Olen alle vuoden ikäisenä ollut virallisesti jonkin aikaa lohjalainen ja myöhemmin viettänyt paikkakunnalla "ikimuistoiset" rippikouluviikot, mutta kaupunki on minulle jokseenkin vieras enkä museoonkaan ollut eksynyt. Kesäkuun lauantaisella retkellä ehdin sinne tuntia ennen sulkemista ja selvisi m.m., että aikaa olisi voinut varata enemmänkin. Museolla on isohko alue lähellä kirkkoa. Pääsylippu käydään lunastamassa ylläolevassa kuvassa esitetystä rakennuksesta, jonka näyttelytila oli käyntini aikaan työn alla.
Niinpä aloitin "tilanhoitajanrakennuksesta", jossa kohtasin päivän kolmannen tupainteriöörin. Mutta ehkäpä elämäni ensimmäisen talonpoikaisten työkalujen esillepanon, johon oli luonnikkaasti ja lyhyesti upotettu esineen nimen lisäksi sen käyttötarkoitus. Mikä innovaatio!
Ison navetan alakerta täyttyi 80-luvun kesänäyttelystä, joka ei konseptina kutsunut. Kurkkasin kuitenkin sisään ja yllätyin iloisesti. Esillä oli 1980-luvun tv-ohjelmien puvustusta, musiikkivideoita sekä kaksi huonelavastusta ja kropastani löytyi kun löytyikin nostalgiaan reagoiva osa. Mutta kelloon katsoen jätin sen kutinan huomiotta.
Navetan ylisillä on Vaanilan kartanon vaunuja.
Yksi pieni rakennus oli käsittääkseni museopedagogiikkaan tarkoitettu. Pienessä keittiössä kaikkeen sai koskea ja vieressä oli työpajatilan omainen.
Eli mitä oli sitten viimeiseksi kierroksellani jääneessä talossa nimeltä pedagogio? Yhtä harvinainen ilo kuin informatiiviset esinetekstit. Nimittäin paikkakunnan historia esitettynä kronologisesti, esineiden kera, kivikaudelta 1900-luvulle. Mukana kartat ja eri säädyt. En ollut uskoa silmiäni. En rehellisesti sanoen muista koska olisin moista nähnyt suomalaisen kaupungin museossa.
Vaihtelua informaatiotiheydelle sai käynnistämällä suomen- tai ruotsinkielisen puheen, jossa oli äänessä sympaattinen hiirihahmo. Tarkoitettu lapsille eli tykkäsin.
Eikä tässäkään kaikki vaan yhdellä seinällä oli esillä henkilöhistoriaa esinein ja lyhyin tekstein.
Jos on aikaa paneutua, tilasta ei voine poistua oppimatta jotain Lohjan historiasta. Eli nimi pedagogio oli osuva, vaikka tarkoittikin (myös?) rakennuksen alkuperäistä käyttötarkoitusta.
1 kommentti:
Pedagogio tosiaan oli alunperin koulurakennus, joka valmistui vuonna 1769. Se sijaitsi alun perin nykyisen Kauppakadun ja Suurlohjankadun kulmauksessa, nistä rakennus siirrettiin myöhemmin museon pihapiiriin. Nykyisin paikalla on Osuuspankin talo, jonka seinässä on pedagogion muistolaatta. Lohjalta kotoisin olevana olen vieraillut pedagogiossa useamman kerran (tosin viimeisestä kerrasta on jo vuosia), ja muistaakseni ainakin silloin siellä oli myös koulunkäyntiin liittyvää esineistöä kertomassa rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta.
Lähetä kommentti