tiistai 1. tammikuuta 2013

Loppuvuotta 365 päivää ja joukkoistettu ulkovalaistus

Aloittaakseni vuoden 2013 jollain positiivisella vasemmalla on tämänhetkinen Facebook- alter egoni, joka on peräisin amerikkalaisesta lehdestä ja George Eastman Housen Flickr-tililtä. Ja sitten elämän realiteetteihin.

Lukemattomat kirjat. Aikaisempina blogivuosina minulla oli useampia vuositavoitteita. Vuoden 2012 osalta löysäilin ja tarkoituksena oli vain selvittää lukemattomien kirjojen pinot. Lopputulos on surkea. Luin vuoden aikana vähemmän kirjoja kuin koskaan ja vaikka pinoja on nyt neljän sijaan kaksi, kirjojen määrä ei ole oleellisesti pienentynyt. Vähäinen edistys tuli osittain blogissa dokumentoiduksi.

1. tavoite vuodelle 2013: Reduktio-projektin jatko. 

Julkaisut ja projektit. Ilman tavoitteita tuli viimeistellyksi yksi kirja ja tehdyksi pari yhdistyslehtiartikkelia.

2. tavoite vuodelle 2013: Anna Elisabet Sarén -kirja valmiiksi kohtuullisella laadulla. Tehdä artikkelitarjous johonkin uuteen mediaan.

Blogi. Todistetusti pidetty vuonna 2012. Loppuvuodesta lojaalein ja rakkain lukijani on ollut sairaalassa tietoverkkojen saavuttamattomissa, joten fiilikseni ovat olleet melko matalat eikä vuosi 2013 vaikuta alkavan paljoa paremmissa merkeissä.

Mutta juttuja on varastossa sen verran, että tyhjäkäynnilläkin päästään jonkin verran matkaa. Laadun kanssa voi olla niin ja näin, mutta siihen lienette jo tottuneita. Lueskelin itse blogin alkuvuosien tuotantoa (eli tulossa blogiarkeologiapostauksia) kesään 2010 asti ja olin aika kauhuissani kokonaisuudesta. Täytyy kerätä jonkin aikaa rohkeutta loppujen läpikäyntiin.

3. tavoite vuodelle 2013: Blogin kirjoittaminen kun huvittaa. Mahdollisesti satsaten hieman enemmän laatuun ja ajatteluun. (Innoittajana arvostetun historioitsijan minulle joulun aikaan lähettämä sposti : "Kiitos oivaltavasta blogista 7.5. Samaa teemaa koskevia tekstejäsi lukisi mielellään useamminkin!" Liitteenä oli luentokalvoja eli opiskellakin pitäisi!)

Kannustavien kommenttien lisäksi blogi on tarjonnut yllättäviä yhteyksiä ja mahdollisuuksia. Yhdestä sellaisesta juttua huomenna.

Harvakseltaan olen myös saanut apua tutkimusongelmiini. Ehkä pitäisi useammin käyttää suoria kysymyksiä? Sellaiseen reagoi ystävällisesti ja produktiivisesti äskettäin Tomi Ahoranta. Blogin FB-sivua kokeilin ongelman jakoon joulun välipäivinä ja sain vastauksen sielläkin!

Tarkoituksenani ei ole suuremmassa määrin jakaa FB:ssä sisältöä, joka ei näy täällä (ja samasta syystä kopioin tänne twitteröintini), joten tiedoksenne ongelma ja sen ratkaisu:
"Aioin kirjoittaa Turun Wiikko-Sanomista löytämistäni ulkovalaistustaulukoista jotain. Mutta ne osoittautuivat liian kryptisiksi. Jos määrätään sytytysaika, miksi sammutusaika on useimmiten tyhjä? Miksi vuoden pimeimpään aikaan (27.-31.12. 1824) ei tarvitse sytyttää valoja ollenkaan? Esimerkki lehdestä 16.10.1824, vastaavat 20.8.1825, 9.9.1826, 3.9.1831. Joista viimeksi mainitusta selviää, että klo 11 saa sammuttaa, jollei muuta ole määrätty."

Hapuilevien ihmettelyjen jälkeen löytyi tietäjä, joka Porvoon 1840-luvun käytäntöjen perusteella ehdotti täysikuuta selitykseksi. Hyväksyin oitis, mutta skeptisempänä olisin voinut suorittaa vertailua vuoden 1824 almanakkaan (esim joulukuuhun, lisää löytyisi Almanakka-toimiston arkistosta), jossa kuun vaiheiden lisäksi näkyy auringon nousu- ja laskuajat.

2 kommenttia:

Karoliina Kaita kirjoitti...

Millä ne lamput toimivat? Oliko kynttilöitä vai kaasua? Molemmissahan on polttoaine, joka luontaisesti joskus loppuu, joten voisiko sammuttamattomuus johtua paloajan mittaisesta pimeydestä? Tässä tuntee itsensä kerrankin aidosti 'kaupunkilaiseksi' eli henkilökohtaista kokemusta 1800-luvulta ei kyllä ole.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Sieluni silmin näen kynttilälyhtyjä tms., jotka tuskin olivat ajastettavia. Eli eiköhän tyhjät sammuttamisajat johdu siitä, että oli joku oletusaika, jota tässä esimerkkilehdessä ollut tai en sitä huomannut.