Voidakseen tutkia sukua internetissä tarvitsee tietoa n. 1880-1910 syntyneestä henkilöstä. Ajankohta riippuu paikkakunnasta, tiedon laadusta ja siitä onko liittynyt Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen jäseneksi.Ilahduttavasti Halonen ei ohjaa lukijoitaan suoraan verkkosivuille eikä myöskään lipastonlaatikoille tai haastattelemaan.Vaan ensin mietitään tutkimuskysymystä! Ja tuodaan esiin lähdetietojen merkitsemisen tärkeys! Ja lähdekritiikkikin! Mielikuvani on, että nämä kaikki puuttuvat monesta painetusta sukututkimusoppaasta.
Sitten tulevat tuttuun tapaan lipastonlaatikot ja haastattelut. Jälkimmäisten tukimateriaalina mainitaan valokuvat. Tähän olisi voinut lisätä myös kartat ja jopa Googlen katunäkymät.
Haastattelujen kanssa saman otsikon alla on seurakunnalle osoitettu sukututkimustilaus. Itse olen tehnyt moiset vapaamuotoisella kirjeellä, mutta Halonen esittelee lomakkeen, jolla rajaus ehkä onnistuu helpommin ja yksiselitteisemminkin.
Tämänkään jälkeen ei olla tarttumassa lähteisiin vaan osiossa 4 käydään läpi mitä reittejä päästään enismmäiselle rippikirjasivulle ja osiossa 5 esitellään muistiinpanovälineet. Ehkä loogisesti olisivat voineet olla toisessa järjestyksessä? Mutta päädytään joka tapauksessa lukuun 2, joka käsittelee rippikirjaa. Alkaen sivunumeroiden muistiin merkitsemisestä, asiallisia neuvoja esitetään. Rippikirjojen välillä siirtyminen vaikuttaa hieman sekavalta, mutta sitähän se on reaalimaailmassakin. (Koska kyse on pdf-tiedostosta olisi lukuihin viitatessa voinut lisätä mukaan hyperlinkin oikeaan paikkaan siirtymiseksi? Sisällysluettelo olisi auttanut sisällysluettelon hahmotukseen?)
Luvussa 3 esitellään aineistoja internetissä. Vasemmassa reunassa on kustakin sivustosta niitä perustietoja, joita lähdekriittinen käyttäjä kaipaa. Kuvakaappaukset tekevät liikkumisesta selvää, mutta valitettavasti ne vanhenevat suhteellisen nopeasti. Nipotusta
- Siirtolaisuusinstituutin kohdalla olisi kannattanut ohjata katsomaan rekisterien maantieteellinen ja ajallinen kattavuus.
- Tarkennusta olisi kaivannut ause "Ancestry.comin käyttöoikeudella pääsee myös käyttämään eri maiden paikallisia Ancestry-sivustoja,". Käyttöoikeuksia voi nimittäin ostaa erilaisilla maantieteellisillä rajauksilla, joista maailmanlaajuinen on vain yksi vaihtoehto.
- FamilySearchin osalta jää mainitsematta aineisto, joka on käytettävissä kuvina, joihin ei ole (vielä) hakemistoa.
- Ellis Islandin kohdalla olisi voinut muistuttaa seuraavan kuvan tarkistuksen tärkeydestä. Esimerkissä kaikki matkustajalistan tieto oli yhdellä puolella paperia, mutta usein puolet tiedosta on vasta kääntöpuolen kuvassa.
Luvussa 6 siirrytään valtionverotuksen lähteisiin keskittyen henkikirjoihin. Katsaus jää melko lyhyeksi, avaamatta jää jopa tyypillinen lasten lukumäärän merkintä B:1-1, joka kertoo lasten sukupuolten jakauman. Luvussa 7 esitellään matrikkeleita, rajoittuen alaotsikon mukaisesti internetissä saatavilla oleviin. Ja niistäkin vain kahteen. Miksei sukutilat-sivustoa? Miksi sotasurmat 1914-1922, mutta ei menehtyneitä 1939-45? Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721?
Luvussa 8 ollaan sekalaisemmissa tutkimuksen apuvälineissä. Esittelytekstit ovat melko lyhyitä ja ainakin karttojen kohdalle olisin kaivannut vinkkejä lisätiedon lähteistä sekä painokkaampaa ilmaisua siitä, että kylien paikka nyt ei ole sama kuin kylien paikka ennen. Lukuun 9 on eroteltu sukututkimussivustoja ja luvussa 10 selviää, että hieman kaipaamani yleinen verkkohaku oli tarkoituksellisesti jätetty pois, sillä "Niillä saattaa vain helposti löytää epävarmaa tietoa ja suorastaan kaikenlaista roskaa." Mutta ehkä olisi voinut esittää peukalosäännöt siitä, miten verkkosivujen luotettavuutta voi arvioida?
Kokonaisuutena Halosen e-kirja vaikuttaa ei-aloittelijan silmillä ansiokkaalta. Toivottavasti se löytää tiensä myös oikeiden aloittelijoidenkin testattavaksi.
4 kommenttia:
Hyvin paljon samaa mieltä Kaisan kanssa. Heikin kirjan etuna on sen ehdoton selkeys. Layout on myös ainakin minun silmilleni sopiva.
Mutta ennen kaikkea; hän on tehnyt pyyteetöntä työtä, sillä julkaisu on tosiaan ilmainen.
Kiitos tätäkin kautta HH:lle
Kiitokset kommenteistasi. Olen odottanut hieman jännittyneenä, mitä asiantuntevat lukijat kirjasestani sanoisivat.
Kirja on alunperin tehty iPadille iBooks Author -ohjelmalla. Siitä seuraa, että sen ulkonakö ja rakenne ovat iPadille tunnusomaisia. Alkuperäisessä versiossa on iPad -kirjojen tapaan alussa sanastotietokanta ja sisällysluettelo (jota jäit kaipaamaan) seuraa mukana jokaisen luvun otsikkosivulla. Olen tallentanut tämän kirjan myös pdf -tiedostoksi muita kuin iPad -käyttäjiä varten. Molemmat versiot ovat ladattavissa Kirjaputiikista.
Olen kirjan alussa ja myöhemmin pitkin matkaakin pohtinut tutkimustapaa ja kysymyksenasettelua. Minua on nimittäin pitemmän aikaa häirinnyt monien kokeneempienkin sukututkijoiden tapa ottaa asiat itsestäänselvyyksinä ja nähdä kaikenlaisia tapoja, joiden mukaan tutkimusta muka olisi pakko tehdä. Olen joskus yrittänyt viritellä näistä asioista keskustelua sukututkijoiden keskustelupalstoilla saamatta juurikaan vuoropuhelua aikaan. Ihmiset ovat enimmäkseen kokeneet niistä puhumisen jokseenkin turhaksi.
Kävin rippikirjaan käsiksi oikeastaan heti kuin mahdollista paristakin syystä. Ensiksi halusin näyttää lukijalle nopeasti ja konkreettisesti, mitä alkuperäislähteitä voidaan vähällä vaivalla löytää ja miten niitä voidaan tarkastella. Se oli kuitenkin tehtävä jo kirjan alussa ennen kuin lukijan mielenkiinto ehtii herpaantua kaikenlaiseen muuhun jaaritukseen. Tavallisimpien lähdetietokantojen esittelyn jätinkin sen vuoksi myöhemmäksi.
Kirjan lähtökohta oli siis hyvinkin käytännöllinen. Halusin esittää oman tapani johdattaa lukija sukututkimukseen. En lähtenyt opastamaan sellaisille poluille, joita en itse tuntenut enkä sellaisiin lähteisiin, joita en osannut käyttää. Myönnettäköön että Katiha ei ollut ennestään minulle kovinkaan tuttu, mikä varmaan näkyykin sitä käsittelevässä kappaleessa. Se oli kuitenkin kotimaisen lähdepohjan osana pakko liittää mukaan.
Kirjassa käytetty esimerkkiaineisto on tietenkin jonkin verran vienyt sen sisältöä mukanaan. Pohjalaisen sukututkimuksen erityispiirteet ovat nousseet korostetusti esiin, mikä näkyy mm. siirtolaisuuden laajahkossa esittämisessä. Asiaan vaikutti varmasti myöskin se, että olen tottunut vuosien aikana tutkimaan sukuja laajalti Suomen rajojen ulkopuolella enkä aina osaa niin keskittyä suppeampiin alueisiin. Kohteita ja lähdeaineistoja olen valinnut esimerkkiaineiston perusteella varmastikin enemmän kuin mitä olisi ollut tarkoituksenmukaista. Lähdin kuitenkin jo kirjaa aloittaessani siitä, etten pyri keinotekoisesti valitsemaan esimerkkejä sieltä, mistä aita on matalin vaan, että tulen rehellisesti eteen tulevat ongelmat esittäen kuvaamaan tutkimusta ne huomioon ottaen. Minua on nimittäin joissakin sukututkimusoppaissa hieman ärsyttänyt se ongelmattomuus, millä lähdetietoja löytyy kaikkialta eikä tutkija joudu koskaan palaamaan omia jälkiään takaisin tarkastelemaan uudelleen löydöksiään. Halusin siis antaa realistisen kuvan myös tutkimuksen vaikeuksista.
Kun kirja on sähköisessä muodossa ja jaossa omassa verkkokaupassani on sen päivittäminen helppoa. Itse asiassa olenkin jo korjannut siitä joukon kirjoitusvirheitä erään tarkkaavaisen lukijan lähettämän viestin perusteella. Tarkoituksenani onkin tarvittaessa tehdä kirjaan muutoksia muuttuvan internetmaailman vaatimusten mukaan. Lisäksi jo alunperin aikomukseni on laajentaa eräitä kirjan lukuja, joihin en itsekään ole tyytyväinen. Esimerkiksi päätösluku on sellainen.
Tässä yhteydessä voidaan nyt paljastaa, että kyseinen kirja on tarkoitettu johdannoksi myöhemmin ilmestyville eri aiheita käsitteleville kirjasille.
Kommenntini oli niin pitkä, että jouduin sitä lyhentämään saadakseni Bloggerin hyväksymään sen. Alla vielä kappale, jonka jouduin siitä jättämään pois:
Kirjan peruslähtökohta on ollut, että sen avulla voisi tutkiskella aineistoja, joiden käyttäminen ei maksa senttiäkään. Se sopii hyvin yksiin sen kanssa, ettei kirjakaan ole maksullinen. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta näin kirjassa onkin. Maksullisia lähteitä olen käsitellyt enemmänkin vain viitteenomaisesti. Tämä tietenkin rajoittaa jonkin verran käsiteltäviä asiakokonaisuuksia. Esimerkiksi siirtolaisuutta on vaikea tutkia aivan ilmaisilla tietokannoilla.
Juhan kommentista: Leiskan kehuminen unohtui kirjoituksesta.
Heikki, arvelinkin, että päivityksiä on tulossa ja aikomuksena oli todeta tekstissä milloin ladattua tiedostoa olin selailemassa. Mutta jäi sitten sekin pois.
Lähetä kommentti