torstai 12. maaliskuuta 2015

Ihanteiden ajasta tuoreeltaan ja lyhyesti


Pelkäsin, että Hesarin juhlavuoden näytelmä Ihanteiden aika - Päivälehden piiri olisi pönötystä. Mutta tämäniltaisen ennakkonäytöksen perusteella ei. Toki Päivälehti näyttäytyi otsikon mukaan aatteellisena hankkeena, mutta ei virheettömänä.

Kohtaukset vyöryivät näyttämöllä sellaista vauhtia, että kokemus oli enemmän impressionistinen kuin analyyttinen. Vuosilukuja käytettiin säästellen, mutta valtakunnan tapahtumat tarjosivat kyllä virstanpylväitä. Jos ne sattui muistamaan ja tunnistamaan. Vähän niinkuin elävässä elämässä.

Lavastuksessa ja puvustuksessa ei pyritty menneisyyden toisintamiseen, mikä osaltaan esti pönöttävän tunnelman syntyä. Oli hyödynnetty erilaisia tekniikoita ja ajan tuttuja maalauksia.

Mukana oli henkilöitä ja tapahtumia, joista ei ollut minulla mitään tietoa. Kyseinen vuosisadan vaihde sai siis paljon lisäväriä ja dramatiikkaa. Ehkä liikaakin? Tietämättömänä en pysty arvioimaan tämän historian tulkinnan vinoutumia. Naiset oli ainakin tietoisesti nostettu miesten rinnalle - toimijoiksi. Ilo oli nähdä ja toivottavasti tässä ei tehty suurta väkivaltaa totuudelle.

Liekö sitten tekijöiden tarkoitusta vai oman pääni tuotosta, että sortovuosien kuvaus toi mieleen tämän hetkisen ulkopoliittisen tilanteen?

Suosittelen.

4 kommenttia:

Aarni Tuominen kirjoitti...

Kävin tänäiltana katsomassa, jaan paljon bloggarin näkemyksiä. Pelkäsin jotain muuta kuin pönöä, mutta ajankohtaisuuteen oli osuttu oivasti. Feminismi tuli himaan. Nyt lukemaan Minna Canthia ja Tekla Hultinia.
Menkää ihmiset katsomaan niin kauan kuin esitetään, kannattta.

Anonyymi kirjoitti...

Olipa vaikuttava esitys: avasi historiaa, linkittyi nykyhetkeen ja herätti pohtimaan kansalais.
Näyttämötaiteen ilotulitusta! Vielä taitaa ehtiä. Menkää katsomaan!

Anonyymi kirjoitti...

Vielä ehditte katsomaan. Loistavaa teatteria, hienoja näyttelijöitä, ohjaus osuu nappiin, projisoinnit oivaltavia ja luovat ulottuvuutta näyttämökuviin. Nuoret kellariteatterilaiset tekevät hienon työn.Fanny Churbergiä näyttelevä Meri-Tuuli Lönn erityisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista tutustua Julius Lylyyn: niin keskeinen henkilö ja niin tuntematon. Roolitöistä jäivät mieleen myös Ulla Raition uljas, vakuuttava ja koskettava Tekla Hultin sekä herkullinen näyttelijätärhahmo. Ja miten upea tulkinta runosta Helsinki sumussa!