maanantai 16. joulukuuta 2013

Jälkikirjoitusta objektiivisuudesta ja elämäkertojen laadusta

Sunnuntaina julkaisemani teksti  Objektiivisuudesta ja elämäkertojen laadusta kaikui (kirjoittajien tietämättä) tänään lukemissani verkkoteksteissä.

Jorma Merikoski on lukenut Juhani Suomen kirjan ”Mannerheim – Viimeinen kortti?”ja päätyy toteamaan
En ole pätevä arvioimaan, ovatko Suomen marsalkka ja ”J. Suomen marsalkka” sama henkilö, mutta kirjan laaja lähdeaineisto vakuuttaa siitä, että heissä on ainakin yhteisiä piirteitä.
Pekka Tikka luki Juha Pohjosen ja Oula Silvennoisen kirjan ”Tuntematon Lauri Törni”. Hän huomautti heti, että
Sivuilta paljastuu huolellisesti läpikäyty lähdeaineisto, joskin haasteena on ollut tietolähteiden aukkopaikat, jotka aiemmat kirjoittajat ovat täyttäneet mielikuvituksellaan tai arvailuilla.
Samaan kirjaan viitaten Tikka kirjoitti sitten otsikon Miten myytti luodaan? alla
Minusta yksi heidän kirjansa merkittävistä johtopäätöksista on, että historiankirjoittajien tulisi kunnioittaa alkuperäislähteitä ja harjoittaa lähdekritiikkiä aivan eri tavalla kuin mitä aiemmat Törni-kirjoittajat ovat tehneet.
ja
Miten tärkeää onkaan pyrkiä objektiivisuuteen kuvattaessa historian henkilöiden toimintaa. Jos pyrkii luomaan falskin kuvan, paljastuu totuus ennemmin tai myöhemmin. Törnin sotilasura on ilman fabulointiakin jännittävä ja ansiokas. Sitä ei kukaan aseta kyseenalaiseksi. Miksi siis ei pysyttäydytä totuudessa?
Sotilaista ja myyteistä puheenollen vielä lainaus Riku Korvenpään tekstistä Suomalainen sotilaskultti:
Suomalaisessa sotilaskultissa muistetaan sotilaita raskaasti valikoiden. Pääasiassa muistelemme toisen maailmansodan aikaa ja sitten hivenen ensimmäistä maailmansotaa sekä sisällissotaa. Siihen se sitten jääkin. Kuinka moni muistaa enää Krimin sotaa (1853-1856), Suomen sotaa (1808-1809), Suurta Pohjansotaa (1700-1721) ja muita historiallisia sotia, joissa me olemme aikojen saatossa olleet osallisia? Pitää muistaa, ettei meidän historiamme alkanut 1917 tai edes 1809, vaan paljon varhemmin.
 Historiankirjoitus on aina valintaa ja rajausta.

Ei kommentteja: