Kirjanjulkistus, nukketeatteri ja väitös

Olen viime viikkoina enemmän jättänyt menemättä  kuin mennyt kuten almanakkaotteestani yllä näkyy. Tosin siitä näkyy myös se, että osallistuin  3.2. SHS:n miniseminaariin, jossa julkistettiin kirja Yhteisöllisyyden perintö. Paikalla puhunut artikkelikokoelman toimittaja perusteli aihetta viime aikojen menneisyyden nostalgisoinnilla: silloin ennen kun olimme kaikki kuin yhtä perhettä.

Perhe on pahin, eivätkä yhteisöt koskaan täysin ristiriidattomia. Sisällysluettelon perusteella kirjan artikkelit vaikuttivat palvelevan arjen historiasta kiinnostuneita. Ne myös toivat mieleen ruotsalaisen kokoelman Usla, elända och arma, sillä syntyneet ja säilyneet lähteet kertovat yhteisön normeista nimenomaan suhteessa marginaaliin?

Mistä jatkaen. Viime viikon tiistaina oli Helsingissä mahdollisuus nähdä turkulaisten nukketeatteriesitys, jossa "Lontoolaisen ristiinpukeutuja John ”Eleanor” Rykenerin tarina avautuu aitojen 1300-luvun kuulustelupöytäkirjojen kautta. " Timo Väntsin ja Tom Linkisen esitys onnistui historian elävöittämisessä tai realisoinnissa (?!) paremmin kuin odotin. Hienoa, että "ihan oikea tutkija" on lähtenyt tällaiseen popularisointiin. (Linkinen puhuu perinteisempään tapaan otsikolla 'Rakkaudesta miesten kesken ja naisten kesken keskiajalla' Glossan tilaisuudessa tänä torstaina.)

Toiseen yhteiskunnan marginaaliin siirtyen. Viime viikon lauantaina Alex Snellman väitteli Helsingin yliopistolla otsikolla Suomen aateli: yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809-1939. Lektionsa oli informatiivinen, mutta ei tietenkään voinut tiivistää kaikkea 400-sivuisesta väitöskirjasta. Varsinkaan kun sen sivut ovat kokoa A4, teksti kahdessa sarakkeessa ja pienikokoista. (Tiivistelmä toisin sanoin on luettavissa verkossa. )

Jäi siis vaivaamaan, että mitä se aatelin valta oli (vrt. aiempi valitusvirteni) itsevaltiaan hallitsemassa maassa. Ja jos pari aatelin edustajaa oli kuiskausetäisyydellä keisarin korvasta, niin tarkoittaako se, että koko ryhmä oli "yhteiskunnan huipulla"? Väitöstilaisuuden mittaan selvisi, että Snellman oli valinnut 8 esimerkkisukua, jotka antoivat "aatelin historialle kasvot", nimenomaan niistä, jotka olivat aktiivisimpia/merkityksellisimpiä 1800-luvulla. Miltä olisivat näyttäneet aatelin kasvot satunnaisotannalla? Tylsemmiltä ja merkityksettömimmiltä?

Jos todella haluaisin kysymyyksiin vastauksen, tietenkin lukisin Snellmanin väitöskirjasta edes 1800-luvun osan. Mutta elän nyt toisella vuosisadalla ja yritän pitää (kerrankin) kirjaprojektin raiteilla alusta loppuun. Eli menot pysyvät vähäisinä seuraavatkin viikot.

Kuva Kaarlo Kari. Tuulispää 17.4.1903.