tiistai 25. elokuuta 2015

Päiväkahvit Leineperin ruukilla

Aamusumun jälkeen aurinko alkoi paistaa lauantaina Kokemäellä ja mieleni teki vielä yhdelle kesäretkelle. Ehdotin siis autonkuljettajalleni päiväkahveja Leineperin ruukilla Kullaalla (nyk. osa Ulvilaa).

Luulisin siellä joskus aiemmin olleeni, mutta mielikuvani paikan rakennuskannasta oli ainakin aivan väärä. Eli olin kovasti yllättynyt isoista rakennuksista, joista kuvan etualalla 1860-luvulla rakennettu paja, jossa jalostettiin taustalla näkyvästä "masuunista saatu takkirauta taontakelpoiseksi [???]raudaksi"
Kysymysmerkit johtuvat opastustaulun tahrasta. Masuunista olisin mielelläni lukenut myös vastaavaa taulua, mutta vaikka rakennusta kiersin joka puolelta en moista löytänyt.
Ruukilla oli käynnissä markkinapäivä, jonka osana esiteltiin hiilenpolttoa. Ruukin tarpeisiin aikanaan periaatteessa samalla tavalla, mutta käytännössä toisin.
Markkinatouhun yhteydessä oli auki "seppä Sacklénin mökki". Tämä yhdistetään Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistyksen sivulla ruukin valloneihin, mutta sisustus on 1920-luvulta, jolloin ruukki ei enää toiminut. Mistä lienee vuoden 1928 sveitsiläinen sanomalehti Kullaalle päätynyt?
Ruukkialueesta on tehty hieno useamman neliömetrin kokoinen pienoismalli, joka olisi ollut varmasti antoisa osaavan selostuksen kanssa. Omatoimisesti pystyin paikantamaan masuunin ja pajan.
Ruukin alueella oli myös pääsymaksullinen museo, johon (yllätys!) EN mennyt sisälle. Kaarlo Kangasniemestä en ollut koskaan kuullutkaan ja kahden euron säästämiseksi jään edelleen tietämättömäksi. Kyseisessä museossa
käy vuosittain kymmeniä tuhansia vierailijoita ympäri maailmaa ihastelemassa ja ihmettelemässä paikan vanhanaikaista idylliä. Pienessä kahden huoneen ja keittiön mökissä asuivat Kangasniemen vanhemmat ja yksitoista lasta. Esillä ovat alkuperäiset huonekalut ja sisustus.
Nauttittuamme kahvit 1860-luvulta peräisin olevassa ruukin yhteisleipomossa tai tarkemmin sanottuna sen pihassa, jossa kuulin pari sanaa bussilastin ostamaa opastusta, lähdimme tarkastamaan Kullaan kirkkoa.
Ja toteamassa, ettei sen vieressä oleva esinemuseo sattunut olemaan auki. Museokäynnittömäksi jäi tämä retki.

2 kommenttia:

Mari J kirjoitti...

Miten ne kymmenentuhatta vierailijaa mahtavat sinne mahtua! Muistan oman käyntini - siitä on varmaan jo kaksi vuosikymmentä aikaa. Mentiin museoon, ei myöskään tiedetty mitään Kangasniemestä. Opasneiti selosti valppaasti, mitä Kaarlo teki ja missä Kaarlo kävi. Myöhemmin (aikana ennen Googlea) sitten saatiin jostain selville, että kuka se Kaarlo olikaan...

Anonyymi kirjoitti...


Muutama kommentti vielä. Opastauluja Leineperin ruukin kohteet tosiaan kaipaisivat, sillä omaehtoiselle kulkijalle jää rakennusten historia muutoin hämäräksi. Seppä Sacklenin mökki on yksi 1860-luvuilla rakennetuista mökeistä, joissa aikanaan asui ruukin seppiä ja ruukkitoiminnan loputtua Leineperin kartanon muonamiehiä. Useat sepät tulivat ulkomailta, kuten Ruotsista jonne näiden suku oli aikaisemmin tullut Belgian eteläosista. Viimeksi mainittu selittää viittauksen asukkaiden vallonitaustaan. Toki Leineperissä oli seppiä vielä 1900-luvullakin, sillä olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemen isä Juho toimi aikanaan Leineperin kartanon seppänä. Sveitsiläiset sanomalehdet kertovat puolestaan siitä, että Leineperissä 1940-luvulle saakka toimineen juustomeijerin pitäjät, kuten Blomqvist, Pfäffli ja Steiner olivat sveitsiläissyntyisiä tai –taustaisia.