sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Pilapiirroksen arvoiset patsashankkeet vuonna 1912

Yksi seinämä HAM:n Modernia elämää! -näyttelyssä (jossa taannoin kävin) oli somistettu Kari Suomalaisen modernimpaa patsastaidetta suomivin piirroksin.
Patsaista on syntynyt pilapiirroksia kauan ennen Karia ja modernismia. Esimerkiksi Tuulispäässä 38/1912 nimimerkki Hei-Vaan kommentoi M. A. Castrénin patsaan ehdotuksia näin
Numero 1 on jäljentänyt Porthanin kuvapatsaan ja nro 2 on pannut jonkun äijänpään kykkimään samanlaisen pylväänpäähän joita satamissa käytetään laivaköysien kiinnittämistä varten. Nro 3 pitäisi olla muka toisen palkinnon saajan Emil Wikströmin tekemä, vaikka meidän on vähä vaikea sitä uskoa. Nro 4 on asettanut turkkeihin puetun papin saarnastuoliin jonne naurava lappalaiseukkokin pyrkii. Nro 5:ssä kykkii joku rintakuvan tapainen kaalikupukasalla ja nro 6:ssa on eräs neitonen asetettu tattisienen päälle. Nro 7 on ensipalkinnon saajan Alpo Sailon tekemä. Tästä tekeleestä riidellään nykyään kovasti; onko se taidetta tahi ei? Tuulispää jättää tämän asian lukijoittensa ratkaistavaksi. Nro 8 on ahdas porttiholvi, 9 nykyaikainen eukko ja 10 miehen päällä varustettu lepotuoli. Nro 11 on saannut kolmannen palkinnon. Se on Valter Jungin ja Felix Nylundin yhteinen aikaan saannos. Nro 12 on vanhan äijän rintakuva, 13 äijänpäällä koristettu ruokakaappi, 14 porolla ajava lappalainen, 15 sama kuin kaksitoista ja 16 on sitten kaiken huippu, joku mongolilainen puujumalan kuva.
Leikkisää väkeä, ne kuvanveistäjät. Taitaisivat olla mainioita leikkikurssien pitäjiä.
Kuinka moni Kansallismuseon ohi kävellyt on tullut ajatelleeksi, että Castrenin muistomerkistä on käyty keskustelua "onko se taidetta tahi ei?" Toteutetuksi kun tuli Sailon "tekele", joka tässä Tuulispään kuvituksessa on jokseenkin keskellä, sienellä istuvan tytön oikealla puolella. Jalusta ei tosin näytä tuolta.
Näkyvämpi ja tunnetumpi patsas Helsingissä on Snellmanin, joka itseoikeutetun oloisesti on Suomen pankin edessä. Mutta vaikka patsastakaan ei vielä ollut, kiisteltiin vuoden 1912 paikasta, joten Tuulispää 46/1912 ehdotti kansikuvassaan mobiilia ratkaisua:
Se kun rattahille köytettäis
Pari hevosta hurjaa vetään,
Ja katujen kulmissa näytettäis,
Ei kiukuttaisi ketään.

Ei kommentteja: