Kun Maria meni naimisiin 16.12.1795 hänet kirjattiin sahatyöläisen tyttäreksi Noskuan ylemmältä sahalta. Sulhanen Matti Hannonpoika Lattu oli myös sahalta. Heidän 26.10.1796 syntynyt poikansa vietiin kasteelle alemmalta sahalta ja sai nimekseen Matthias. Hän kuoli 10 kuukauden ikäisenä kuumesairauteen 14.9.1797. Seuraava lapsi oli 25.10.1798 syntynyt Henrik.
Matti yritti alan vaihtoa ja oli Viipurin pitäjän Yläsäiniön lampuoti kun Maria 6.2.1801 synnytti myöhemmin Vilhelmiksi kutsutun pojan. Mutta kun Catharina-nimen saanut tytär syntyi 18.2.1804 perhe oli jälleen Noskuassa. Matin titteli on lyhenetty I:ksi eli oli ehkä itsellinen. Hän kuoli 44-vuotiaana 8.2.1810. Tytär Catharina kuoli 8-vuotiaana 1.9.1811. Poika Vilhelm 14-vuotiaana 25.6.1815.
Saatuaan Henrikin Pietariin hopeasepän oppilaaksi Maria meni leskeksi jääneelle "Matti Iivoselle Heinjoen kappeliin" taloudenhoitajaksi. Maria tuli jonkin ajan kuluttua raskaaksi. Pojalleen kertomansa mukaan Iivonen
"täydellä todella tahtoi hänen vihittää mutta hänelle ei annettu siksi valtaa, sillä hänellä oli jo poikia sillä ijällä, että saada naida. He panivat kovasti sitä vastaan ja hokivat häntä jo vanhaksi enään naimaan ja kuin ei hän tahtonut heitä totella niin he valittivat sitä Herrallensa kauppias Conrad Sesemannille ja se rupesi myös pitämään heidän puoltansa, eikä antaneet hänelle valta, ja kuin hän oli sen maalla ja alla niin hänen ei auttanut muuta kuin totella."Maria palasi Antreaan ja synnytti "Suikkarin talon mökissä nim. Mökinkallio, Noskuan kylässä St. Andrean pitäjässä v. 1818", "noin neljäs osa virstaa etelään päin mainitusta talosta". Poika sai nimen Johan.
Johan ehti lapsena tavata velipuolensa Henrikin, joka Pietarissa "elävän hopian pöllystä oli tullut vaivaiseksi jäsenistään" ja palannut Antreaan, jossa "teki vielä solkia ja sormuksia kotipaikallensa". Hän kuoli 28-vuotiaana 17.12.1825.
Ehkäpä pojan kuolema oli yksi syy sille, että Maria jätti jälleen Antrean, jossa "hänen huono elatus keinonsa, kesällä päivätyö ja talvella kehruu, köyhässä maassa ei tahtonut meitä elättää". Kevätkesäinen kävely ilman evästä jäi kärsimyksenä poikansa mieleen. Kohteena oli Viipurin pitäjä, jossa Marian sisar Anna-sisaren aviomies Lauri Rapo oli lampuotina Yläsäiniön kylässä kauppias Ladon tilalla.
"Kymmeniä vuosia oli siitä kulunut kuin he olivat toisistansa eronneet ja siitä päivin ei ole toisiansa nähneet; mahdotoin oli myös heidän tilassansa sitä vasten lähtiä semmoisen matkan päähänsitä varten lähtiä ja kirjeellä heissä ei ollut myöskään toisensa puhutteliaa. Sitä iloa ja helleyttä jolla he toisiansa, suun annolla ja syleilemällä kohtasivat, en voi sanoilla selittää."Viipurin pitäjässä asui myös Marian veli Henrik Korpelassa. Maria sai Johan poikansa kanssa jäädä sisarensa luo, "jossa hän työllänsä kuin ennenkin koki elää". Mutta Lauri Rapo kuoli 15.3.1828 ja vaimonsa melko pian tämän jälkeen. Niin "jouduttiin myökin siitä Ala-Säiniölle Laurilan taloon. Siinä muutama vuosi oltuamme taasi takasin Yläsäiniölle Arrentatori Paavo Pylkkäselle. Siinä oltiin kauvemmin kuin näissä ensimäisissä paikossa."
Marian Johan-poika sai ensimmäisen kesätyönsä 8-vuotiaana (eli ensimmäisenä tai toisena kesänä Yläsäiniöllä) toisen talon kahden lehmän paimenena. Seuraavinakin kesinä hän oli paimenessa, mutta palasi asumaan äitinsä luo talviajaksi.
Johan pääsi ripiltä juhannuksena 1835. Mielensä olisi tehnyt kaupunkiin, mutta havaittuaan äitinsä terveyden heikentyneen, hän jäi tätä hoitamaan. "Hänen jo aivan huonoksi tultuaan vietiin hän viimeisiksi ajoiksensa saunaan jossa hänellä olisi ollut rauha ihmisistä". Maria Pynninen kuoli 61-vuotiaana 22.12.1835.
Lainaukset Johan Pynnisen Elämäkertomuksesta, jonka alkuperäinen kappale oli vuonna 1945 "Johan Pynnisen tyttären, Anna Sofian pojan, rovasti Arvo Salomaan hallussa." Tuolloin E. J. Ellillä teki siitä kaksi jäljennöstä, joista toinen on Turun yliopiston kirjaston käsikirjoituskokoelmissa ja toinen Kansalliskirjaston vastaavassa. Olen käyttänyt jälkimmäistä, joka on osa Ellilän arkistoa (COLL 472.29). Muut tiedot on poimittu kirkonkirjoista ja Hiskistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti