maanantai 19. tammikuuta 2015

Hirsien autuus?

Hesarin aamuotsikko oli Maailman suurin hirsikoulu nousee Pudasjärvelle – ja voi ratkaista homeongelmat. Historioitsijatuttavani FB:ssä totesi "Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia." mutta Twitterin puolella oli kriittisempiä ääniä

Ja mitä kertovat lempilähteeni vanhoista konsteista? Suurpohjan Kaiku julkaisi 23.1.1900 artikkelin Maalaisasuntojen rakentamisesta, jossa todetaan
...Laitetaan multiaiset ja sen päälle permanto (silta) olkoon alusta sitten kuiva tahi märkä, siitä ei välitetä. Vieläpä tehdään luukku permantoon, joka avataan ja siitä laastaan tupaa siivotessa kaikki lika ja vesi sillan alle ja sitten ollaan täysin tyytyväisiä, että nyt on tupa taas siisti. Maa jo itsessään nostaa hikisiä kaasuja läpi sillan ja kun sinne vuosikauden lisätään likaa ja vettä, siitä se saa hyvää lisää pilaamaan ilmaa.

Jonkun vuoden kuluttua on pari hirsikerrosta alta aivan märkänä ja koko rakennus lahoamistilassa. Toiset rakentavat sillan välipohjan kanssa välittääkseen tuota vaaraa mitä edelläkerrottu rakennustapa mukanaan tuopi.

Yleensä meillä valmistetaan asunnot syksyisin viime sulalla ja useimmin tehdään välipohja tuoressta aineesta, sen päälle vesimärät sammaleet ja vielä märempi multa painoksi ja heti silta päälle. Tästä on seuraus vielä pahempi. Koko laitos makaa märkänä, ovet ja akkunat turpoavat tiloiltaan, kasvavat hometta ja sieniä.
Kuva kirjasta 'Bidrag till vår odlings häfder, utgifna af A. Hazelius. del. 1-10'. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons

Ja vielä muutama opinnäyte hirsitaloista ja asumisesta

Ei kommentteja: