sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

AR 3: Arkistoasiakkaana Norrköpingissä

Herättyäni ensimmäistä kertaa Norrköpingissä lähdin oitis kaupunginarkistoon, jonka oven isosta kaupungintalosta olin paikantanut varmuuden vuoksi jo edellisenä iltana. En odottanut suuria, mutta kun nyt kaupungissa olin, ajattelin katsoa verkkosivuillaan ja vuonna 2014 arkiston kanssa vaihdetuissa viesteissä mainostettua verokirjanpitoa.

Minulle ei lyöty arkistoluetteloa ja tilauslomaketta eteen, kuten tavanomaista on, vaan istutettiin toimistoon konsultaatioon, jossa tarkistettiin mukanani tuomat muistiinpanot. (Oikeesti.) Arkistoluettelo oli asiantuntijan tietokoneella ja tokihan siellä kyseiset verot olivat. Arkiston työntekijä vaan tuntui olevan kovin vastahakoinen niitä minulle antamaan ja innostui varottamaan käsialan vaikeaselkoisuudesta. Mihin kuittasin "Ai niinkuin vaikeampaa kuin muissa 1700-luvun lähteissä?" No, ei.

Mutta koska olin siinä sitten jaaritellut tutkimuskohteestani ja olimme yhdessä todenneet, että kaupunkipalojen takia kaupunginarkistossa ei juuri mitään 1600-luvusta ole, niin yhtäkkiä ukkeli sanoi, että "niin meillä on Helmfridin, joka tutki 1600-lukua" kortisto.


Sisso! Moisesta ei ole kotisivuillaan mitään tietoa, joten en olisi osannut sitä kysyä. Mielessä oli jossain vaiheessa ollut, että pitäisi kysyä jäikö Helmfridiltä aineistoa, mutta unohdin.

Hylkäsin 1700-luvun verot oitis ja uppouduin useaksi tunniksi henkilökortistoon (yllä näkyvästä laatikkorivistä noin puolet). Helmfrid oli käynyt läpi renovoidut raastuvanoikeuden pöytäkirjat, ruukin saksankielisen kirjeenvaihdon ja jotain läänintilejä. Ensin kiukutti, sillä olin "turhaan" jo itse käynyt raastuvanoikeuden pöytäkirjat läpi hakemistojen perusteella.


Mutta ei työ mennyt hukkaan. Oman läpikäyntini ansiosta huomasin, että Helmfridin rajaus oli jättänyt joitain keissejä pois kortistosta ja toisaalta hän oli löytänyt tapauksia, jotka ilmeisesti eivät olleet hakemistossa esivanhempani nimellä vaan jonkun muun osallisen. Ja tietenkään en olisi ikinä yrittänyt lukea 1600-luvun liikemieskirjeenvaihtoa saksaksi. Oli kyllä kiva lukea, että esi-isä oli ruukin paras messinkiseppä!

Opetuksia:
1) Mene arkistoon, vaikka ei olisi oikeaa asiaa. (Tämä sai vahvistuksen myöhemmin samalla matkalla.)
2) Selvitä asioita etukäteen, mutta varaudu yllätyksiin.
3) Jos arkiston työntekijä on valmis auttamaan, puhu reippaasti enemmän kuin normaalisti.

1 kommentti:

terttu kirjoitti...

Arkiston työntekijä taisi olla lopulta myös tyytyväinen