keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Lehdistöarkistosta ja -historiasta

Brages Pressarkivetin toiminta nykymuodossaan on lopetusuhan alla, sillä pääasiassa veikkausrahoilla toimiva arkisto on saamassa odotettua pienemmän summan avustusta. Edellinen perustuen Hufvudstadsbladetin juttuun Arkivet som är en guldgruva. Suomenkielistä mediaa aihe ei ole suuremmin kiinnostanut. Arvatenkin siksi, että BP:n keräämä materiaali on ruotsinkielisestä lehdistöstä.
Itse olen BP:n leikearkistoa hyödyntänyt pari kertaa ja vain kerran muuta kuin henkilöhistoriallista osaa. Vähäinen kiinnostukseni 1900-lukuun kun keskittyy Kokemäkeen, jonka suhteen ainoa metodi arkistomateriaalin rikastamiseen on rullata mikrofilmattua Lallia. Oli kuinka työlästä tahansa.
Mieleni on kylläkin tunnetusti muuttuvainen, erityisesti tutkimuskohteiden osalta. HBL:n jutussa Kari-Matti Piilahti kertoo aineiston merkityksestä vaikuttajien tutkimuksessa ja Twitterissä...
Mutta Jessica Parland-von Essenin kärjistystä
en voi allekirjoittaa. Kun on tullut kerätyksi alla oleva listaus tuoreehkoista opinnäytetöistä, joissa käsittääkseni ei ole turvauduttu valmiiksi järjestettyyn ja poimittuun materiaaliin. Viime vuosikymmeniä koskien kylläkin ehkä digitaaliseen materiaaliin.

2 kommenttia:

Jessica Parland-von Essen kirjoitti...

Totta kai lehdistön ja median tutkmus joutuu käyttämään kokonaisia lehtiä, eihän muu ole hyväksyttävää. Kyse on ns tavallisen historian kirjoituksen täydentämisestä sillä monipuolisella ja usein yksityiskohtaisella tiedolla, jota lehdistä saa. Ellei hakua ole se, lähderyhmä saataa jäädä hyödyntämättä, jolloin tutkimuksen laatu mielestäni heikkenee. Vain lehdet itse voivat tänä päivänä tarjota s-arkistoja. Eli ne ovat maksullisia - jos niitä on - ja hakutoiminnot käsittääkseni aika heikkoja.

Jyrki Ilva kirjoitti...

Listaamiesi opinnäytteiden otsikot kertovat hyvin siitä, mihin laajempien hakumahdollisuuksien puuttuminen (ymmärrettävää kyllä) johtaa: tutkimus keskittyy yhteen lehteen tai muuhun suppeaksi rajattuun aineistoon, tai sitten tutkitaan lehdistöä yleisellä tasolla muiden lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta.

Ihan validia tutkimusta toki tämäkin, mutta vain kalpea aavistus siitä mitä kaikkea muuta lehtiaineistoista voi saada irti.