maanantai 25. maaliskuuta 2019

Patentti-Mimmi

Henrika Vilhelmiina Westerstrand syntyi Wikipedian mukaan Alavuudella 15.10.1844. Mutta kastemerkintänsä löytyy Kokkolasta. Sen mukaan v.t. kaupunkifiskaali Eric Gustaf Westerstrandin tytär oli syntynyt 17.10.1844 ja kastettu 27.10.1844. Niin tai näin, tyttö, jota läpi elämän kutsuttiin Mimmiksi, kasvoi Kuortaneella, jossa isänsä oli nimismies ja äitinsä synnytti monia lapsia. Syksyllä 1858 perhe muutti Alavuudelle, jossa Mimmille merkittiin rippikirjaan 1855-63 s. 7 täysin väärä syntymäpäivä, mutta kasteen mukainen syntymäpaikka.

Seuraavasta rippikirjasta näkyy, että nimismies sai apulaisekseen vuonna 1863 Karl Gustaf Bährin. Bär/Bähr-sukuseuran sivun mukaan tämä meni pian kihloihin Mimmin isosiskon Rosan kanssa. Häät oli suunniteltu pidettäväksi 6.6.1863, mutta Bähr kuoli toukokuun alussa. Perheiden välille syntyi kuitenkin yhteys ja Mimmi meni joulun aikaan 1864 naimisiin Karl Gustafin veljen Nikolai Edvardin kanssa. Tämä muutti virallisesti Kuortaneelta Alavuudelle seuraavana vuonna. Nimen Edvard Hugo saanut poika syntyi 27.9.1865 ja kuoli kaksi päivää myöhemmin.

Nikolai oli maakauppias, jonka liiketoimet eivät menestyneet. Sukuseuran mukaan "Teki vararikon, jonka jälkeen hän turvautui veljeensä Ernst Juliukseen, viettäen aikaansa ahkerana kalamiehenä, surren epäonnistunutta elämäänsä ja sitä, että hänen vaimonsa oli konkurssin jälkeen hänet kokonaan hylännyt. Hän kuoli keuhkotautiin sairastettuaan yhden viikon." Nikolai kuoli Ähtärissä 2.11.1867. Merkintää ei ole haudattujen listassa, mutta näin kerrottiin Tampereen sanomissa 19.11.1867.

Sukuseurassa on tulkittu parin eronneen virallisesti, mutta kun Nikolain velkojia kuulutettiin Suomalaisessa virallisessa lehdessä m.m. 18.6.1868 ja 10.10.1868 Mimmiin viitataan leskenä. Jostain syystä hän ei lyhyeksijääneen avioliiton jälkeen halunnut tai voinut palata osaksi lapsuuden perhettään vaan otti muuttokirjan Helsinkiin vuonna 1868.

Naisten äänessä 1/1906 julkaistun tekstin mukaan:
Jo 1868 tuli hän senaattiin puhtaaksikirjoittajaksi, ja oli ensimäinen, joka siellä kykeni puhtaaksikirjoittamaan suomenkielisiä asiapapereita, kun suomenkieli tässä hallitusvirastossa ensiksi otettiin käytäntöön. Hänelle uskottiin tärkeimpien asiapaperien jäljennös. 1879 annettiin hänelle tuo tavallinen kunniapalkinto, jolla virassaan eteviä naisia koristetaan: kultaneula. Eräänä kertana hän määrättiin hoitamaan raha-asiaintoimituskunnan arkistoa, joka virka edellisen, mieshoitajan, kuoleman johdosta oli tullut vapaaksi. 1904 erosi hän senaatista, koska hän ei ruvennut jäljentämään venäjänkielisiä asiapapereita. Paitsi muuta on hän v:sta 1878 alkaen suorittanut valtiopäiväin päätösten puhtaaksikirjoittamisen.
Virkatyön ohessa "Jo vuonna 1877 alkoi hän järjestää opetusjaksoja kaunokirjoituksessa, ja niinä 28 vuotena, jotka siitä ovat kuluneet, ovat tuhannet henkilöt suorittaneet hänen yhä kestäviä kurssejansa, ja suuret määrät heistä ovat niissä saamalla taidollaan ansainneet leipänsä." Naisten ääneen 35/1914 kirjoittaneen mukaan
kehoitti kustantaja Edlund rouva Bähriä julkaisemaan kaunokirjoitusjärjestelmänsä, jonka hän oli sommitellut yksityisiä opetuskurssejaan varten. Sen hän tekikin, ja niin ilmestyi hänen omalla kustannuksellaan sekä suomen- että ruotsinkieliset kaunokirjoitusvihot kansakouluja varten v. 1885. Kouluylihallituksen hyväksyminä ne sitten levisivät ympäri Suomen ja vasta senjälkeen taukosi tuo vihkojen tuonti Ruotsista. Vuosien kuluessa hän on järjestänyt yhä uusia parannettuja jaksoja ja lähettänyt markkinoille m. m. nuo käytännölliset, irralliset kannet, joita voi muuttaa vihosta toiseen, ja joiden avulla vihkonen aina pysyy siistinä ja suorana. Sitä paitsi nämä kannet ovat niin kauniit taiteellisine kuvineen, että ne jo siltä kannalta ehdottomasti ovat suositeltavat, sillä niin voimakkaasti sellainen vaikuttaa lapsen mielikuvitukseen.
Kahdesti ovat rva Bährin kaunokirjoitusvihot olleet näyttelyssä ja molempina kertoina ovat ne vetäneet ansaittua huomiota puoleensa ja saaneet palkkion. Ensi kerran se tapahtui Pariisissa v. 1889, jolloin hän sai hopeamitalin, toisen kerran Helsingin Teollisuusnäyttelyssä v. 1908, jolloin kultamitali hänelle annettiin. Rouva Bährin viimeiseksi julkaisemat n. k. patenttivihot ovat niin hauskat, että varmaankin saavat kaikkein huolimattomimmatkin oppilaat innostumaan.
Satakunnan museoCC BY 4.0.
Sigrid Juseliuksen käytössä vuonna 1895 ollut kappale Mimmin systeemin osaa II.
Satakunnan museo, CC BY 4.0. Seuraavana vuonna hän käytti osaa III.
Satakunnan museon esinetiedoista näkyy, että vuonna 1896 oli tehty 9 painos. Åbo Akademin kokoelmissa on vuodelta 1898 Skrifkurs för folkskolor, vuodelta 1899 Fosterländskt skrifhäfte för skolan och hemmet ja ajoittamaton Skrifbok med lodrät stil. Koulumateriaalituotantonsa oli edelleen käynnissä 1910-luvulla. Tuolloin kävi niin ikävästi, että oppikouluissa otettiin käyttöön Ruotsissa omaksuttu uusi oikeinkirjoitus ja Mimmille jäi varastoon suuri määrä kelpaamattomia kaunokirjoitusvihkoja. Hän anoi korvausta senaatilta, mutta ei sitä saanut (Tampereen sanomat 23.7.1915). Kirjaisinmallinsa syrjäytyivät vasta 1930-luvulla, Wikipedian mukaan.

Mimmin yritteliäisyys kohdistui kirjoittamiseen ohjevihkoja laajemmin. Naisten äänen vuoden 1906 tietoihin palaten
Hänen keksimänsä viivajohdattimet ja kynänpyyhkijät ovat käytännössä melkein kaikissa virastoissa, samoin kuin hänen vihkonsa ja vihkokuorensa monissa kouluissa. Erittäin tervetulleet kaikille, jotka lähettävät paljon kirjeitä ja kiinnittävät paljon postimerkkejä, ovat rouva Bährin valmistamat kostuttajat. Ne tekevät tarpeettomaksi kielen käyttämisen tässä niin epäterveellisessä suhteessa. Hänen regulaattorikynäänsä suositamme kaikille, joiden tarvitsee kirjoittaa matkoilla; se on miellyttävä, tavallisen kynänvarren kokoinen kapine musteineen, erittäin mukava ja mutkatoin, olemme itse sen kokeneet.
Kynän kuivaajalle sekä kynänsäilyttäjälle Mimmi oli saanut patentin 4.8.1893 (Suomen teollisuuslehti 5/1896). "Kirjekuorten kostuttajalle ja sulkijalle" saivat 18.10.1900 patentin Mimmin kanssa (veljensä?) konttoristi John Westerstrand (Registeringstidning för varumärken no 167/1901). "Normaali-säiliö-kynänvarret, nimeltä Regulator" Mimmi suojasi patentilla 28.3.1906 Suomessa ja sai sille kaikkiaan "patentin 15 maassa, muun muassa Yhdysvalloissa ja Kandassa (Registeringstidning för varumärken no 311/1906, Naisten Ääni 35/1914). Lopulta hän haki patentin myös kirjoitusviholle vuonna 1913 (Registeringstidning för varumärken no 530/1914).

Vuonna 1906 todettiin, että "Useimmat näistä keksinnöistä valmistaa rouva Bähr nyttemmin omassa työpajassa, niinpä noita siroja kirjoituskyniäkin, joista hänelle on myönnetty kotimainen patentti." Regulator-kyniä ei tullut esille, kun Finnassa hain nimellä Bähr. Mutta A.B. M. Bähr O.Y.:n tuotannosta on museoiden kokoelmissa: Musteimuriteline ja musteimurityynyMusteimuriteline, MusteimuritelineMustekynänpyyhin, Mustekynänteränpyyhkimen alunen

Mimmi Bähr kuoli 2.5.1923.

Henkilökuvat Naisten ääni 35/1914 & 9/1923

2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Mahtavaa, että historiankirjoista löytyy välillä myös naiskeksijöitä. Hyvä, että hän sai haettua patenttitoimistosta patentit käytännöllisille keksinnöilleen kuten tuolle kostuttajalle, onkohan sellainen nykyinen kostuttaja edelleen tämän patentin alla? Olisipa mielenkiintoista nähdä noita välineitä kuten vaikkapa tuo kynänkuivaaja ihan livenä.

Tommi Uschanov kirjoitti...

Suomessa myönnetty patentti voidaan pitää voimassa enintään 20 vuotta patenttihakemuksen tekemispäivästä, ja sekin vaatii vuosittaisen maksun maksamisen. Mimmi Bährin patentit eivät siis varmasti ole olleet voimassa enää pitkään aikaan.