lauantai 20. huhtikuuta 2019

Kokkolan pääsiäiskirjeistä

Kirjoitin rairuohosta ennen aikojaan, joten piti digitoiduista lehdistä haravoida uutta aihetta. Löysin Kokkolan pääsiäiskirjeet, joista en paikkakunnasta kaukana asuvana ollut aiemmin kuullut. Aihetta perusteellisesti selvitellyt Eugen Söderström kertoo, että
K.H. Renlundin museolla on ainutlaatuinen kokoelma pääsiäiskirjeitä 1890-luvulta. Kirjeet on osoitettu Ada, Annie ja Paul Hongellille. He olivat merikapteeni Gustav Hongellin ja hänen vaimonsa Alman lapsia.
Nämä pääsiäiskirjeet poikkeavat paljon toisen maailmansodan jälkeen tehdyistä kirjeistä. Jokaisessa on runonpätkä, usein pahojen noitien tekosilla uhkaaminen, useissa mainitaan myös makoinen pääsiäispuuro.
Myös kuvitus on täysin erilainen kuin nykyään. Vanhoissa pääsiäiskirjeissä on usein kuvattu lapsia ym. herttaista mutta myös jonkun verran noitia. Pääsiäispuuroon liittyviä kuvia on runsaasti.
Löytämäni teksti on museon kirjeitä vanhempi. Kirjallisessa kuukauslehdessä 6/1871 osana A. B.:n artikkelia Muutamia sanoja keskimäisen Pohjanmaan ruotsinkielisen rahvaan liikauskosta, turhista luuloista, loihtosanoista ja taikatempuista:
Vaikka se oikeastaan ei kuulu minun aineeseni, koska olen ottanut kirjoittaakseni ainoastaan rahvaan turhista luuloista, en saata kuitenkaan olla mainitsematta erästä merkillistä tapaa, joka ainakin puolen vuosisataa, mutta todennäköisesti vielä kauemmin, on pysynyt Kokkolan kaupungissa. Nuorempain neitojen ja poikien on, näet, tapa pääsiäis-aattona lähettää toisilleen n. k. pääsiäiskirjeitä. Näitä he kirjoittavat huvittaaksensa ystäviään, melkein aina jonkun vanhan mallin mukaan, kuitenkin muodostaen sitä asianhaaroja myöden milloin milläkin tavalla. Että ne, ollessaan kirjeitä "trolleilta", aivan salaisesti heitetään sisään, on itsestään selvää. Tavallisesti pannan kirjeisin paperille maalatuita "trolleja" ja sen lisäksi, kirjeiden sisältöä myöden, seppeleitä, luutia, sarvia, 
Nämä sarvet laitetaan niin, että kynästä leikataan pois se osa, jolla kirjoitetaan (ruodon eli putken alimmainen osa) ja tämän toisen pään ympäri kääritään sefiiri-lankaa)
sukia y. m. semmoisia. Kirjeitä kiinni pannessa on tapana käyttää vaskirahaa pitseerinä ja paitsi sitä koristaa sinettiä muutamilla lakkaan pistetyillä höyhenillä. Aivan luotettavan kertomuksen mukaan kirjoitettiin noin 40 tai 50 vuotta sitten pääsiäiskirjeitä myös tasaiseksi raapitulle ja silitetylle tuohelle.
Osoittaakseni puheena olevain kirjeiden tavallista sisältöä panen tähän muutamia: 
Sattumalta olin juuri tätä harjoitusta ennen katsonut YouTubesta videon ruotsalaisista pääsiäistavoista, jossa mainittiin "eräällä alueella" olevan pääsiäisnoitina kiertävien tapana nakata ovelle pääsiäiskortti. Kuullostaa samalta jutulta ja Kokkolasta bloggaava vahvistaa kertomalla, että vuonna 2012 esillä olleessa näyttelyssä kerottiin, että "pääsiäiskirjeet yhdistettynä trulliksi pukeutumiseen oli yleinen tapa Länsi-Ruotsissa jo 1800-luvun alkupuoliskolla". Niiden Wikipedia-sivulta näkyy sama kuin edeltä: nuorten aikuisten tapa on siirtynyt lasten leikiksi.

Alkukuva norjalaisesta pääsiäiskortista, Nasjonalbiblioteket

Ei kommentteja: