Kuoriaitojen pikainen paluu

Olin sekaisin viime viikon luennon jälkeen ja nyt tajuntani on täysin räjähtänyt kirkkojen sisätilojen kanssa. (Joilla ei olisi mitään väliä, elleivät olisi osa entisajan ihmisten arkea ja erityisesti pyhää.) Perinteisesti "muuta hakiessa" tuli nimittäin eteeni Anna Nielsénin luku On Church Art and Architecture during the Swedish Reformation Era kirjassa Re-forming Texts, Music, and Church Art in the Early Modern North (2016).

Nilsénin esityksessä erotellaan keskiaikainen alttariaita (altar screen), joka toisinaan oli alttarin pohjois- ja eteläsivua suojaava varsinainen aita. Mutta useimmiten vain kaide, jolle oli ripustettu kudonnaista tai liinoja. Tästä Nilsén on kirjoittanut laajemmin kirjassa Focal Point of the Sacred Space (2003). (Nilsén mainitsee erikseen luostarikirkoille ja katedraaleille ominaisen rakenteen, jolla tarkoittanee kv-kirkoissa tuttua suljettua aluetta, jossa on penkkejäkin.)

Ymmärrykseni varmistamiseksi googlasin 'Medieval altar screen'. Ettei elämä olisi turhan helppoa, tulosten joukossa oli Google Booksin tarjoama sivu asiallisen oloisesta kirjasta The Grove Encyclopedia of Medieval Art and Architecture, jossa selitettiin jo 400-luvulla syntyneen alttarin suojaksi korkea rakennelma. Muotien mukaan se välillä hävisi, mutta keskiajan lopulla kuoriaitoja oli lähes kaikissa kirkoissa, myös pienissä. Vähintäänkin itäpäätyä erotti puomi, jonka päällä oli krusifiksi, joistakin kirkoistamme tuttuun tapaan. Eli tukea ennen Knuutilan luentoa ymmärtämälleni.

Olemassa on näköjään myös kokonainen kirja The Art and Science of the Church Screen in Medieval Europe: Making, Meaning, preserving (2017), mutta ei parane lähteä liian kauaksi Pohjolasta. Eli takaisin Nilsénin esitykseen, jonka mukaan Ruotsin kirkkoihin alettiin 1500-luvun lopulla rakentaa kuoriaitoja mahdollisesti Hollannin esimerkin inspiroimana. Nämä ulottuivat seinästä seinään ja keskellä eli alttarin kohdalla oli pariovi. Rakenne siis tuttu, mutta ajoitus outo (tai unohtunut).

Varhaisin näistä toteutettiin mahdollisesti kuninkaalliseen kappeliin vuonna 1588. Mainintoja maalaiskirkoista on jo muutamia vuosia myöhemmin, mutta varsinainen rakennusinto alkoi 1620- ja 30-luvuilla. Nilsén viittaa aiempiin tutkijoihin, jotka eivät ole voineet löytää aidoille mitään aiempaa esikuvaa?! Puhtaasti evankelinen ilmiö, jolla ei ole mitään yhteyttä keskiaikaan?!

Wikipedia-sivun mukaan Husabyn kirkkoon
vuonna 1670 rakennettu kuoriaita korvasi "keskiaikaisen".
Kuva Hans A. Rosbach, Wikimedia, CC BY-SA 3.0

Nilsénin mielestä kuoriaidan uutuutta tukee se, että piispa Johannes Rudbeckius kiertokirjeessään 1600-luvun alkupuolella korosti, että jokaisessa kirkossa pitää olla saarnatuoli, penkit ja kuoriaita. Mahdollisena selityksenä kuoriaidan tarpeelle Nilsén pitää ehtoollista, johon katolisessa sakramentissa kuuluvaa osaa seurakuntalaiset edelleen kaipasivat, ja oli helpompaa peittää sen olemattomuus. Aidoista luopuminen puolestaan tapahtui seurakuntalaisten vaatimuksesta 1600-luvun lopulla.

1730-luvulla valmistuneessa Matarengin kirkossa
Ylitorniossa kuoriaita on huomattavasti kevennetty.
Kuva WikiCraft, Wikimedia CC BY-SA 3.0

Jos Nilsénin esitys pitää paikkansa, Knuutilan luennossa oli olennainen puute. Mutta väite siitä, että aidalla ei ollut mitään tekemistä keskiajan kanssa kuullostaa kummalliselta. Olen edelleen epätietoinen, mutta 1600-luvun pappisesi-isäni pitänee sijoittaa aidan taakse. Ja pitää silmät auki lisäkirjallisuudelle. Wikipedian lähdeosiosta huomaan, että Nilséniltä on jo vuonna 1991 julkaistu kirja Kyrkorummets brännpunkt: gränsen mellan kor och långhus i den svenska landskyrkan: från romantik till nygotik.