sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Täydennysosia

1) Topeliuksen tarinaa setviessäni tuli eteen kansansatujen Aarne-Thompson-Uther -luokitus, jonka ensimmäinen osa herätti tietenkin kysymyksen mahdollisesta suomalaisuudesta. En tiedä miten Porissa syntynyt Antti Aarne (aik. Limnell) on päässyt ohitseni/unohtumaan. SukuForumilta selvisi, että Limnell oli isänsä käyttöön ottama nimi ja ilmeisesti suoraa yhteyttä Satakunnan Limnelleihin ei ole. Mutta isänsä syntyi Kokemäellä! Elämästään voi lukea esimerkiksi Valvoja-Ajassa 2/1925 julkaistusta muistokirjoituksesta, josta nappasin valokuvan.

2) Ihmetellessäni Wienissä vanhoja "papyryksia" ei tullut mieleen, että vastaavia on käsitelty Helsingissä. Lehti Yliopisto 1/2019 sitten sivisti kertomalla, että täällä on 23 vuoden projektissa selvitelty Petran piispankirkon varastosta hiiltyneenä löytynyt papyryskasa. Kuten museossa näkemissäni esimerkeissä Petrassakin 500-luvulla jo kirjallisena "testamentti, naapuririidan selvittely ja dokumentti perinnönjaosta kolmen veljeksen kesken."

3) Tammikuun alussa mainitsin Kansallisarkiston kommentointipyynnön Astian kehitysidoihin. Huomattavalla tehokkuudella jo 2.2.2019 kertoi asiakasraatiryhmälle, että kaikki kommentit "on huomioitu kehitystyössä". Tämä ei omalla käyttöliittymäkehityskokemuksellani stemmaa siihen, että "Astian uudistustyö on jo pitkällä. Uuden Astian käyttöönotto tapahtuu syksyllä, mutta tarkkaa päivämäärää en uskalla vielä luvata." Mutta jäädään katsomaan minä syksynä uusi versio tulee ja onko sillä mitään tekemistä Finnan kanssa.

4) Jaettuani kertomuksen Kallen päivän vietosta Naantalissa eräässä keskusteluryhmässä Antero Wareliuksen Kertomuksesta Tyrvään pitäjästä 1853 ote, joka paljastaa, että tapa ei rajoittunut Turun ympäristöön.
”Nimipäivänänsä on jokaisen velvollisuus maksaa ’koussia’, se on: antaa aamulla kohta noustua kaikelle talon väjelle viinaa, kahvia taikka muuta ’suun avausta’, niinmyös kylällisille, jotka päivällä osaantuvat taloon tulla ja hänen kohdalle. Joka ei maksa koussia, ansaitsee vietää läättiin, ja viedäänkin välisti; usein menee tämä häpeällinen rangaistus paljaissa uhkauksissa. – Muutamat ovat ottaneet tavaksi kutsua nimipäivänänsä kylällisiä suun-avaukselle”
5) Setviessäni 1700-luvun kirjoituksia Kaarle XII:sta osuin Caio Ferreiran blogitekstiin, jossa selitettiin Voltairen ja Nordbergin sanailua toistensa teoksista. Tässä yhteydessä Voltaire oli, englanniksi käännettynä, todennut, että
A historian has many duties. Allow me to remind you here of two which are of some importance. The first is not to slander; the second is not to bore. I can excuse you for neglecting the first because few will read your work; I cannot, however, forgive you for neglecting the second, for I was forced to read you.
Faktoider-blogissa samma på svenska. Suomennos olisi kiva, mutta olen kääntäjänä surkea.

6) Kaupunginmuseon esitelmätilaisuudessa oli sali täynnä, joten ei ollut yllättävää, että siitä julkaistiin toinenkin blogiteksti.

7) Viimeksi lokakuussa mainitsin lapsille ilmestyneen Minna Canth -kirjan, joten on korkea aika uudelle. Elina Lappalaisen krjoittama ja Ilona Partasen kuvittama Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset esittelee Canthin lisäksi Irma Thesleffin, Liisi Oterman, Tarja Halosen, Tove Janssonin ja Armi Ratian. Lappalaisen verkkosivuilta voi lukea prosessista kirjan takana.

Ei kommentteja: