lauantai 27. lokakuuta 2018

Kirjamessuilla perjantaina

Eilisen kirjamessuohjelmani aluksi kuuntelin session kirjasta Menneisyyden rakentajat. Teoriat historian tutkimuksessa. Olen artikkelikokoelmaa käsissäni pyöritellyt ja yrittänyt löytää siitä tolkullista ajatusta, mutta epäonnistuin eikä kahden sen toimittajan selostus auttanut asiaa. Höristin korviani kun Tuomas Tepora puhui raitionaalisen toiminnan oletuksesta. Näenköhän vielä päivän, jolloin siitä historian tutkimuksessa irtaudutaan käyttäytymistaloustiedettä seuraten?

Seuraavassa pätkässä mainostettiin artikkelikokoelmaa nälkävuosista 1867-68. Keskustelussa korostettiin useita vaikuttavia syitä, mutta Tuomas Jussilan mielestä nälkävuosia edeltävien hallintouudistusten merkitystä ei ole vielä perusteellisesti selvitetty. Sääoloista artikkelin kirjoittanut Heli Huhtamaa mainitsi yllättyneensä, että sanomalehtien säämaininnat sopivat hyvin Pohjois-Atlantille tehtyyn mallinnukseen.

Nälkävuosista kiinnostuneita oli katsomo täynnä ja seisojiakin runsaasti. Edessäni istunut tuttavan tuttava tuntui pettyneen antiin ja ilmoitti paremmaksi lukemansa artikkelin, jossa (lyhyestä maininnastaan vetämäni johtopäätöksen mukaan) syy vieritettiin Snellmanin niskoille.

Väki sitten kaikkosi, vaikka seuraavassa mainospätkässä käsiteltiin samaa aikaa. Maren Jonassonin tutkimus oli minulle ennaltaan tuttu aihe, eikä tämän tapaisessa esityksessä tullut uutta esille teesistään, että maatalouskokoukset toimivat polittisen keskustelun foorumina juuri ennen valtiopäivien paluuta. Mutta pääsin yllättymään siitä, että maatalouskokouksien idea tuli Saksasta ja Englannista suhteellisen nopeasti Suomeen. Ja kuultuani Ruotsin huomattavasti isommista kokouksista mietin niiden luokkakokoonpanoa ja Kokemäenkartanon herrojen mahdollista osallistumista.

Harhailutauon jälkeen istuin alas kuuntelemaan Pasi Klemettistä ja Päivi Alasalmea, jotka molemmat olivat kirjoittaneet räyhähengistä. Edellinen tietokirjan Karjalan räyhähenget ja jälkimmäinen romaanin Riivatut, jossa on tehnyt oman versionsa Ylöjärvellä todella tapahtuneesta ja oikeudessakin käsitellystä tapauksesta. Molemmat tuntuivat olevan rationaalisella ja epäsensationaalisella asenteella liikkeellä.

Samalla lavalla olivat sitten Pohjoisen noitien Mirkka Lappalainen ja Jumalan vihollisten Aleksi Peura. Takanani istunut totesi naapurilleen aloittaneensa Lappalaisen kirjan "mutta en alusta, vaan siitä, missä tapahtumat Suomessa alkavat". Taitaa Lappalaisen teos siis tulla suositummaksi kuin Euroopasta kirjoittaneen Peuran.

Yliluonnollisuutta olisi ollut kuultavana lisää vielä illalla, kun Riku Kauhanen esitteli kirjaansa Väärin haudattu sotamies, mutta silloin olin jo poistunut paikalta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...


Hassunkurista somettaa että meikäkin lähtee paikalle. Eilenkin olin saman sanan kuulossa kanssasi nälkävuosista. Kyllähän kirjantoimittaja Tuomas Jussila pisti aina väliin näitä vähän kätketyiksi jääneitä hallintouudistuksia ja vielä että taisi johtua reformien osumisesta juuri Snellmannin nimiin ja senaattorikauteen, että nälkä mieluummin pantiin ykskantaan kadon nimiin.

Ruokaahan riitti tehtaillakin kuten Forssassa ja useallakin koskipaikalla. Ja oli sitä Pentinkulmallakin Pappilassa ja varmasti myös kartanossa. Kerkesi tämä Jussila pistää senkin lauseen että laillisen suojelun tultua juuri lakkautetuksi, isännät saattoivat panna liiat suut matkoihinsa.

Kerjäläislaumat sitten -hangoitta ja muitta aseitta- kokoontuivat ja taudit levisivät. Omaisuus nautti laillista suojelua, mutta työväki ei. (Obama väkevöitti sanaansa suurpankkien pomoille Valkoisessa talossa 27.4.2009 mainitsemalla kansan aseista.)

Se oli tehty tuo irtisanominen helpoksi ja hetihän se aktivoitui väki, otti jalat allensa. Kirkkoherra katsoi vierestä eikä moittinut, tuskailipa vaan mahtinsa lähtöä sekuläärin kuntahallinnon alta.

Rantakaupunkien porvarit eivät elinkeinovapauden eli henkiinjäänti-kilpailu-darwinismin hyökyessä yli kaupunginmuurien enää huoltaneet, eli huolitsineet entisiä majamiehiään parrulasteineen.

Ja juuri tämän kansan luottolaitoksenhan myöhemmät herrastuvat yliopistopiirit noukkivatkin isoksi pahaksi hukaksi -ihan siitä kupeeltaan, liikepankkien Aleksilta. Ihan oli kuin Thatcherin Big Bang. Eivät arvanneet Oulun Snellmanit ja Wiipurin ja Åbon ja minkä Pietarsaaren, hommata vijaa kauppayhteyksistään kun kruunu ei silta-rahoittanut varastoja kuten varhempina aikoina.

Oli pidetty noita maatalouskokouksia osuuskassapuhein (hypoteekkilaitos) ja herätysseuroja. Nyt kauppamies jemmasi aitoissaan mitä siellä oli, derivaattanaan optio hinnannoususta, ja sai siis poliisisuojelua nauttien myydä kiskurihintaan kuvernöörin sanomatta mitään.

Ihan kuten tänään huonevuokrien kohdalla on kulttuurimme laita. Päätän tähän ja lähden sen opinrieskan perään kirjamarkkinapaikalle minäkin. Meilataan.Jukka Sjöstedt