keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Aitous ja oikeellisuus

Toukokuiselta Tallinnan pysäykseltä pari valokuvaa. Kadriogin linnassa oli esillä näyttely "Aitoa taidetta vai huijausta?", jossa tavanomaisen vanhan taiteen ripustukseen oli lisätty kylttejä, jotka kyseenalaistivat teosten "oikeellisuuden". Ovatko mahdollisesti kopioita, väärennöksiä tai oppilastöitä? Tai sellaiseksi epäiltyjä?

Olisin mielelläni tutustunut näihin tarkemmin, mutta teosten vieressä oleva lisätieto oli vain viroksi. Yritin löytää käännösläpysköitä, mutta en onnistunut. (Enkä tietenkään uskaltanut kysyä henkilökunnalta.) Joten kokemuksesta syntyi suuri epävarmuuden tunne. Jos museon kokoelmassa on näin paljon kyseenalaistettavaa ja normaalisti niitä ei ole selkeästi merkitty...

No, väärää tietoahan ei yleensä ole selkeästi merkitty. Ei ainakaan kun se on tarkoituksellisesti luotua.

Kaksi miestä voi luoda kolmannen internetin todellisuuteen ja tämä havaittiin vasta neljä vuotta myöhemmin.

Tekijät voivat lisätä tietosanakirjoihin ylimääräisiä termejä, sanakirjoihin sanoja ja karttoihin paikkoja, jotta saisivat kiinni tietojen myöhemmät mahdolliset kopioijat. Tätä strategiaa (ei-kaupallisista syistä) käyttävät myös jotkut sukututkijat. Lisättyä lasta tai muuta yksityiskohtaa Geni/MyHeritage-hutkijat eivät koskaan tule huomaamaan, elleivät jostain opi arvostamaan tiedon alkuperäislähteiden tutkimista.

Tietenkin sukupuita on sekoitettu muistakin syistä.

Ei kommentteja: