keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Liisa Juhontyttären elämästä

Liisa syntyi Ikaalisissa sotilas Johan Eekin ja vaimonsa Maria Erikintyttären tyttäreksi 27.2.1767 Vähä-röyhiön Heikkilässä. Perheessä oli jo lukuisia lapsia, mutta Liisa sai vielä muutamia pikkusisaruksia. Hän oli 17-vuotias, kun äitinsä kuoli. Viimeistään tämän jälkeen hän on ottanut palveluspaikan.

Ehkä työn perässä Liisa päätyi Ikaalisten ulkopuolelle, sillä 3.12.1790 syntyneen vanhimman lapsensa Stiina Loviisan kastetta ei ole löytynyt. Eikä myöskään aikaa eikä paikkaa Liisan porilaisen Johan Sneckströmin kanssa solmimalleen avioliitolle. Kun siinä syntyi 8.6.1794 tytär Anna Lisa, pieni perhe oli Ikaalisissa ja Johan kastelistan mukaan löysäläinen.

Pari vuotta myöhemmin Liisan mies oli värväytynyt sotilaaksi ja saanut nimekseen Swärd. Pari muutti Poriin Liisan appivanhempien kanssa samaan talouteen tai ainakin samalle tontille. Siellä syntyi poika Johan 29.10.1796.

Perheen isän armeijaura ei alkanut loistokkaasti, sillä hän karkasi ja vangittuna vietiin vuonna 1798 Viaporiin. Kurinpalautus lienee ollut lyhytaikainen, sillä samana vuonna perhe merkitään sisäänmuuttaneeksi Merikarvian Ylikylään. Siellä syntyi Maria 3.3.1799 ja Johan 3.1.1801, Filppulassa David 1.5.1802, Köörtilässä Michel 1.10.1803 ja Catharina 4.1.1807. Johan oli edelleen värvätty sotilas eli hänellä ei ollut työn puolesta asuntoa.

Tarkemmin sanottuna Johan oli 29.5.1802 Suomeen sijoitetun tykistön katselmuksessa 2. majurin komppaniassa tykkimies n:o 11. Samanniminen, mutta eri-ikäinen, muutamaa tuumaa lyhyempi ja naimaton mies oli toisessa komppaniassa komennettuna Pommeriin kesällä 1807. Merikarvialla kiertäneen kertomusperinteen mukaan myös sikäläinen Johan palveli Pommerissa marraskuussa 1805 alkaneella sotaretkellä. Ja oli täten yllättynyt kun kotiin palattuaan sai kuulla Catharinan syntymästä. Tai ehkä epäselvä isyys liittyi jo aiemmin syntyneeseen lapseen. Varmimmalta osalta tarinoissa tuntuu se, että Johan kävi käsiksi vaimonsa lapsen isäksi huhuttuun mieheen. Siikaisissa lastenopettajana ollut Benjamin Smedsteen runoili tapahtuneesta tähän tapaan
Kankaanpää oli kappeli
jossa Snäkki kirkossa tappeli
Hemiän kanssa
arvostansa -
hohoo, jaa-jaa!
Pappi alttarilda katteli,
kuing' Snäkki Hemjät' korvall' nakkeli;
ja sen näki,
koko kirkkoväki -
hohoo, jaa-jaa! 
Muistitiedon mukaan Johan sai tästä välikäräjillä tuomiokseen 40 paria raippoja ja kuusi kuukautta pakkotyötä Viaporissa. Etsimällä tuomion saisi varmuutta kertomusten aikajanaan, jossa selvin tieto on, että Johan palasi Suomen sodan jälkeen Merikarvialle niin täynnä taisteluintoa, että yritti tappaa kirkkoherran, kun tämä oli menossa kirkkoon antamaan kuulutusta keisarille vannottavasta uskollisuudenvalasta.

Jo vuodesta 1806 Johan puuttuu rippikirjasta perheensä kohdalta. Mutta ilmeisesti tappoyrityksestä selvinnyt kirkkoherra yritti sovitella pariskuntaa asumaan yhdessä. Yritykset päättyivät eräänä helluntaina, kun Johan ase veneessä vei vaimoaan myötävirtaa kirkkoon, jota lähestyessä piti Liisan soutaa. Hän osui "yläpuolella Päärlyn torppaa" kiviin ja kirosi miestään, joka ei ollut katsonut eteensä. Liisan piti astua kivelle. Kun vene irtosi Johan sanoi ottavansa hänet kyytiin vain, jos Liisa peruu viimeaikaiset ilkeät sanansa. Tilanne toi pian paikalle pitäjäläisiä, jotka olisivat voineet auttaa Liisan kiveltä, mutta Johan uhkasi ampua yrittäjät.

Liisa istui kivellä koko jumalanpalveluksen ajan, kun ei taipunut miehensä edessä. Tilanne jatkui iltaan ja vesi nousi. Lopulta Liisan oli pakko nöyrtyä, mutta sopu ei kestänyt kauempaa kuin rannalle pääsyyn. Kyseiset "kivet ovat nyt jo kesäisin melkein kuivalla maalla. [...] Kivet ovat kerrotusta tapauksesta saaneet nimekseen "Snäkki-kivet, ja jotkut sanovat isompaa niistä "Liisankiveksi"."

Tämän jälkeen Liisan aviomies muutti kertomusten mukaan toisaalle, Merikarvian ja Ahlaisten rajalla olleen sahan läheisyyteen. Viaporissa oppimaansa hyödyntäen Johan alkoi rakentamaan "västingiä", "porasi, ampui ja hakkaili hän kallion reunoja ja melkein satumaisella voimalla kuin muinaiset kalevalaiset ja jatulit nosteli isoja kivilohkareita ja sovitteli niitä toistensa päälle." Hautausmerkintäänsä ei ole löytynyt, mutta Liisa merkittiin rippikirjassa leskeksi vuodesta 1826 alkaen. Merikarvialla kerrottiin tosin tarinoita, joiden mukaan Johan ei ollut koskaan kuollut.

Perheen aikuisiksi kasvaneista lapsista Anna Lisa meni naimisiin Siikaisissa 7.2.1819 ja jäi seurakuntaan. Naimattomaksi jäänyt isosiskonsa Stiina Lovisa oli asunut Siikaisissa jo vuosia ja kuoli siellä 17.12.1819 ruotuvaivaisena lisämerkinnällä "krympling". Siikaisiin päätyi myös kaksi kuukautta ennen esikoisensa syntymää eli 7.4.1828 avioitunut Mikko. 

Vuonna 1837 syntynyt Matilda Roslin-Kalliola muistaa Liisan äreänä ja tyytymättömänä ja ulkomuodoltaan tummanruskeana ja kurttuisena.
Lastensa luona ei eukko pysynyt, vaikka he olivat kaikki hyvillä tiloilla ja hyvissä varoissa - poika oli aikansa palveltuaan ja saatuaan rahoja säästöön talonkin ostanut - ja elivät sovussa keskenään ja muiden ihmisten kanssa sekä olisivat jokainen mielellään hänet pitäneet mielellään luonansa. Hän oli siihen määrään kummallinen, että ei hän ottanut vaatteitakaan vastaan tyttäriltään, kun he niitä tekivät ja toivat hänelle. He koettivat tuoda sekä kankaita että valmiita vaatteita, mutta hän oli vain vihainen, käänsi selkänsä ja meni pois. [...]
Mainitussa kirkkotallissa piti hän aina kesäisin asuntoa, talvisin yötyi kussa kulloinkin.
Sukkaa kudellen, mikä kuitenkin jo vanhuuden vuoksi kävi huonosti, kulki hän talosta taloon. "Jumalapa teille antamista antakoon, aina ma täällä jotakin suuhuni saan, mutta (osoittaen toiseen taloon) ei tuolla tarvitse mitään ottaa", ulkokullaili hän nurkuvalla äänellä. Mutta he hymyilivät tuolle jo tutulle lauseelle, ja vaikka tiesivätkin mummon, kun ehti toiseen paikkaan, sanovan samaa heistä, antoivat he kuitenkin. [...]
Hän kuoli tämän vuosisadan jälkimmäisen puoliskon alulla, poikansa luona, jonne hän vietiin, kun tuli hoidettavaksi.
Liisa Juhontytär kuoli Merikarvian haudattujen listan mukaan 15.6.1852 vanhuuteen 85-vuotiaana.

Lähteet:
Mathilda Roslin-Kalliola: Snäkki ja muita muistelmia. 1908
Matilda Roslin-Kalliola: Viestini menneiltä sukupolvilta. 1921Keskustelu SukuForumilla vuonna 2010Keskustelu Digiarkiston keskusteluforumilla 2017Geni-profiili Lisa Johansdotter (1767 - 1852) linkkeineen
Ikaalisten syntyneet 27.2.1767, 8.6.1794
Ikaalisten rippikirja 1764-69,  1770-751784-89 s. 404Porin kaupungin rippikirja 1783-88 s. 2721795-99 s. 278Porin kastetut 29.10.1796
Suomeen sijoitettu tykistö, katselmusrullat 29.5.1802, 1.6.1808 (Johan karannut 30.5.)
Merikarvian syntyneet 3.3.1799, 3.1.1801, 1.5.1802, 1.10.1803, 4.1.1807
Merikarvian rippikirja 1794-991800-05 s. 1121806-11 s. 481812-18 s. 129 1819-25 s. 122 , 1826-32 s. 3191833-39 s. 3061840-46 s. 3061846-52 s. 382
Merikarvian vihityt 7.4.1828, haudatut 15.6.1852
Siikaisten vihityt 7.2.1819, rippikirjat 1811-1816 s. 101,  1817-1823 s. 112, syntyneet 27.6.1828
Kuvitus Välskärin kertomuksista 

1 kommentti:

Tiina kirjoitti...

Kiitos tästä, mielenkiintoinen tarina!
Liisa näyttää palvelleen Ikaalisten pappilassa 1788 ja menneen sieltä Kankaanpäähän 1789.
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=27139&pnum=26
Tuo esikoistytär on ehkä syntynyt avioliiton ulkopuolella. Hiski löytää Ikaalisissa syntyneen Stina Lowisan *10.12.1791 11.12.1791 Kowelax Unnanlahti - - Dej: Lisa Johansd:r , mikä sopisi siinä mielessä kun Liisa näyttää olleen piikana Kovelahden kylässä ennen pappilaa.

Kankaanpään vihityissä helmikuussa 1794 on suutari Johan Sneck ja Lisa Johansdotter utan skrud, mahtaako liittyä tähän.