tiistai 20. helmikuuta 2018

Akateeminen vs. totaalinen historiankirjoitus

Kauan tässä on ähkitty, mutta nyt voin sanoa ymmärtäväni. Löysin nimittäin Ville Eerolan blogiteksistä lähes saman muotoilun, jota käytin lounaskeskustelussa Ihan Oikean Historiantutkijan kanssa pari viikkoa sitten.
Akateemista tutkimusta luonnehtii näkökulman valitseminen ja tutkimuksen suorittaminen kylmän johdonmukaisesti valitusta näkökulmasta käsin. Tässä mielessä akateeminen tutkimus ei siis ole niin sanottua totaalihistoriaa, jossa pyritään sanomaan ”kaikesta kaikki”, mitä paikallishistorian taas voi katsoa olevan.
Juuri näin. Ja kun kirjaprojektieni "tutkimuskysymykset" ovat olleet tyyliä "mitä kaikkea voin sanoa X:stä?", "Mitä X on lähteiden perusteella?" tms. olen siis kirjoittanut totaalihistoriaa? Kuullostaa oikeastaan aika hienolta, mutta Eerola jatkaa
Totaalihistorian edessä historiankirjoittaja on kuitenkin jo lähtökohtaisesti mahdottoman ja ehkä järjettömänkin tehtävän edessä.
Tällä hän tarkoittaa sitä, että historiankirjoittaminen väistämättä vaatii valintoja ja rajauksia eikä näin ollen yksinkertaisesti voi kertoa kaikkea kaikesta. Vaikka olisin Petter Sundin elämäkertaan ottanut mukaan joka ikisen käräjäkeissinsä (mitä en todellakaan ole tekemässä) olisi jotain niihin liittyviä henkilöitä, tiloja tai aiheita jätettävä huomiotta tai projektista tosiaan tulisi ikuinen. Ja kirjasta varmasti lukukelvoton.

Eli lähtökohtani ei ole "kaikki mahdollinen" vaan jotain muuta, joka tutkimuksessa ja hyvässä tietokirjassa kirjoitetaan auki ja vakuuttavasti perustellaan. Mutta ennen kuin moista pystyy tekemään, pitäisi tietää mitä on (ollut viimeiset 12 vuotta) tekemässä. "Tota, yritin tehdä tästä sillee luettavaa ja ymmärrettävää? Ja jätin tylsii juttui pois?"

Kolmanneksi historiankirjoituksen luokaksi voisi vielä mainita tekstit, joissa ei pyritä kaikenkattavuuteen, mutta näkökulmaa ohjaa kysymyksen sijaan missio. Esimerkkinä lähimenneisyydestä voisin mainita parhaillaan elokuvateattereissa näytettävän elokuvan The Post. Se kuvaa jollain tarkkuudella historiallisia tapahtumia, mutta läpinäkyvänä tarkoituksena on tuoda esiin vapaan lehdistön merkitys ja esittää vastalause Trumpin hallinnolle. Valitettavasti missiot eivät aina ole yhtä läpinäkyviä.

Kuva Mullikan näytenumerosta vuonna 1911

Lisäys 20.2.2018 17:15. Ja metsään meni tämäkin ymmärtäminen. Palaan aiheeseen taas joskus, kun on itseluottamus valheellisen korkealla.
Kirjoittanut klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)