Arkeologisten kenttätöiden esittelyperjantai

Perjantaina arkeologogian kenttätöiden raportointi alkoi merellisin aihein. Riikka Tevali kertoi viikon projektista, jossa Virolahdella oli viistokaiutuksella löytynyt Korpisaaren ympäristostä sekä louhitun kiven lastauslaitureita että iso joukko kivilastissa olevia hylkyjä. Jälkimmäiset todennäköisesti liittyvät tunnettuun Krimin sodan tapahtumaan, jossa kesäkuussa 1855 englantilainen Magicienne upotti noin 30 kuljetusalusta Rautelan selälle. Tapaus oli niin merkittävä, että siitä tehtiin painokuva, jossa Korpisaari on todellista korkeampi.

Kuvasitaatti C. Hagelstamin antikvariaatin sivulta.

Sitten Mikko Huhtamies ja Riikka Alvik kertoivat juhtinahkaprojektista, joka tuli tietouteeni Helsingin yliopiston tiedotteesta, näköjään lokakuussa. Hollannista tullut tiedusteu oli herättänyt mielenkiinnon Porkkalan edustan 1700-luvun hylkyyn, jonka juhtinahkalasti oli niin merkittävä, että antoi nimen läheiselle saarelle. Monitieteisessä projektissa juhtinahasta on etsitty tietoja arkistoista ja sukellettu näyte hylystä monipuolisiin tutkimuksiin. Mutta ei oltu onnistuttu selvittämään onko aihetta tutkittu Venäjällä, jossa tämä nahka parkittiin.

Tapani Rostedtin esitys varhaisesta mesoliittisesta asutuksesta Suomessa oli huomattavan helppoa ymmärrettävää kiitos viime syksyn arkeologian ryhmätyön, jossa paneuduimme piikiven liikkeisiin. Rostedt oli kolmen lähekkäisen, mutta eri ajalla asutun alueen pii- ja kvartsikiven suhteiden perusteella luonut mallin kulttuurikontaktien kehityskaaresta.  (Kuurmanpohja sai näkyvyyttä ainakin Ylen verkkouutisissa vuoden alussa.)

Samalla suunnalla olivat organisoimassa koululaiskaivauksia Kiti Häkkinen ja Katja Kuuramaa, jotka kertoivat esityksessään hämmästyneensä historianopettajien heikkoja tietoja arkeologiasta. Keskusteluosuudessa joku kysyi miksi historian opettajien pitäisikään arkeologiasta tietää. Satuin olemaan tutun arkeologian harrastajan vieressä ja katsoimme toisiamme suu auki. Eivätkös hissan maikat opeta esihistoriaakin? (Mullankaivajat Saimaalla hankeessa oli mukana kolme eri koulua, joten en tiedä tarkoitettiinko yläkoulun opettajia, joilla moista velvoitetta ei ainakaan omana kouluaikanani ollut.)

Lounaan jälkeen Petro Pesonen ja Andreas Koivisto kertoivat Vantaan arkeologisesta inventoinnista ja historian käytöstä kaupunkikuvassa. Jälkimmäisen opaskylttikuvista tuli mieleen, etten vieläkään ole käynyt katsastamassa Jokiniemen muinaispuistoa. Ehkä jo ensi kesänä?

Risto Nurmen aiheena oli Kolarinsaaren markkinapaikan kaivaukset, joiden lopputulos oli, että kenttä oli jäänyt lähes kokonaan laajentuneen hautausmaan alle. Jäljellä olevan reunan luulödöt kylläkin vahvistivat muuten tunnetun kaupankäynnin, joka alkoi kun raja Suomen ja Ruotsin välille vedettiin eikä enää päästy Köngäseen. (Kummaa, miten rajanveto on tullut tällä viikolla melkein päivittäin vastaan. Palannen aiheeseen piakkoin jossain muodossa.)

Viimeiseksi puhui Ulla Moilanen Valkeakosken Toppolanmäellä kahtena viime kesänä johtamistaan kaivauksista. (Moilanen esitteli aiheensa kuluneena, mutta minä en ilmeisesti ole ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa.) Niissä oli tutkittu uudelleen nykyaikaisin menetelmin kaksi aiemmin kaivettua hautaa. Toisen muinaisDNA-tuloksia on jo Helsingin Sanomien artikkelissa osin paljastettu, mutta minulta on mennyt sekin ohi.

Mutta onneksi eivät menneet nämä päivät ohi, sillä esitykset olivat mielenkiintoisia ja opettavaisia.