Miten papinvirkoja täytettiinkään?

Georg Ståhlbergin kirjoittamassa kirjassa An history of the late revolution in Sweden, Which happened on the 19th of August, 1772. Containing, in three parts, the abuses, and the banishment of liberty, in that kingdom. Written by a gentleman who was a Swede on Ruotsin vapaudenaika kuvattu hyvin korruptoituneena. Rahalla sai ääniä, virkoja ja muuta hyvää. Jatkona edellisen osan uskontoaiheeseen pätkä, jossa Ståhlberg kuvaa kirkollisten virkojen täyttöä. Perusväitteensä on, että tähänkin liittyi virkojen myynti.

Ståhlbergin isä jäi koko virkaiäkseen kappalaiseksi, millä saattoi olla vaikutusta tämän osion sisältöön. Samoin kuin omilla kokemuksillaan Turussa. Sivulla 136 Ståhlberg kertoo nimenomaan oikeustieteen professorin (Cederbergin mukaan dosentti) valinnasta Turun akatemiassa, mutta ei mainitse, että oli itse yksi kolmesta ehdokkaasta.

Haukuttuaan konsistoreja yleisemmin, ja Turkua erityisesti, Ståhlberg kuvaa papin virkojen täyttöä sivulta 136 alkaen. (Viime talvenahan yritin saada tolkkua 1800-luvun käytännöistä.) Aluksi hän kuvaa perusasiat eli että papinvihkimykseen vaadittiin työpaikka. Käytännössä tämän, Ståhlbergin mukaan, sai naimalla kirkkoherran tyttären.

Tämän takia valtakunnassa oli tarpeettoman paljon huonosti palkattuja apupappeja.

Kun joku varsinaisen viran haltija kuoli, rovastikunnan rovasti ilmoitti vapaasta paikasta piispalle ja konsistorille. Ståhlbergin selostuksen mukaan tästä kolme kuukautta eteenpäin oli virkaa mahdollisuus hakea. Pitänee paikkansa, sillä jatko on tuttua toisaalta. Konsistori valitsee kolme hakijaa vaalilistalle ja nämä käyvät seurakunnassa pitämässä vaalisaarnansa. Minkä jälkeen pidettiin vaalit.

Tätä järjestystä vastaan Ståhlbergilla ei ollut valittamista, mutta hänen mukaansa ahneus ja korruptio pääsivät siihen vaikuttamaan konsistorissa.

Totta vai happamia pihlajanmarjoja? Ståhlbergin mukaan hakijoita pudotettiin vaalisijoilta pyytämällä hakemuksia vanhoilta papeilta, jotka virkaiällään nousivat listalle.

Tämän lisäksi Ståhlberg väitti, että seurakunnissa vaalitulokseen yritettiin vaikuttaa asiattomin keinoin. Esimerkiksi viinalla tai rahalla. Jos vaalissa hävinnyt valitti, konsistori saattoi ylemmille tahoille väittää tämän olevan "nuorempi kuin synnyinseurakunnan kirjat tai konsistorin oman asiakirjat todistivat". Tekstin yksityiskohdat vahventavat näkemystä siitä, että Ståhlbergilla oli omakohtaisia kokemuksia, joita näin halusi tuoda julkisuuteen.