keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kuoliaaksi julistetut

Anneli mainitsi blogissaan Arkistolaitoksen digitoiman Helsingin perukirjakortiston 1929-1960. Siitä ei herännyt ideoita hutkimuksiin. Talohistoriikkia tehdessä tuosta olisi voinut saada indikaation siitä oliko talosta kadonnut asukas lähtenyt viimeiselle matkalleen.

Perukirjakortisto kuuluu Helsingin raastuvanoikeuden arkistoon, jonka vapaasti selattavissa digitoiduissa aineistoissa on myös Kuolleeksijulistamiskortisto 1921-1960. Klikkailin tutun sukunimen ympäristössä ja huomasin useita sotien aikaisia kortteja, joissa titteleinä sotilasarvoja. Kokemattomuuteni vuoksi Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet -tietokannan haku tuotti ensin tyhjiä tuloksia, mutta hetken harjoiteltuani kaikki poimimieni korttien miehet löytyivät.

Tietokannan tietojen mukaan heillä ei ollut Helsingin kanssa mitään tekemistä, joten miksi asiansa oli käsitelty kaupungin raastuvanoikeudessa. Raastuvanoikeuden Portti-sivu ei kysymykseen vastaa. Sivu Puolustusministeriön keskusosaston kuolleeksijulistamistoimisto kertoo, että
Jos selvitys osoitti kadonneen suurella todennäköisyydellä kuolleen, annettiin tapaus Helsingin raastuvanoikeudelle, joka julisti kadonneen kuolleeksi.
Mutta miksi Helsinkiin? Portin sivun Ihmiselämän viimeiset lähteet alaotsikon Kuolleeksi julistaminen alta selviää, että
Kuolleeksi julistamista koskevan asian käsitteli se kihlakunnanoikeus tai raastuvanoikeus (nykyisin käräjäoikeus), jonka tuomiopiirissä kadonneella henkilöllä oli viimeksi ollut kotikunta. Jos henkilöllä ei ollut kotikuntaa Suomessa, hakemukset käsitteli Helsingin raastuvanoikeus (nykyisin Helsingin käräjäoikeus).
Siis kortistossa voi olla muitakin kuin helsinkiläisiä.

Sotateemaan palaten opinnäytelinkkejä. Kuvituksena kotiseutuhenkisesti SA-kuva 20138: Hietalahden satama-aluetta. Helsinki 1941.06.20. Tuttu piippu.

Ei kommentteja: