keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Huomentuoppi

Kuva George Eastman House, Flickr Commons
Nimimerkki Semmotoinen, Uusi Suometar 16.4.1879:
Huomentuopin juonniksi tavallisesti nimitetään sitä juominkia, jota talonpoikaishäissä juodaan sulhaiselle ja morsiamelle rahoja kerätessä. Tämä — mieleni tekee sanomaan — raakamainen tapa on toki jo sivistyneiden talonpoikainkin seassa heitetty inholla nurkkaan, ja sen sijaan kerätään rahoja muihin yleisiin hyödyllisiin tarkoituksiin, joka onkin jaloa aatetta. Mutta suurin osa talonpoikaiskansassa on vielä, aivan suurten pohattainkin joukossa, jotka huomentuopin juonnin rohkenevat käyttää oman säkkinsä täytöksi. Mainittu toimi tapahtuu seuraavaan suuntaan:

Sulhainen ja morsian istuutuvat pöydän taakse, ja heitä kahden puolen vartioitsee n. k. juohtojoulko. Lautanen on kummankin edessä rahoja varten. Sitten valitaan joitakuita joukosta, rohkeimpia miehiä, jotka kantavat hääjoukolle totivettä — useenkin paloviinasta tehtyä — ja sitten ottavat kunkin antamat rahat, mitkä tuovat parikunnan lautasille ja kuuluttavat koko hääjoukon kuullen minkä verran mikin pani, ja ken vaan enempi rahojansa uhraa, se saapi kauniita ylistyksiä. Kiihottaa kai kunniantunto, etenkin jos on vähän "liehkassa", antamaan viimeisetkin penninsä. Sittekös tuntee häissä käyneensä, kun on ensi hyvän "leipä-virsun" kantanut ja sitten vielä rahansa menettänyt.

Kummallista, että tuota huomentuopin juontia ei ole otettu hautajaisissa käytäntöön,vaikka se olisi parempaankin tarpeesen, sillä useinkin jääpi alaikäiset lapset ja velkainen pesä käsiin, ja eikö tässä olisi apu kipeempään tarpeesen, kuin noille paraassa ijässä oleville henkilöille? — On siis koko huomentuopin juonti tunnustettava ihan naurettavaksi ja hyljättäväksi tavaksi. Jos kerran tarvitsee kerjätä, niin tehtäköön se ilman väkevillä juomilla viekoittelematta, eikä hääpäivänä, jolloin toki pitäisi vapaasti iloita!

Valitettavasti ihan alhaisemmalla sivistyksen kannalla olevat talonpojat noudattavat häissään vieläkin inhottavampaa tapaa, joka seuraa huomentuopin perästä, s. o. morsiamen tanssitus. Oikein tokisurkealta näyttää, kun morsian parka saa hiessä päin hypätä joitakuita penniä saatuansa, mikä sulhaista imelästi huvittaa, humalaisten kynsissä. Ei toki kunnon mies ruunaansa siihen muokkiin panisi. — Pitäkäämme siis me talonpojatkin siksi arka kunnian tunto ja heittäkäämme yksimielisesti nuo arvoamme alentavaiset kujeet ikuisesti unhotuksiin.

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Kiitos Kaisa tuosta esittämästäsi artikkelista. Hain "huomentuopin" merkitystä lukiessani Juhani Ahon tarinaa Sipolan Aapon kosioretkestä,"Gutenberg" tietokannassa. Aapon kosioretki päättyy hienosti häihin, vaan ei omiinsa näin: "...Yhtenä ainoana päivänä oli hänet (Aapo) kuitenkin nähty erittäin iloisena ja hupaisena. Se päivä oli silloin, kun Annu ja Kalle häitään pitivät. Annua oli isänsä ankarasti torunut, ja Annun oli täytynyt pyytää Aapolta anteeksi. Aapo oli siitä »sydämen nöyryydestä» niin hyvästynyt, että oli vietättänyt nuorelle pariskunnalle häät Sipolan isossa pirtissä ja vihkimätilaisuudessa oli hän itse toimittanut lukkarin ammattia. Olipa sitten huomentuoppia juotaessa kymmeniä pöytään heittänyt ja sitä mukaa makeita maistellut, ja siitäkö lie niin puheliaaksi tullut, että oli kertonut alusta loppuun koko kosimaretkensä ja puhunut kaikesta, mitä hänelle sillä tiellä oli tapahtunut, niinkuin hiiristä, hevosista ja muista seikoista. (Sieltä kautta ne olen minäkin kuullut ja tähän paperille pannut.) Sitä hän vain kaikista enimmän kuului ihmetelleen, että mikähän se mahtoi olla se mies, joka häntä oli ampua aikonut, mutta että hän kuitenkin oli pelastunut, »kun ei Jumala ollut antanut ruudin syttyä, vaikka pyssy oli jo ihan kohti ojennettuna ollut ja jo säkenetkin piistä säihkyneet».

1881.

tv. Jari Tuomisto