Instituutissa puhui (onneksi englanniksi) Angela Steidele mainostettuna aiheena Annie Lister. Jossain näkymättömissäni pyörivä elämästään kertova draamasarja Gentleman Jack oli houkutellut salin täyteen yleisöä, jonka koostumus poikkesi huomattavasti "normaaleista" historiatapahtumista. (Pikakatsauksen aiheeseen ja ohjelmaan saa videosta The extraordinary life of 'rockstar' lesbian Anne Lister.)

Steidelen elämäkerta Listeristä perustuu muiden tekemään tutkimukseen, mutta hän on itse tutkinut varhaista lesbo/queer-historiaa Saksassa. Siellä (tai ainakin Preussissa) oli 1700-luvun alussa homoseksuaalinen kanssakäyminen kiellettyä myös naisilta, joten naisen kanssa avioitunut Catharina Margaretha Linck teloitettiin vuonna 1721. (Wikipediassa on englanniksi asiallisen näköinen selostus elämästään.) 1800-luvulta, jolloin lait olivat jo muuttuneet, Steidelella oli tiedossa monikansallinen yhteisö Roomassa.

Introlla Steidele yritti siis kumota Listerin yhteydessä usein mainittua ensimmäisyyttä. Mutta koko sali oli tietenkin tullut kuulemaan tästä julkkiksesta. Itseni houkutteli paikalle maininta, että Lister oli käynyt Suomessa. No, kuten olisi pitänyt arvata, kyse oli pikataipaleesta Tukholman ja Pietarin välissä. Lister ei ollut kirjoittanut siitä mitään kuuluisaan päiväkirjaansa ja parin kirjeen anti oli pian kuultu. Ja joku suomalainen oli jo kaivanut höyrylaiva Furst Menschikoffin matkustalistankin ÅU:sta 11.9.1839, joten ei siitä sen enempää. (Paitsi huomio, että sanomalehteen painetusta listasta ei nähnyt kenen kanssa Lister matkusti.)

Huomattavasti enemmän Steidelella oli kerrottavaa Listerin (seksi)suhteista, joita hänellä oli monta ja osin yhtäaikaisesti. Vastaavaa on nykyään totuttu miesten elämässä (jo) paheksumaan, mutta tuntui, että yleisössä haluttiin Listeriin identifioitua tai häntä ainakin haluttiin ihailla. Vaikka mainittiin muutakin nykyarvoista nähden ikävää, kuten lasten käyttö kaivostyössä ja naisten äänioikeuden vastustaminen.

Loppukeskustelussa vilahti kommentti siitä, miten olisi hienoa löytää vastaava persoona Suomesta. No, Maria Grape olisi tarjolla, mutta markkinointiin ei kannattane käyttää valokuvaansa.

Ei kommentteja: