Takaisin Volgan mutkaan

Eilen illalla kävin kuuntelemassa virolaisen arkeologi Valter Langin nykytietämyssynteesin suomalais-ugrilaisen kielen puhujien saapumisesta Itämeren alueelle. Helsingin yliopiston arkeologian professori Mika Lavento oli paikalla, eikä puhjennut vastalauseisiin, joten tulkitsin Langin esityksen edustavan hyväksyttyä tai ainakin uskottavaa mallia. (Tänään Lang pitää saman esityksen Vapriikissa.) Joten hyvä, että Langin kirja Läänemeresoome tulemised (2018) ilmestyy suomennoksena vuoden kuluttua. Tiivistyksen sen sisällöstä saa Riho Grünthalin kirja-arviosta.

Esityksen, ymmärrykseni ja muistiinpanojeni perusteella 2000-1500 eaa Suomessa, Virossa ja Pohjois-Latviassa on ollut porukka hukassa. Maa ei ehkä ollut aivan tyhjä ja autio, mutta läheltä pitää. Suomen ja Viron aineistoista tehdyissä radiohiiliajoituksissa on tähän aikaan vähän osumia ja myöhäisen kivikauden kirveitä on löytynyt huomattavasti vähemmän kuin aiempia vasarakirveitä. Kirveiden määrät ovat tavanomaisemmassa suhteessa eteläisessä Latviassa.

Mihin on menty tai kuoltu? Kaalin meteoriitti iski liian myöhään eikä ole voinut aiheuttaa näin laajaa tuhoa. Ilmaston äkillisestä viilenemisestä on tieto 1628/1627 eaa. Kulkutauti on mahdollinen kuin myös orjia (hyvin tehokkaasti) hakeneet ulkopuoliset. Joku näistä tai jotain muuta.

Tanumin kalliopiirros laivasta, Wikimedia 

Ja mitä sitten tapahtui? Pronssikaudelle päästyä Suomen ja Viron rannikoille rakennetaan samanlaisia hautoja kuin Skandinaviassa ja sikäläiset vaikutteet näkyvät myös muinaispelloissa ja mahdollisesti kuppikivissä, jotka tunnetusti ovat mahdottomia ajoittaa. Suomessa nämä haudat ovat siis hiidenkiukaita eli pronssikauden röykkiöhautoja. Eli porukkaa lienee tullut meren yli ja jäänyt rannikolle. Samoihin aikoihin Suomen sisämaahan tuli idästä tekstiilikeramiikkaa tehnyttä väkeä.

Viron käänteissä en ihan pysynyt perässä, mutta oleellisinta on saada uralilaiset kielet kartalle. Kielitieteilijöiden mukaan uralilaisten kantakieli oli 2000 eaa. yhtenäinen eli sitä puhuttiin melko pienellä alueella  Kyseinen alue oli siellä jossain Volgan mutkassa. Länteen (tai luoteeseen) sieltä lähtivät ensin tulevat saamen puhujat. Myöhemmät lähtijät kulkivat tai vähitellen muuttivat ehkä/todennäköisesti jokia seuraten ja poimien matkalla lainasanoja balttilaisista kielistä. Latviassa kääntyivät pohjoiseen ja kun pääsivät tai joutuivat meren rannikolla kontaktiin Skandinaviasta lähteneiden tai näiden jälkeläisten kanssa, he omaksuivat näiltä mereen liittyvää germaanista sanastoa.

Päädyttyään Pohjois-Viroon heillä oli edelleen lähtöseutuihin yhdistettävissä oleva suorakulmainen eli taloa muistuttava hautamalli, jota tarhakalmistoksi kutsutaan. Tällaisesta hautauksesta on muinais-DNA:sta löydetty varhaisin N3a-haploa edustava mies. Nykyisin tuo haplo on erittäin yleinen Suomessa ja Virossa sekä lähialueilla.

Näin on siis saatu uskottavasti yhdistettyä arkeologinen jäänne, kieli ja nykyväestö. Ihme ja kumma oli, ettei kantasuomalaiset otsikkoonsa nostanut esitys kerännyt paikalle asiaan "intohimoisesti suhtautuvia". Kysyjissä herätti eniten tunteita se, että kun kantasuomen puhujat vihdoin jatkoivat matkaa Virosta pohjoiseen, he Langin karttakuvan mukaan rantautuivat ensin Turun seudulle. Miksei Uusimaa kelvannut? Kiinnostusta herätti myös se, että kartan ja esityksen mukaan kantasuomen puhujat asettuivat myös Mälarin seudulle Ruotsiin. Tai ainakin sielläkin on tarhakalmistoja.