maanantai 30. huhtikuuta 2012

Myötiä vapunpäiväksi

Pikasimaa kokeileva tuttavani kysyi FB:ssä "Kuinka perinteinen sima onkaan? Ei 50 vuotta sitten Suomessa ollut niin runsaasti apelsiineja eikä sitruunoita" ja meikäläinen säntäsi Historialliseen sanomalehtikirjastoon. Aloitin simalla enkä päässyt puusta pitkään. Kielenvaihdolla pääsin eteenpäin ja löysin myös vaihtoehtoiset suomenkieliset termit: mesijuoma ja myöti.

Kun olen tässä pari viikkoa kulkenut kaupoissa kaipaamassa "kotisimaa" oli pienoinen järkytys huomata, että sima on ollut kauppatavaraa jo aika kauan. Rahdattiinhan sitä Lyypekistä asti jo 1500-luvulla, mutta ei mennä nyt siihen, vaan keskitytään tähän vapputeemaan.

Esimerkiksi Pellervossa 24.4.1884 mainostetaan simaa kahdessa kaupassa nimenomaan vapunpäiväksi. Tippaleipiäkin olisi tuolloin tarjolla.

Kun hypätään ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin löytyy Hämäläisestä 28.4.1865 ilmoitus, jossa olutta ja simaa on tarjolla 1.5. ja siitä eteenpäin. Ilmoitukset Helsingfors Tidningarissa 26.4.1843 lupaavat shampanjasimaa, malvaur-simaa, Liivinmaan simaa, tavallista simaa ja hyvää simaa. Vapusta ei puhuta mitään, mutta osumat myynti-ilmoituksiin näyttävät keskittyvän huhtikuun loppuun. Sellainen löytyy esimerkiksi Åbo Tidningarista 25.4.1827, jolloin kaikki myytävä sima oli "hyvää".

Pakitetaan vielä ajassa. Åbo Tidningar  29.4.1820 mainostaa simaa, samoin kuin Åbo Tidningar  24.4.1797. Saattaa olla, että kyse on kaupunkilaisesta ruokakulttuurista, mutta Suomen kulttuurihistorian mittakaavassa sima ja kevät ovat kuuluneet yhteen ihan tarpeeksi kauan ollakseen kiistaton perinne.

Liekö sitten kotona siman keittäminen ollut perinne edes joissain kodeissa? Yksi ohje löytyi Oulun Viikko-Sanomista 4.6.1853:
Kuinka hyvää simaa eli mesi-olutta (mjöd) Franskan tapaan laitetaan.
Aineita sitä varten pitää olla:
  • 14 naulaa hunajaa,
  • 18 luotia kruuku-rusinoita.
  • 7 luotia liederkukkia (fläderblummor),
  • 4 1/2 luotia kremor-tartaria,
  • 7 kannua lähde-vettä,
  • 2 naulaa jästiä.
Vesi keitetään ensin ja valetaan kiehuvana rusinoille. Neljänneksen tiiman päästä pannaan liederkukat sekaan ja vähän myöhemmin kremor-tartari. Sittekun seko on ennättänyt melkein jähtyä ja tullut rievun läpi siilatuksi hämmenetään siihen hunaja. Sen jälkeen pannaan jästi sekaan ja kaikki jätetään käymään lämpimässä paikassa, johon ei kuitenkaan tarvita kovempaa lämmintä, kuin hyvin lämmin kesä-ilma, taikka sen mukaan muuten lämmitetty sija (25 tavallista Celsio-termomeetrin kraatia). Kahden viikon päästä on se tarpeensa käynyt ja sitte lasketaan sima astiaan, jossa se saapi pari kuukautta umpihengessä selvetä, jonka jälkeen se jaetaan 24 tavalliseen putelliin.
Eli tuo ei ollut pikasimaa. Ruotsinkielisiä ohjeita (käännettynä venäjästä) löytyy Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo numerosta 7.8.1783.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos paljon! Erittäin mielenkiintoista. En muista aiemmin törmänneeni simaohjeisiin, joissa olisi seljaa.

Kirsi Hietanen kirjoitti...

Mielenkiintoinen aihe, josta sattumoisin oli juttua myös tämän päivän Salon Seudun Sanomissa. Kolumnistina vierailee aina silloin tällöin suomen kielen professori Kaisa Häkkinen, joka selostaa tekstissään sima-sanan alkuperää.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

@Anonyymi: Ruotsalaista seljankukkamehun tiivistettä olen toisinaan kaupasta ostanut. Maku on aika simamainen.

@Kirsi: Sattumoisin, tosiaan.