Käsityö- ja teollisuuslehti 5/1915 jakoi seuraavan palan menneisyydestä
V:lta 1814 on Oulun kaupungin maistraatin asiakirjoissa eräs juttu, joka osottaa kuinka ankarasti silloin silmälläpidettiin, että ammattia saivat harjottaa ainoastaan oikeutetut mestarit.
Oulussa oli siihen aikaan joku naimaton nainen, jonka nimi oli Brita Katarina Sundqvist ja jonka arvonimenä oli kauppapuukhollarin tytär. Hän oli ammatiltaan oikeimmiten myssyntekijä, s. o. valmisti niitä omituisia, myssyiksi tai myöskin "tykkilakeiksi" kutsuttuja päähineitä, joita ilman ei yksikään "itsestään pitävä" porvarin vaimo tai leski, ei mestarin emäntä, eipä esim. maaseudulla talonemäntäkään katsonut voivansa pidoissa tai vieraissa tai juhlatilaisuuksissa esiintyä. Mutta myssynteon rinnalla Kaisa oli ruvennut myöskin harjottamaan räätälin ammattia, eli niinkuin sanottiin "fuskaamaan" tällä ammatinalalla.
Huhu Kaisan räätälintoimesta oli kuitenkin levinnyt ja herättänyt pahaa verta kaupungin varsinaisten ammattioikeutettujen räätälimestarien keskuudessa. Kaupunginviskaali Jakob Rehn sai vallitsevien ammattisääntöjen perusteella tehtäväkseen ottaa asiasta selkoa, ja kun hän saapui Kaisan asuntoon tutkintoa pitämään, löysi hän sieltä kaikellaista tavaraa. Siellä oli pumpulivaatteesta tehty takki, "surtuuti", joka oli "leikattu", nähtävästi puolivalmiina, pumpulivaatteesta tehdyt "pitkät housut" (polvihousujakin käytettiin paljon tähän aikaan), silkkirantuiset liivit, vielä toisetkin "pitkät housut" ja punarantuiset pumpulivaateliivit sekä - sakset, s. o. räätälin sakset. Nämä kaikki esineet otti viskaali takavarikkoon epäilyksenalaisina ja nyt alkoi tanssi oikeuksissa.
Ensin mentiin räätälimestarien oikeuteen, jossa tuli olla läsnä yhden raatimiehen. Siellä viskaali syytti Kaisaa luvattomasta räätälinammatin harjottamisesta.
Ensi kerralla ei Kaisa ollut itse läsnä, vaan häntä edusti asianajajana kanslisti Tobias Enholm, joka näkyy olleen hänellä lakiasiain neuvojana sitten koko ajan. Räätälimestarit kuitenkin tahtoivat puhutella Kaisaa itseäänkin, jonka takia juttu jykättiin Kaisan esille saamiseksi. Hän tulikin toisella kertaa, mutta silloin se lykättiin vielä todistajain kuulustamista varten ja vasta kolmannella kertaa se päätettiin.
Kaisa näkyy pitäneen edullisena asialleen kieltää kaikki ja aina. Hän kielsi harjottaneensa räätälinammattia ja kielsi todistusten merkityksen. Ja kun häneltä kysyttiin, mitä nuo takavarikoidut pöksyt ja liivit merkitsivät, niin sanoi Kaisa, että hänen omiaan ne ovat. Ei pöytäkirja kuitenkaan selitä, oliko Kaisa ne aikonut tulevalle sulhaselleen, vai aikoiko hän niitä itse käyttää.
Nuo vaatekappaleet olivat kuitenkin pahoja, joskin sanattomia todistajia, ja saatiinpa eräs henkilö suullisestikin todistamaan, että hän oli nähnyt, kuinka Kaisa lähes pari vuotta varemmin oli myöskin pöksyjä laitellut. Seuraus oli, että räätälioikeus tuomitsi Kaisan räätälinammatin "fuskauksesta" 10 hopeataalarin eli 4 ruplan 80 kop. sakkoon. Sen ohessa julistettiin takavarikoidut tavarat menetetyiksi, kuitenkin sai syytetty lunastaa ne takaisin siitä arvosta, jonka viskaali ja pari räätäliä arviomiehinä olivat niille asettaneet. Ja arvio teki kaikkiaan viisi taalaria, josta tuli noin taalari kunkin vaatekappaleen ja 16 äyriä saksien osalle. Koko juttu tuli siis Kaisalle maksamaan 15 taalaria eli 7 ruplaa 20 kopeekkaa vastaten nykyajan rahassa 28 mkaa 80 pniä, mutta on muistettava, että rahan arvo on nyt paljoa pienempi kuin sata vuotta sitten.
Kaisa ei ollut kuitenkaan räätälimestarien tuomioon tyytyväinen, vaan valitti maistraattiin. Se vaati tietysti viskaalin lausunnon. Tämä selittää, ettei Kaisa suinkaan ole voinut omiksi tarpeikseen vaatteita laittaa, koskei hänellä ole miestä eikä lapsia, ja takavarikoidut vaatteet oli tehty suurempia ja pienempiä henkilöitä varten. Sen ohessa on yleisesti tunnettu, että Kaisa "fuskaa" räätälinammatissa ja on täten tuottanut vahinkoa tälle ammattikunnalle monet vuodet, vaikkakin hän myssynteolla voisi itseään riittävästi elättää.
Maistraatti ei asiaa tutkittuaan katsonutkaan Kaisan esiintuoneen päteviä syitä räätäliammattikunnan tuomion muutokseen, jonka takia se vahvistettiin ja Kaisan anomus aiheettomana hylättiin.
Kuva: Käsiteollisuus : Suomen käsityönopettajain liiton ulosantama no 5-6/1914
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti