keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

AR 6: Taas menneisyyden maisemissa

Norrköpingistä etelään jatkaessani poikkesin taas sukututkimuksellisiin kohteisiin, joihin ei julkisilla liikennevälineillä pääse. Törnsfalls osoittautui rikkaamman oloiseksi kuin Gårdeby, mutta tiet olivat vielä kapoisempia, todella mutkaisia ja osin päällystämättömiäkin. Ajaminen vaati niin paljon keskittymistä, etten murehtinut menneisyyden tavoittamista vaan seuraavaan kohteeseen pääsyä.


Eka kohde oli Tönfallsin kirkko, joka on pohjimiltaan keskiaikainen, vaikka tornin katto huutaa 1700-lukua. Seinien sisäpuolelle on epitafier.se-sivuston (ja muidenkin lähteiden) perusteella ripustettu esi-isäni Caleb de Frumerien hautajaisvaakuna ja miekka. Niitä en päässyt näkemään, mutta olihan kirkko myös esivanhempieni muuten käyttämä rakennus. Niin ja Wikipediasta löytyi sisäkuva, josta näen, että vaakuna on arvokkaasti yksinään oikealla seinällä.
Ulf Klingström CC0, Wikimedia
Jatkaessani matkaa pääsin Dröpshultin tilalle, jossa Frumerie ja Ehrenmark -sukuiset esivanhempani elivät neljän sukupolven ajan. Täällä on joskus ollut maatilamajoitusta ja pitkäaikainen unelmani oli yöpyminen. Mutta vaikka sivuston tätä matkaa suunnitellessani edelleen löysin, niin sähköpostini ei mennyt perille. Fiilistelin siis tieltä lehmien seurassa. Tilan rakennukset puiden lomassa horisontissa.


Viimeinen kohde sarjassa oli Gladhammarin kaivos, jota tuli Falunista pyörittämään esi-isäni Jonas Sohlberg. Ja näin ollen kohtasi Dröpshultissa kasvaneen Katariinan. Ja koska kaivos ei kannattanut, Jonas päätyi Oravaisiin Kimon ruukin pehtooriksi ja mukana muuttanut tytär löysi (Pommerissa kasvaneen) Hohenthal-puolisonsa Pohjanmaalta. Eli ellei kaivosta olisi ollut ja ellei se olisi ollut kannattamaton, minua (ja erinäisiä muita yksilöitä) ei olisi olemassa.


Järkytyksekseni luin kaivoksen infokyltistä, että pari vuosikymmentä Sohlbergien lähdön jälkeen kaivoksesta löytyi kobolttia ja nousukausi alkoi...

P. S. Jonas Sohlbergin ja vanhempiensa sekä isovanhempiensa maisemia kävin katsomassa äitini kanssa kesällä 2010:

Ei kommentteja: