lauantai 30. marraskuuta 2013

Monikulttuurinen maamme ja suomalaisuus

Törmättyäni Karimo-illassa käsitteeseen "Isänmaallinen lukukirja" löysin sellaisen omistakin varastoistani. Ja kiinnitin uutuuskirjoissa huomiota nimekkeeseen Monikulttuurisen maamme kirja. Siinä on esisanojen mukaan haluttu näyttää, että suomalaisessa kulttuurissa "on sekaisin kaikenlaista ainesta. Suomen kieli elää ja muuttuu kulttuurin mukana."

Kovin kauaksi isänmaallisesta lukukirjasta ei kuitenkaan oltu päädytty, sillä on haluttu esitellä "suomalaisen kulttuurin tärkeitä tekstejä, jotka ovat monella tavalla vaikuttaneet siihen, mitä suomalaisuus on". Mukana ovat siis kaikki tutut: Agricola, Kalevala, Runeberg, Kivi, Topelius, Aho, Pakkala, Leino, Jotuni, ... Näiden jatkoksi liitetyt rocklyriikat ja pari maahanmuuttajan tekstiä eivät mielestäni merkittävästi muuta minulle tuttua kuvaa suomalaisuudesta. Eikä tainnut olla tarkoituskaan.

Tekstit ovat lukukirjassa erillisiä ja niiden väliin mahtuvat ajatukset syntyvät lukijoiden päässä. Itse jäin miettimään m.m. kulttuurin ja kirjallisen kulttuurin olennaisia eroja.

Suomalaisuudesta puheen ollen
Ajatella, että täällä elettiin vuosituhansia miettimättä kansallisuutta tai sen määritelmää! Pertti Haapala totesi äskettäin 
On kummallista, että mitä globaalimmaksi maailma tulee, sitä vahvemmin pyritään kansallisvaltioissa etsimään kansallista kaanonia, jonka mukaan tehdään historian oppikirjat ja selitetään kansakuntaa. Tutkimme miten “Suomi” on syntynyt ihmisten arjessa ja heidän päässään, miten Suomen historia keksittiin ja miten se on sittemmin ymmärretty kansallisena kertomuksena
Eilen ilmestyi Tampereen yliopiston Aikalaisessa mainiot Irma Sulkusen ja Ville Kivimäen haastattelut: Suurmieskultti yhä voimissaan ja Isänmaallisuus oudoissa käsissä.

(*) Suomalaisuutta yritettiin muuten Amerikan siirtolaisten keskuudessa ylläpitää julkaisemalla Lukukirja amerikan suomalaisille lapsille

Blogin huolelliset ja pitkäaikaiset lukijat tuskin yllättyvät siitä, että kuvitus ei ole Suomea nähnytkään. Luminen metsä on Tukholman ympäristöstä ja Carl Curmanin 1880-luvulla ottaman valokuvan tarjosi RAÄ Flickrissä.

1 kommentti:

hannuhoo kirjoitti...

Vielä kuriositeetti Karimosta, Hitkerin Saksaan mahdollisesti liittyen. Häneltä on 1935 julkaistu "isänmaallisesti kasvattava" opus.

Kohtalon kolmas hetki : Suomen ja Venäjän sota vv. 1967-68.
Kirjan ydin on se kuinka Suomi tuhoaa teknisen nerokkuutensa avulla jälleensyntyneen Venäjän keisarikunnan.

Ei voi kuin ihmetellä. Helmet kertoo, että ainoa kappale on, hm, korjattavana. Luin sen lapsena ja kyllä se silloin oli vaikuttava.