tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kyllä Kansallisarkistossa on

Jos historia kuuluu kesän sanomalehtiin, niin näköjään myös sellaisen kuukausiliitteeseen. Hesarin heinäkuun kuukausiliite ilahdutti sivulla 9 Kansallisarkiston päivystystiskin takana tutuksi tulleella Pertti Vuorisella. Hänen näkökulmastaan
suhtautuminen aiempiin sukupolviin on muuttunut. Ennen etsittiin yhteyksiä nimihenkilöihin. Nykyisin moni sukututkija haluaa oppia ymmärtämään tavallisten pienten ihmisten elämää.
Noston aiheena ei kuitenkaan ollut tavikset vaan Mannerheim, jonka avioeropäätöksen Vuorinen oli löytänyt hakiessaan muuta vuonna 2003. Päätöstä on luultu kadonneeksi, mutta promosta ei selviä miten paperit olivat piiloutuneet hakijoiltaan. Ei myöskään se, onko löytö pidetty piilossa 10 vuotta. Vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Mannerheimin romanssista Kitty Linderin kanssa on tätä ennen kertonut Linderin säästämät kirjeet, jotka "löytyivät hänen jäämistöstään, ja vuonna 1994 ne suljettiin kansioon Suomen Kansallisarkiston uumeniin. Vain jokunen tutkija on ne saanut lukea." Kuullostaa rajoitetulta, yksityisarkistolta.

Mannerheim-Linder suhteesta tulee minulle mieleen kesken jäänyt Raija Orasen Metsästäjän sydämen lukeminen. Liekö Oranen päässyt kirjeisiin tai avioeropapereihin käsiksi? Ilmeisesti ei, sillä omalla verkkosivullaan hän Kitty Linderin kohdalla kirjoittaa
Paljon puhutaan siitä, miten Mannerheim rakastui sisarensa aviomiehen sisarpuoleen, Kitty Linderiin. Arkistoissa lienee todisteitakin, minun käsiini ne eivät kaikilta osin romaania kirjoittaessani päätyneet. Eräät valokuvat kuitenkin todistivat, että Mannerheim, Hjalmar Linder, hänen velipuolensa ja Kitty tekivät elokuussa 1918 metsästysretken Norjaan. Seurueen koostumus ja retken ajankohta antavat vahvan  viitteen siitä, että juuri tuolloin Mannerheimin ja Kittyn tarina oli aktiivinen, luultavasti kuumimmillaan ja ratkaisuvaiheessa. Päädyin kirjoittamaan retkestä Hjalmar Linderin Metsästäjä-lehdessä julkaiseman matkakertomuksen pohjalta kuvauksen romaanini alkuun. Siinä Mannerheim kosii Kittyä, mutta saa rukkaset, Kittyn silmissä vanha mies. Pian tämän jälkeen Mannerheim saa lopultakin viedyksi loppuun avioeroprosessinsa.
Nyt kirjeet ovat kaiken kansan luettavina. Eivät Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa vaan Hesarin sivuilla, jossa on avoimena myös Tuija Pallasten laaja artikkeli.

P.S. Kuukausiliitteen Suomen paras blogi -ehdokkaisiin liitettiin heinäkuun numerossa ensimmäinen historiablogi. Kunnian sai Maijastina Kahlos, joka "yhdistää antiikin nykypäivään". Tarkkailen tilannetta loppuvuoden: ilmestyvätkö viime vuoden palkitut historiablogit listalle ja palkitaanko uutta ryhmää tänä vuonna?

P.S. SA-kuvissa on Mannerheim-haulla 1018 kuvaa. Ne on kuitenkin otettu 20 vuotta rakkaussuhteen jälkeen, joten tunnelmakuvana käsiteltyjen tapahtumien aikalainen, Modiglianin muotokuva naisesta (Ohara Museum of Art / Google Art Project / Wikimedia Commons)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kansallisarkisto on niin kuin Ruotsin poliisi; lehdistö ratkaisee kaikki tapaukset ennen poliiseja. Olisi KAn syytä mennä itseensä ja parantaa aukioloaikojaan, että tavallinen työtätekeväkin pääsee arkistoon.

Anonyymi kirjoitti...

Niin hauskaa kuin arkistolaitoksen arvostelu onkin, ei se aina osu oikeaan. Jussi Kuusanmäki kirjoitti Mannerheimin avioeropaperista Kanavaan jo kymmenen vuotta sitten (Kanava 31 (2003) : 4-5, s. 308-311, Mannerheimin avioero 1919 : malitiosa desertio). Mutta maailmassahan mikään ei ole tiedossa ennen kuin toimittaja on saanut siitä kuulla.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Kiitos reunamerkinnöille! Tekstini jäi näköjään hieman sekavaksi. Kohdalla "Ei myöskään se, onko löytö pidetty piilossa 10 vuotta. Vaikuttaa epätodennäköiseltä." viittasin siihen, että todennäköisesti asiakirjoista on julkaistu jotain ja näin siis todellakin oli.

Yksityisarkistojen käytäntöjä on ollut määrittelemässä kyseinen lahjoittaja/kyseiset lahjoittajat ja jos niihin perustuen on Arkistolaitos joltain evännyt pääsyn aineistoihin, on se toiminut oikein, vaikka asiantila on pyytäjää varmasti potuttanut.