Naantalin auringosta

Venäläinen suomen kielen opiskelija mietiskeli videossaan sanontoja, joiden joukossa oli "hymyilee kuin Naantalin aurinko". Kun hän mielsi auringonpaisteen Suomessa harvinaiseksi, tuntui epäilevän ilmaisua ironiseksi. 

Santeri Salokiven maalaus Söderlångvikin kokoelmissa. Wikimedia

Naantalin turistisivujen mukaan

Naantalilla oli kaupunkioikeuksien myötä myös oikeus kerätä veroa kaupungissa tehdyistä kaupoista ja tullia sinne tuotavista tuotteista. 1750-luvulla Naantaliin rakennettiin ns. ”pikkutullin” keräämiseksi tullihuone ja -aita, jonka portille ripustettiin merkiksi puinen aurinko.
Myöhemmin tullihuoneen puinen aurinko korvattiin kuparista taotulla ja sianrasvalla kiillotetulla auringolla, joka loisti ”kuin Naantalin aurinko”, jotta kukaan ei voisi väittää ettei tietäisi missä tulli kerättiin.

Kuullostaa (yllättävän) uskottavalta, sillä sanomalehdissä varhaisin suomenkielinen "Naantalin aurinko" on kappaleessa, jossa puhutaan tullikamarista ja kaupankäynnistä (Työmiehen Ystävä 29.10.1875). "Naantalin aurinko" tunnettiin myös punaisena - kuten kupari (Uusi Suometar 5.10.1877). Ähtärissä nähtiin tiilestä tehdyn höyryhepotallin paistavan kuin "Naantalin aurinko" eli punaisena tämäkin (Tampereen Sanomat 23.5.1885)

Värin lisäksi "Naantalin aurinko" kiilsi (Turun Lehti 7.2.1888). Myös kalju kiiltää, joten yksi sijoitti "Naantalin auringon" miehen päälaelle (Waasan Lehti 10.12.1888). Kiiltämisestä päästään helposti valaisemiseen ja joudutaan kauemmas alkuperästä (Matti Meikäläinen 9/1891). Aikanaan "Naantalin aurinko" liitettiin hymyilyynkin (Biet 9/1891),

Ja näin  merkitys muuttuu ja unohtuu.

Minun täytyy heti aluksi sanoa että minä olen suuresti pettynyt tämän Naantalin suhteen. Jo pienestä pitäin, aina palleroisesta paitaressusta on minuun juurtunut se käsitys, että Naantali on ennen kaikkia sellainen paikka, jossa "Naantalin aurinko" paistaa. Ja Naantalin aurinko — sehän taas on valon lähde, jonka jokainen tosisuomalainen tuntee ja jollei juuri niin aivan pilkulleen tunne, niin ainakin hämärästi aavistaa, ja jota mainitessa hän vaistomaisesti vetää huulensa hymyyn, tuollaiseen hyväntahtoiseen, anteeksiantavaan hymyyn. Miksikä? Tjaa — mene ja ota siitä vissi selko jos voit! Ja mikä se on sitte oikein se Naantalin aurinko, joka jo pelkällä nimen mainitsemisella saa ihmiskunnan hyvälle tuulelle? Jaa se kuuluukin olevan asia, josta tiedemiehet ja korkeasti oppineet tähteintutkijat vielä toistaiseksi ovat olleet lausumatta viimeistä, ratkaisevaa sanaansa ja niin ollen en minä ollenkaan aijo mennä siitä sen enempää pakisemaan, vaikka minulla yksityisenä henkilönä ja vapaana kansalaisena onkin tämän "auringon" alkuperästä omat vapaat ajatukseni ja oma vakaantunut kantani etten sanoisi periaatteeni. Niinkuin se onkin, sano. (Turun Sanomat 10.7.1906)

Mutta ilmeisesti Naantalin aurinko siis on Suomen varhaisimpia ja pitkäikäisimpiä brändejä. Oliko muiden tulliporttien päällä merkkejä ollenkaan?