sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Koottua

Innovatiivinen kaupunkikuva lehdestä Savikukko 1901.

Uuden Suomen enimmäkseen laaduttomien blogien joukkoon on eksynyt Jaakko Häkkisen kirjoituksia, joista ainakin Suomalaisten alkuperä on kiihkottomasti kirjoitettu ja auttoi suuresti viimeaikaisen "suomalaiset tulivat" -sekoiluni kanssa (ks. Menneisyydestä kantapään kautta ja Ylen arkeologiaa). Muita Häkkisen tekstejä genetiikasta: Painokoneet seis: venäläiset eivät olekaan suomalaisia! ja Näkyykö saamelaisuus geeneistä?.

Johanna Kotipelto jakoi löytöjä isovanhempiensa papereista. Otso Kantokorpi sai Taidehallin näyttelystä identtiteettikriisin: "Kuluneen kolmen viikon aikana olen useammankin kerran miettinyt karjalaisia juuriani, joita en ole koskaan tunnustanut."

Derya Tekin mietti suhdetta ruokaan eri kulttuureissa ja historian vaiheissa.

Susse sai kyydin: "Jyväskylästä me liftattiin Tampereelle, maailman symppiksin, jo eläkkeellä oleva, historiantutkija otti meiät kyytiin. Oisin voinu kuunnella sen tarinoit ikuisuuden Katrin kuorsates vieres. (Ei se oikeesti kuorsaa.) " 

Vihreän langan Roskislöydöissä Jukka Nikulainen on kirjoittanut suhteesta menneisyyteenkin: Kauas on lyhyt matka, Menneisyyden peili, Merikartta muistoihin

A. Metsäpuro valmistautui perusteellisesti arkistomatkaan ja pahoitti mielensä arkistolaisen palvelusta.

Johanna Venho totesi, että "päiväkirjoihin kirjautuu ristiriita julkisen eläimen elämän, täytymisen ja velvollisuuksien, ja toisaalta sisäisen todellisuuden välillä." Samassa ryhmäblogissa Seita Vuorela hurmioitui rojusta ja roskasta:
Minua kiehtoo tämä löytämisen metodi, tämä unohdetusta lumoutuminen. Se muistuttaa siitä mikä on tärkeää kirjoittamisessa, nimittäin tarkka näkeminen, huomaaminen, unohdetun ja kadotetun äärelle pysähtyminen.
Holipompeli esitteli Tampereelta hotelli Centralin. Päivi Akonpelto kävi Helsingin Tähtitorninmäellä ja samalla sivustolla äskettäin myös Johanna Impposen teksti Hotelli- ja ravintolamuseosta.

Marko Nenonen tutustui Eino Leinon sata vuotta sitten julkaistuihin romaaneihin. Otto Aura luki Pertti Kilkin kirjan Valo Nihtilä - Päämajan eversti ja sai materiaalia tutkimukseensa. Salla Brunou luki Kristiina Vuoren esikoisromaanin Näkijän tytär. Kirjavinkkien Tuija luki Simo Pajusen historiallisen dekkarin Musta rengas. Olli Seppälä analysoi Klingen muistelmien lukukokemusta. 

1 kommentti:

Ametsapuro kirjoitti...

Viikon mielensäpahoittaja :D
Onneksi mä en ole pitkävihainen ja kokonaisuutena olin ihan tyytyväinen saamani palveluun. Käytän seuraavallakin kertaa samoja palveluita, aivan varmasti. Valitettavasti saattaa vaan taas kestää. Noh, elämä on...