Turun keskiajassa

(Edelleen juhannuksen jälkeistä viikkoa raportoiden) Turun keskiaikapäivillä en ollut torstaina ainoa, joka kiskoi vanhan raatihuoneen lukittua ovea puoli tuntia ennen esitelmäohjelman alkua. Sillä tottakai sali tuli täyteen.

Ensimmäisenä puhui Jussi Kinnunen Aurajoen kehityksestä. Mielenkiintoisinta antia olivat Koroisten viistovarjostuskuvat (?), joista näkyivät rantojen sortumat molemmin puolin jokea. Tästä on ollut puhetta Korois-esityksissä, mutta vasta nyt hahmotin, kuinka iso palanen Koroisten niemestä oli hävinnyt. Kinnunen arvioi todennäköiseksi, että tämä ja vastarannan sortuma olivat tukkineet joen purjehduskelvottomaksi. Moinen yhdistettynä rakennusten ja maan menetykseen selittäisi tietenkin hyvin paikan hylkäystä.

Yleisökysymykseen vastatessaan Kinnunen totesi vastaavia sortumia olleen vuosisatojen aikana lukemattomia Aurajoessa. Kuten myös käsittääkseni Kokemäenjoessa, joten olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ammattilainen sen rannoista erottaisi. Vai onko siellä joen virtauma vienyt savikerrokset mennessään?

Saven parissa jatkettiin, sillä Ilari Aallon esitys käsitteli tiiliin Varsinais-Suomessa keskiajalla ennen polttoa tehtyjä merkkejä. Nämä Aalto oli onnistunut tunnistamaan suosittujen pyhimysten attribuuteiksi ja yksi tulkintamahdollisuus on, että tiilentekijät ovat merkinneet nimensä nimikkopyhimyksensä tunnuksella.

Lounasta kävin syömässä Aboa Vetuksella ja lähtiessä kurkistin kaivaukselle, jonne Aaltokin ehti ja osoitti kuopan pohjalta tiilikaarta, jossa oli yksi esityksensä merkki.

Lounaan jälkeen esityksissä olivat äänessä historioitsijat. (Kari Hintsala kirjoitti perusteellisemman katsauksen sisällöstä.) Kiinnostavin oli Reima Välimäen katsaus 1400-luvulle, jolloin papeilta oli jo kaksi sataa vuotta odotettu omistautumista Jumalalle ja siveää käytöstä. Todellisuus kirkon kasvavan varallisuuden ja vallan myötä oli toista ja väärinkäytöksistä on tietoja joka tasolta.

Sama kaksijakoisuus on tuttua myös myöhempien vuosisatojen retoriikasta ja erään kotimaisen piispan omavaltaisesta rahankäytöstä on keskusteltu aivan viime aikoina.  Absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti, kuten englnniksi tavataan sanoa.

Yhtenä väärinkäytöksenä Välimäki mainitsi sakramenteista kerätyt käteismaksut. Jos näitä ei sallittu katolisessa kirkossa, miten ja milloin luterilaiseen kirkkoomme syntyi käytäntö maksaa perustoimituksista?

P. S. Keskiajasta puheen ollen, opinnäyteharavoinnin tuloksia:

• Linscott, Kristina: Interpretations of old wood. Figuring mid-twelfth century church architecture in west Sweden
• Petersén, Frida: Olikheter inför Gud? : Klosterinträde ur ett genusperspektiv i 1300-talets Sverige.
• Aakko, Janne: Kivikirkkojen amatöörilaivakuvien muovaama tila 1400-luvun Turun hiippakunnassa
• Lahdenranta, Maria: Uskonsoturit ratsailla : Merkitysten rakentumisesta keskiaikaisessa veistotaiteessa Pyhän Yrjön ja Pyhän Martin ratsastajapyhimyskuvissa
• Holmlund, Jessica: Her kommber fogten aff køtholman : Personreferens och informationsstruktur i Arboga stads tänkebok 1452–1552
• Yliviuhkola, Riku: Valtakeskittymien välissä : Tukholman porvarisraadin sisä- ja ulkopoliittiset pyrkimykset ja toiminta vuosina 1471–1499
• Manninen, Nina: Kultaa, silkkiä ja itämaiden kalleuksia : Katariina Jagellonican puvut kirjallisissa lähteissä vuosina 1562-1563 ja dokumentteihin perustuva pukurekonstruktio
• Faeq Hadi, Astbrik: En ärlig svensk man som räddar Sverige från danskt vanstyre: : En historiedidaktisk analys av hur Gustav Vasa förmedlas i läroböcker.