Viime vuoden Tieto näkyväksi -semma oli niin antoisa, että menin tälläkin kertaa ison yleisön osaksi. Ja tänäkin vuonna sain ajatuksia sekä työhön että tänne harrastuspuolelle.
Erittäin lähellä historiaa oli avauspuheenvuoron pitänyt Juha Nurminen, joka esitteli vanhoja karttoja ja niiden sisältämää tietoa maailmasta ja ajastaan. Kustakin esimerkistä hän ehti sanoa vain muutaman virkkeen enkä aivan pysynyt menossa mukana. Mieleen jäi maininta 1200-luvun lopun nunnaluostarissa tehdystä kartasta. Sieltäkin näki maailman?
Suomen Kuvalehden Hannu Kyyriäinen oli tehnyt monenlaista informatiivista kuvitusta juttuihin. Korvaani särähti Koillisväylän aikajanan kohdalla "historia, jossa ei ole värejä". Merenkulun yhteydessä ehkä totta, mutta ei välttämättä muissa ympäristöissä.
Hesarin lobbausgraafien dataa muokannut Tuomas Peltomäki kertoi sen keräämiseen kuluneen valtioneuvoston yms. "arkistopuolen koko vuoden budjetin". Ja nauroi iloisesti päälle. Kun kerran on oikeus pyytää ja saada julkista dataa. (Kysyttäessä vastasi, että ajan mukaan ottaminen analyysiin/esitykseen oli osoittautunut liian vaikeaksi.)
Leena Sarasteen otsikkona oli "Totta, valhetta ja vaikuttavia kuvia". Tästä kuten kesän verkkokurssilta oli vaikea saada esimerkkejä enempää irti. Samoin kuin kesän luennoitsija Saraste totesi, ettei kuvasta näe mitä on tapahtunut. Se esittää vain yhdestä hetkestä rajatun alueen yhdestä näkökulmasta.
Sv. Dagbladetin graafikon Thomas Molénin vauhdikkaassa esityksessä oli kohta, jossa hän totesi sanomalehden kartassa olevan vakava virhe, jos Ruotsin isoimmat järvet puuttuvat. Palasi mieleen Norjan reissu, jossa kuuntelin esitystä, josta en muista kuin sen, että karttakuvassa oli Suomen länsiosaan läntätty täysin mystinen järvi. Merkityksellisyys on katsojan silmissä.
Eikä mikään tiedon esitystapa ole toista olellisesti totuudenmukaisempi. Amerikkalainen Kim Rees, joka tekee visualisointia työkseen sössötti, että tuomalla datan esiin viestijä pysyy rehellisenä. Katin kontit, ajattelin minä, ja vielä enemmän kun kysyttyäni yleisökysymyksen Rees vastasi aivan puutaheinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti