torstai 3. joulukuuta 2015

Kuninkaalle uskolliset veljekset Vaasassa

Taannoisessa englantilaisten sanomalehtien ilmaisviikonlopussa löysin Kentish Gazettessa 4.2.1845 julkaistun tarinan uskollisuudesta kuolemaan asti. Alkuperäinen teksti alla ja oma tulkintani suomeksi siinä välissä.

Siihen aikaan kun venäläiset Suomen sodassa valloitivat asui Vaasassa kaksi veljestä. Toinen oli tuomari ja toinen kauppias. Kun tuli aika lausua uskollisuudenvala Venäjän keisarille, nämä eivät lausuntaan ryhtyneet, sillä olivat uskollisuutta jo vannoneet Ruotsin kuninkaalle, eivätkä ilman tämän vapautusta voineet vaihtaa herraansa.

Peläten vastarinnan leviämistä venäläiset vangitsivat veljekset ja uhkasivat kuolemalla. Veljekset eivät taipuneet ja lopulta heille määrättiin mestauspäivä. Mielummin kuolemme kuin rikomme valamme, sanoi tuomariveli.

Vielä tuntia ennen hirttotuomion aikaa venäläiset tarjosivat veljeksille armoa, jos suostuisivat vannomaan uskollisuudenvalan. "Ei, hirttäkää meidät! Ei meitä tänne tuotu puheita pitämään vaan hirtettäväksi."

Loppujen lopuksi venäläiset eivät panneet kuolemantuomiota käytäntöön, vaan karkoittivat veljekset Ruotsiin. Tähän asti tarrina pysyy todennäköisyyden rajamailla, mutta olisiko heidät tosiaan korotettu aatelissäätyyn kuten englantilaisessa sanomalehdessä kerrottiin?


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei

Kyseessä on selvästi Wasastjerna-suvun tarina.

Lainaus wikipediasta

"Vaasalainen kauppaneuvos Abraham Falander sekä Vaasan hovioikeuden kanneviskaali Anders Johan Bergwald kieltäytyivät Suomen sodan aikana toukokuussa 1808 – venäläisten vallattua Vaasan – antamasta uskollisuudenvalaa Venäjän keisarille. Sen johdosta heidät tuomittiin ensin kuolemaan, mutta tuomio lievennettiin maastakarkotukseksi. Matkalla Ruotsiin he tapasivat saman vuoden lokakuussa Ahvenanmaalla Lemlandin pappilassa kuningas Kustaa IV Aadolfin, joka kiitoksena heidän osoittamastaan uskollisuudesta aateloi heidät molemmat nimellä Wasastjerna. Kahden miehen yhteinen suku introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen syyskuussa 1809 aatelisena sukuna numero 2196."

Terveisin

Jonas Lång

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Kiitos!